18.12.2008 Sirpa Jokinen
Robert Doisneaun kuuluisa valokuva vuodelta 1948 Un regard oblique, osoittaa miten näyteikkuna toimii. Pariisilaisen näyteikkunan eteen on pysähtynyt huolitellusti pukeutunut
vanhempi pariskunta, herra ja rouva jotka seisovat käsikynkässä. Valokuva tallentaa heidän ilmeensä liikkeen sisäpuolelta kuin varkain, pariskunta ei huomaa olevansa kuvattuna. Liike on jonkinlainen taidekauppa, ehkä antiikkia myyvä pikkuputiikki. Ikkunassa näkyy tauluja sekä esineitä.
Herran ja rouvan autuaallisista ilmeistä voi päätellä, että he molemmat näkevät juuri sellaisen taideteoksen, joka täydellisesti vastaan heidän odotuksiaan. Rouva on suu auki juuri selittämässä kuvaa, samalla tehden kädellään eleen korostaakseen sanojaan. Herra on yksinkertaisti ”myyty”. Hänen kasvojensa ilme paljastaa suorastaan synnillistä onnentunnetta.
Vaikka pariskunnan kokemus näyteikkunassa vaikuttaa yhteiseltä, heidän ristiin osuvat katseensa paljastavat heidän katsovan eri tauluja. Valokuva ei näytä rouvan katsomaa teosta, sen sijaan herran katsoma taulu on näyteikkunan sivuseinällä näkyvillä. Se esittää nuorta naista pukeutuneena pelkästään sukkiin ja kenkiin ja pyllistämässä taaksepäin rokokoo tyylisesti kalustetussa huoneessa.
Freud määrittelee unen toiveen toteutumaksi. Päivän aikana kokemamme pelko ja ahdistus muuntautuvat unen prosessien avulla kuviksi, jotka antavat rauhan nukkumiselle. Mutta yöllä nähdyt unet ja päiväunet ovat samojen alitajuisten prosessien muokkaamia. Niinpä
näyteikkunan tehtävä on vedota katsojan päiväuniin, ihmisten alitajuisiin toiveisiin ja saada heidät sisään liikkeeseen.
Näyteikkuna Doisneaun valokuvassa tuntuu toimivan erinomaisesti: se pystyy vastamaan sekä herran että rouvan erilaisiin toiveisiin. Monet Pariisista palaavat matkalaiset huokaavat nykypäivänäkin tyytyväisyyttään kuvaillessaan kokemuksiaan kaupungin näyteikkunoiden äärellä. Unelmien visualisoijina ne ovat suoneet täydellisiä elämyksiä.
Minkälaisia yhteyksiä uniin näyteikkunat Helsingin Punavuoressa tarjoavat?
Tätä ikkunaa voi lukea kuin kirjoitusta vasemmalta oikealle. Samalla edetään tietokoneen sisäisistä komponenteista ulkoisiin siirryttäessä yläriviltä alariville.
Ylärivillä käydään läpi erilaisia kiintolevy variaatioita ja muita tietokoneen sisäisiä komponentteja. Toisella ja kolmannella rivillä ylhäältä lukien on esillä näyttöjä: kannettavien ja pöytäkoneiden historiallisia versioita. Ikkunan alareunassa koko matkan oikealta vasemmalle on aseteltuna erimuotoisia mutta suunnilleen samankokoisia ja samanvärisiä hiiriä.
Ikkuna voisi olla demonstraatio unen käsikirjoituksesta. Valitaan tarvittavat elementit, jotta sensurointia vaativat sisällöt tulevat peitetyiksi. Unen tapahtumat seuraavat sitten toisiaan järjestyksessä, joka on myös olennainen sisällön kannalta. Uni esittää kuitenkin ajassa lineaarisen
tapahtuman, sen sijaan että esimerkiksi esittäisi yhden pysähtyneen kuvan, jota unennäkijä katsoisi läpi yön.
Antikvariaatti houkuttelee asiakasta kadulta sisälle häivyttäen pehmeästi ikkunan ulko- ja sisätilaa rajaavaan merkityksen: mitään kynnystä liikkeen tiloihin astumiselle ei ole. Antikvariaatti jatkuu suoraan ulkotilassa olevalta kukkapöydältä kirjapinoihin liikkeen sisällä, aina niiden takana sijaitseviin kirjahyllyihin asti. Tämä ikkunasomistus on todella kutsuva.
Ikkunassa esitellään kirjoja, vanhoja elokuvalehtiä, nuotteja, videoita sekä koira- ja muumileluja. Materiaalia, jonka avulla erilaiset ihmiset mahdollisesti pääsevät kiinni päiväunelmiinsa, samaan tapaan kuin herra ja rouva Doisneaun valokuvassa.
Kaupan tarjoama materiaali tuntuu olevan historiallisesti kerrostunutta. Kaikki materiaali on vanhaa, mutta päällimmäisenä pinoissa ovat viimeaikoina saapuneet teokset. Unetkin kuvaavat usein kuluneen päivän tapahtumia. Joskus voi silti nähdä oman elämän kannalta tärkeitä historiallisia elementtejä sisältäviä unia, joissa unennäkijän koko elämä asettuu tiettyyn perspektiiviin.
Tämä akvaariomainen ikkuna on kuin uni. Sen kaoottinen sisältö tuntuu kelluvan tavalla, jolla uni tiivistää merkityksiään. Uniprosessit esittävät mahdollisimman ekonomisesti suurimman mahdollisen määrän uniajatuksia. Onko tämä painajainen? Palmujen lehdet alareunassa haaroittuvat eri suuntiin kuin akvaariokasvit, joiden yläpuolella shampoopullojen, korvakorutelineen, kynsilakkapullojen, fööniharjojen ja afrikkalaisten veistosten välissä voi nähdä kaksi pallokalaa, koralleja, simpukoita ja kaksi krokotiilinpoikasta.
Freud oli sitä mieltä, että myös painajaiset sisältävät toiveen toteutuman. Unen käyttämiä symboleja pitää vain osata tulkita oikein. Tämä ikkuna on kiehtova. Sen merkityksen unena voi silti ymmärtää vain somistaja itse.
Pornokaupan ikkunan univiesti vaikuttaa harvinaisen selkeältä. Erotiikkaa tarjotaan alennushintaan.
Siirtymä on unityön prosessi, joka vaihtaa korostuksen unennäkijän kannalta häiritsevästä tai ahdistavasta asiasta kevyeen ja helpommin käsiteltävään. Mielenkiintoista on kolmiulotteisten hahmojen mittakaavaerot. Olisiko iso kullattu nainen kuvan vasemmassa reunassa todellisuudessa unennäkijälle sivuseikka tai pelkkä välikappale? Pienikokoinen kullattu mies sininen vilkkuvalo päässään ikkunan oikeassa alareunassa olisi näin ajateltuna varmasti merkittävä hahmo tässä unessa.
Tärkeä on siten myös keskellä leijuva rujo ja pieni naishahmo, jolla on takkuiset hiukset ja jalassaan punaiset korkokengät.
Stockmannin jouluikkuna käyttää somistuksessaan hahmoja, jotka alun perin varmasti ovat alitajuntaisten prosessien synnyttämiä, kuten luisteleva lumiukko kaulaliina kaulassa ja silinterihattu päässään. Ikkunan hahmot ovat kuitenkin liian stereotyyppisiä, jotta ne voisi ymmärtää unisymboleiksi.
Unityö luo aina uutta ja ennennäkemätöntä.