15.12.2008 Reetta Haarajoki
Kun taiteilija Jeff Koons asettuu kolmeksi kuukaudeksi Versailles’n palatsiin, on jo ennestään koreaan linnaan luvassa lisää kultaa ja kimallusta. Kuninkaallisiin huoneistoihin ja linnan puutarhaan on sijoiteltu Koonsin 17 veistosta. Ja todellakin, Koonsin valikoidut työt aina 1980-luvulta nykypäivään sopivat barokkikulisseihin hervottoman hyvin.
Bourbon-suvun kolmas hallitsija (1643–1715) Ludvig XIV teki Versailles’sta Ranskan hallinnollisen keskuksen. Aurinkokuninkaaksi kutsuttu Ludvig XIV piti itseään koko valtakuntansa säteilevänä keskustana, ja siksi hän tarvitsi ympärilleen valtaa korostavat, mahtipontiset puitteet. Hovi siirtyi siis Pariisin keskustasta Ludvig XIII:n rakennuttamaan metsästyslinnaan, joka Aurinkokuninkaan aikana muutettiin loistokkaaksi palatsiksi. Versailles’n linna toimi hallitsijan ja hovin asuinpaikkana vuosina 1682–1789.
Myöskään amerikkalainen taiteilija Jeff Koons (s. 1955) ei ole tunnettu vaatimattomuudestaan, vaan tämä entinen Wall Streetin pörssimeklari on aina osannut tehokkaasti hätkähdyttää. Muun muassa ruostumattomasta teräksestä, posliinista ja alumiinista valmistetut veistokset perustuvat Koonsin visioihin, joista hän on teettänyt taideteoksia. Versailles’n kuningattaren huoneistossa ovat esillä myös Koonsin ready-made-imurit (1981–1987). Hän on imenyt vaikutteita muun muassa poptaiteesta, ja häntä onkin nimitetty neo-poptaiteen keulahahmoksi. Neo-poptaiteen voi nähdä joko arvostelevan kaupallista kulttuuria tai päinvastoin osallistuvan siihen.
Kun Koonsin teokset on sommiteltu Versailles’hin, koko linna alkaa näyttää yhdeltä suurelta kitsch-palatsilta. Linnan 700 huoneesta vain pieni osa on avoinna kävijöille. Nämä huoneet täyttää eteenpäin vellova turistimassa, joka liikkuu suuren organismin tavoin. Ilmassa heiluu kymmeniä kameroita, jotka tähtäävät epämääräisesti sinne tänne. Remontoidussa ja uudelleen avatussa, valtavassa peilisalissa pääsee vihdoin hengähtämään turistimassan puristuksesta.
Linna oli noin sadan vuoden ajan kuninkaallisen elämän kulissi. Kuninkaallinen perhe eli hovissa kuin näyttämöllä. Ei ole siis ihme, että Ludvig XIV kuvitteli koko Ranskan, mahdollisesti koko maailman, pyörivän itsensä ympärillä.
Koons rakastaa mahtipontisuutta samaan tapaan kuin Aurinkokuningas aikoinaan. Molemmat taitavat olla aivan yhtä suuruudenhulluja! Koons ei ole koskaan esillä pelkän taiteensa kautta. Hänen taiteeseensa liittyy niin dollareiden kilinä kuin taiteilijan kiistelty persoona. Toisaalta Koonsin taide on osuvaa, sillä se saa katsojan hämmennyksiin.
Teosten esillepanossa on tarkoin kiinnitetty huomioita tilojen tunnelmaan ja yksityiskohtiin. Koons on asettanut omakuvansa samaan salonkiin Ludvig XIV:n ja Ludvig XVI:n muotokuvien kanssa. Versailles’n entisten hallitsijoiden muotokuvat ovat ajan hovimaalareiden siveltimistä. Koonsin omakuva (1991) on valkoinen marmoriveistos, rintakuva, joka esittää taiteilijan pään ja kaulan. Ympäristöt ja niissä olevat huonekalut ja esineet keskustelevat leikkisästi yhdessä Koonsin teosten kanssa.
Koonsin ruostumattomasta teräksestä valmistettu Celebration-sarjaan kuuluva Hanging Heart (1994–2006) roikkuu kuningattaren rappusten yllä kuin suuri joulukoriste. Valtava, kiiltäväpintainen sydän tuo joulun lisäksi mieleen amerikkalaisen Valentine’s Dayn. Tästä huolimatta keskellä punaista huoneistoa se on suorastaan herkkä ja vetoaa tunteisiin.
Koons tunnetaan myös ulkotiloihin sijoitetuista veistoksista. Sadoista tuhansista kukista valmistettu Puppy (1992) on ollut esillä Bilbaossa Guggenheimin museon edustalla. Sen lisäksi, että Koons on käyttänyt teostensa materiaalina kasveja, ne ovat olleet myös useiden veistosten aihe. Ludvig XIV:n aikana syntyivät symmetriset barokkipuutarhat. Versailles’n lukuisat puutarhat täyttyivät puutarhamajoista, Versailles’hin siirretyistä puista ja antiikin Kreikan tyyliä ihannoivista veistoksista. Koonsin teos Split-Rocker (2000) on sijoitettu Versailles’n Orangeriehin, herkille puille ja pensaille tarkoitettuun sisäpuutarhaan. Split-Rocker on sisältä teräksinen, tuhansien kukkien peittämä veistos, jonka hahmo on peräisin Koonsin lapsuuden mielikuvitusmaailmasta.
Koonsin näyttely ei ole ensi kerta, kun Versailles’n rönsyilevä barokkimaailma kohtaa nykykulttuurin. Sophia Coppola piilotti Marie Antoinette -elokuvaansa (2006) lenkkitossut. Wieniläissyntyisen kuningattaren kirmailua elokuvassa säesti muun muassa 1980-luvun yhtye Bow Wow Wow kappaleellaan I Want Candy.
Marie Antoinette ja hänelle naitettu Ludvig XVI olivat perheineen ja hoveineen Versailles’n viimeiset vakituiset asukkaat. Marie Antoinette rakasti monarkian suomaa luksusta ja kalliita asuja. Ennen päänsä katkaisua kuningatar koki linnassa ylelliset, mutta myös vaikeat ajat. Tiukka hovietiketti vaikeutti elämää. Ranskan vallankumouksen aikana linnasta tyhjennettiin valtaosa arvoesineistä, ja kansallismuseoksi Versailles muutettiin vasta 1837.
Versailles on puitteiltaan kerrassaan majesteettinen paikka Koonsin teoksille. Yhdistelmä ei kuitenkaan täysin toimi, ellei tunne itseään kotoisan turvalliseksi turistiviidakossa. Linna on lopulta niin täyteen ahdettu ihmisiä, että kävely palatsin puistokäytävillä alkaa kiehtoa enemmän. Vierailupäivänä puistokäytävät ovat tosin yhtä mutavelliä.
Koonsin herkullinen näyttely kaipaisi hieman lisää barokkiajan draamaa. Esimerkiksi hänen Made in Heaven -sarjansa teokset 1990-luvun alusta olisivat voineet olla paikallaan. Näissä teoksissa Koons nähdään peuhaamassa tulevan vaimonsa Ilona Stallerin alias Cicciolinan kanssa. Aurinkokuninkaan aikana linnan meno ei ollut hillittyä, vaan hovi kohisi viriilin kuninkaansa useista rakastajattarista. Aurinkokuninkaalla oli lukuisia jälkeläisiä sekä kuningattaren että useiden rakastajattarien kanssa. Koonsin ja Cicciolinan vuoden kestäneestä avioliitosta syntyi puolestaan parin rakkauselämää kuvaavia maalauksia, valokuvia ja veistoksia sekä poika nimeltä Ludwig vuonna 1992.
Sana ”hillitty” ei kuvaile Koonsin töitä. Ne eivät sulaudu tapetteihin. Veistokset on aseteltu huoneisiin hauskasti ja oivaltavasti, mutta loistavat silti kilpaa barokkikulissien kanssa. Koons ja Versailles ovat kuin yhteen loksahtavat palapelin palaset.
Versailles’ta ei ole aikaisemmin juurikaan käytetty esittelypaikkana nykytaiteelle, mutta linnaympäristössä voisi hyvin kuvitella näkevänsä lisää taidetta. Ainakin puutarhahehtaarit olisi herkullista täyttää tämän hetken taiteella. Linnan edustalla voisi tepastella vaikkapa Francis Alÿsin riikinkukko.
Jeff Koonsin näyttely Versailles’n linnassa 10.9.2008 – 4.1.2009