Mustekalan teemanumero kysyy: mitä on dokumentaarisuus ja miten taiteen todellisuussuhde oikein toimii kaikessa monimuotoisuudessaan? Artikkeleita elokuvasta, dokumenttiteatterista, autofiktiosta, Tosi-TV:stä, hengittämisestä, valokuvapuheesta…
Marko Gylén ja Saara Hacklin Käsillä olevan Mustekalan teemanumero pureutuu kysymykseen dokumentista ja totuudesta. Aihetta ei ole haluttu rajata käsittelemään vain perinteisesti dokumentaarisiksi miellettyjä alueita kuten dokumenttielokuvaa ja valokuvaa. Tavoitteena on pikemminkin kysyä, miten dokumentaarisuus, ja laajemmin ottaen taiteen todellisuussuhde, oikein toimivat kaikessa monimuotoisuudessaan. Sana ”dokumentti” tulee latinan opettamista tarkoittavasta docere-verbistä ja on sukua kreikan […]
Päivi Koivisto Omaelämäkerrallisen kirjallisuuteen ilmestyi 1970-luvun Ranskassa autofiktioksi kutsuttu alalaji. Jotkin pitivät autofiktiota aivan omana kirjallisuuden muotonaan, sillä siinä kritisoitiin omaelämäkerran perustavaa ominaisuutta, kirjoituksen totuudenmukaisuutta. Tyypillistä oli kirjoittaa teos, jossa kirjailija esiintyi päähenkilönä ja kertojana omalla nimellään, osana tapahtumia, jotka olivat enemmän tai vähemmän uskollisia kirjailijan elämästä tiedetyille faktoille. Autofiktioiden tyylikirjo on ollut laaja: niihin […]
Juha Suonpää: Valokuva on IN. Tampereen ammattikorkeakoulu & Suomen valokuvataiteen museo. Maahenki, 2011. Saara Hacklin Juha Suonpää: Koppelo Luin taannoin New Yorkerista artikkelia valokuvaaja Thomas Struthista. Jutun alussa kuvattiin tilannetta, jossa Struth on kutsuttu kuvaamaan Englannin kuningatarta ja tämän puolisoa. Yhtäkkiä toimittaja Janet Malcomin teksti saa minut pysähtymään. Malcom selittää Struthin saamaa toimeksiantoa kuvailemalla tämän […]
Janne Junttila Yhdysvaltalaisia haastatteluihin perustuvia näytelmiä. Kuva: Janne Junttila. ”Dokumenttiteatteri on teatteria, joka perustuu haastatteluihin tai muihin ensi käden dokumentteihin.” Tähän tiivistysyritykseeni eräs kuulija tokaisi: ”Sehän on kuin sukelluslentämistä.” Totta. Näyttämöllä väitetään kerrottavan jotain todellisuudesta ja näytettävän jotain ”autenttista”, vaikka kuvattu todellisuus ei ole läsnä usein edes taltiona, vaan se esitetään. Teatteria voi ajatella mediana, […]
Silvia Hosseini “We can never get close to the truth except through lying”, on elokuvaohjaaja Abbas Kiarostamin sanottu todenneen. Lausahdus sopisi hyvin useammankin iranilaisohjaajan motoksi, sillä totuuden ja valheen sekä faktan ja fiktion suhdetta tarkastellaan monissa iranilaisissa elokuvissa. Draamaelokuva kommentoi realistisen elokuvan perinnettä ja rikkoo fiktiivisyyden illuusion käyttämällä dokumenttielokuvan keinoja ja metafiktiivistä ainesta. Dokumentaristit puolestaan […]
Kanerva Cederström Yli vuosisata on kulunut elokuvassa tempoilevien kahden dikotomisen virran välissä, mutta edelleen todellisuuden kuvaaminen ja sen tulkitseminen elokuvallisin keinoin synnyttää ahtaita ajattelumalleja ja pysähtynyttä elokuvailmaisua. Suomessakin 1980-luvulla alkanut energinen ja optimistinen uuden dokumentaarisen elokuvan virtaus synnytti aivan uutta elokuvallista ilmaisua maassamme. Yhdessä kokeellisen elokuvan kanssa se avasi tien myös videotaiteelle ja elävän kuvan […]
Taina Riikonen How did the 20th century begin? Listening in. (Ian Penman) Kuva: Natalie Lucas Hengityksen ääni on ruumiillista. Se tulee aivan lähelle, ihon todellisuuteen. Elokuvan ja musiikin yhteydessä hengityksen ääni tuottaakin hyvin omintakeisen todellisuussuhteen, kokijan suoran ja välittömän kontaktin äänen lähteeseen. Se toimii indeksisenä tai dokumentaarisena merkitsijänä muiden merkitysten sisällä, keskellä ja väleissä. Musiikkiesitysten […]
Kari Yli-Annala Brett Bailey: Exhibit A: Dr Fischer´s Cabinet of Curiosities. Kuva: Valtion taidemuseo / Kuvataiteen keskusarkisto / Pirje Mykkänen Odotan. Pidän kädessäni pelikorttia, herttakahdeksikkoa. Pian herttakahdeksikon nimi lausutaan ääneen ja saan luvan edetä eteläafrikkalaisen taiteilijan live-installaatioon. Odottaessani tartun mukanani olevaan kirjaan ja luen sieltä esseen, jossa on kysymys moninaisuuksista ja samuudesta, karkealla kädellä hahmotetun […]
Marko Gylén Sanotaan ruma sana niin kuin se on: tosi-tv. Tosi-tv:n kerrotaan alkaneen Music Televisionin The Real World -sarjasta (1992–), jossa joukko nuoria eri puolilta Yhdysvaltoja lähti yhdessä asumaan tilavaan suurkaupunkiasuntoon, yritti saada työuraansa alkuun ja muodostaa erilaisia ihmissuhteita. Sittemmin tosi-tv on laajentunut ohjelmasarjoihin, joissa kilpaillaan todellisesta työpaikasta, julkkisperhe elää ”arkeaan”, ollaan eri(s)tyksissä, vatkataan kermaa […]
Marko Gylén Marko: DocPoint on jo yli kymmenvuotias. Millaisena näette asemanne kotimaisessa kentässä? Erja: Festivaalilla on 34 000 kävijää kuudessa päivässä eli noin 6 000 päivässä. Näytämme 10–14 kotimaista dokumenttia ja reilusti yli sata ulkomaista dokumenttia joka vuoden tammikuussa. Missään muualla Suomessa ei voi nähdä tällaista määrää dokumentaarisia elokuvia. Työnämme on etsiä parhaat maailmalla liikkuvat […]