Dramaturgia
Mustekalan Dramaturgia-teemanumeron tekstit johdattavat lukijan perusteellisesti dramaturgian maailmaan eri näkökulmista.
Numeron ovat toimittaneet Milka Luhtaniemi, Arni Rajamäki ja Klaus Maunuksela.
Jutut
Pääkirjoitus
“Dramaturgin työnkuva on pitkälti tuntematon suuren yleisön silmissä ja teatterin rakenteissa dramaturgeina toimivien määrä on pitkään ollut vähäinen. Suomessa keskustelua dramaturgiasta käydään lähinnä suljetuissa ammattipiireissä ja Teatterikorkeakoulun seinien sisällä. Tähän haluamme tuoda muutoksen tämän numeron tekstien avulla.”
Dramaturgian uudelleenpolitisoimisesta – The Practice of Dramaturgy: Working on Actions in Performance (2017)
“Dramaturgian mahdollisen politiikan tehtävänä on luoda dramaturgisia sommitelmia, joista uudenlaiset poliittisen toimijuuden muodot voivat kummuta. Tämä tarkoittaa myös taiteellisten käytäntöjen tuottaman tiedon ja kokemuksen ottamista vakavasti, suorana todellisuutta koskevana ymmärryksenä, jota ei voi sivuuttaa kun pyritään järjestäytymään poliittisesti.”
Esityksen valmistamisesta ei-kenellekään
“Jään pohtimaan, onko ongelma siinä, ettei meidän työmme näy ulospäin. He (ketkä he?) näkevät vain lopputulokset. Pitäisikö teoksen sijaan heille näyttää, mitä oli sitä ennen? Miten kertoa siitä? On miellyttävämpää kuvailla, miten kirjoitin 114 sähköpostia, kuin että tämä työ on esimerkiksi sellaista, että äänisuunnittelija ei jaksa viikkoihin siivota äänipöytää ja lopulta kaikki sille kerääntynyt kuona ja johtokasat muodostavat veistoksellisen kokonaisuuden, jota ilman teosta ei voisi olla olemassa.”
Hyödyttömyyden puolella
“Tanssidramaturgian ja prosessikeskeisen dramaturgian praktiikoita onkin sikäli vaikea perustella esimerkiksi uusliberaalin tuottavuuden sanastolla: hyödyttömyys on tärkeää taiteelliselle autonomialle, mahdollisuutta valita jatkuvasti uusilla tavoilla, tietää enemmän toisin. Kun aloin koostaa tätä haastattelua, oli selvää että kysymysten takana oli yläkysymys, johon kaikki muut kysymykset pikkuhiljaa vastaisivat. Kysymys mitä dramaturgi tekee, kumuaa tässäkin taustalla. Kyse on produktiivisesta ja yhtenään uusia sävyjä avaavasta kysymyksestä, joka liittyy lopulta taiteelliseen autonomiaan: dramaturgi voi tehdä niin paljon.”