Matkustin Taiwaniin vuonna 2017 valmistamaan ääni-installaatiota. Minulla oli kuukauden pituinen residenssijakso Keelungin kaupungissa, joten aikaa jäi myös ympäristöäänityksien tekemiseen ja konsertin valmisteluun paikallisten muusikoiden kanssa. Liikuin paljon, kuuntelin erilaisia ympäristöjä ja tein äänityksiä. Lintuja näin tuskin lainkaan mikä oli erikoista, mutta taiteilijaresidenssinä toimineen TaiPing Elementary Schoolin takapihalla kuului kovaääninen sirkutus iltaisin.
Paikallinen taidekuraattori Erica Yu-Wen Huang katseli ikkunasta ulos ja varoitti minua. Hän kertoi ettei itse uskaltaisi mennä villiintyneelle takapihalle ruohikon, pensaiden ja puiden takia. Ympäristö pelotti häntä, sillä Taiwanin subtrooppisessa ilmastossa käärmeet ja sammakot voivat olla erittäin myrkyllisiä ja piileskelevät kasvuston seassa. Tästä syystä taiwanilaiset eivät pidä ruohikkoa pihoillaan. Yksinkertainen idea äänityksen tekemisestä entisen koulun takapihalla sai yllättävän käänteen. Harmittomalta näyttävä ympäristö ei ollutkaan niin harmiton miltä se pohjoismaalaisen silmin näytti.
Yhtenä iltana avasin talon ikkunaluukut ja äänitin takapihalla kaikuvaa kovaäänistä sirkutusta. Tunsin oloni turvalliseksi, sillä ikkunoissa oli tiheäsilmäinen suojaverkko. Sen läpi laulu kuului loistavasti sisään. Vasta äänitystä tehdessäni tein huomion ikkunan vieressä: pimeyden keskeltä kuuluvat äänet eivät tulleetkaan ylhäältä puiden latvustosta, vaan alhaalta, maasta. Laulajat eivät olleet eksoottisia lintuja vaan sammakoita. Äänessä oli sammakkokuoro!
Sammakot aloittivat kovaäänisen kuorolaulun joka ilta pimeyden laskeutuessa. Halusin kokeilla soittamista kuoron kanssa ja valmistelin äänitystä. Pysyin talon sisällä, menin ikkunan äärelle ja avasin jälleen ikkunaluukut. Toimin rauhallisesti ja vältin ylimääräisten äänien tuottamista, ettei läsnäoloni saisi suurta huomiota. Otin kitaran, laitoin tallentimesta äänityksen päälle ja aloitin soiton. Improvisoin sävelkulkuja, pitkiä ääniä, lyhyitä ääniä, hälyjä, tein tremoloa yhdellä kielellä. Pidin pitkiä taukoja. Kuuntelin ja yritin löytää sammakkokuoron laulusta ääni-ideaa mihin tarttua. Soitin ylärekisterissä ja alarekisterissä, hiljaa ja kovaa ja varioiden siltä väliltä. Halusin aikaansaada reaktion, mutta mikään soittamani ääni tai sävelaihe ei vaikuttanut sammakoiden lauluun. Laulu ei vaimentunut saati katkennut soittoni aikana. Kuorolaulu vain jatkui muuttumattomana teinpä mitä hyvänsä. Sammakoilla oli menossa laulurituaali ja se oli tarkoitettu lajitovereille eikä minua päästetty mukaan. Miksi minun soittoni ei saanut reaktiota? Sammakoiden laulu ei kuulostanut järjestäytymättömältä tai kaoottiselta, päinvastoin, se oli organisoitua. Sammakoilla oli selvästi omat sääntönsä laulaa yhdessä. Mihin sammakoiden laulu perustuu? En tavoittanut strategiaa, jolla sammakot laulavat yhdessä ja kokemus jäi vaivaamaan minua.
Muunlajisten eläinten kognitiotutkimusta käsittelevä The Cambridge Handbook of Animal Cognition (2021) nostaa esiin keskeisiä tutkimusaiheita alalta ja kokoaa yhteen tietoa, joka on saavutettu nykypäivään mennessä. Kirjassa tarkastellaan usean kirjoittajan voimin eläinten kommunikaatiota ja kieltä, muistia ja muistamista, sosiaalista kognitiota, sosiaalista oppimista ja opettamista, numeerista ja kvantitatiivista kykyä sekä innovatiivisuutta ja ongelmanratkaisukykyä. Vaikka tietämys eläinten kognitiivisista kyvyistä kasvaa, alan tutkimuksessa on edelleen aukkoja. Alalla on myös suosikkieläimensä. Eniten tutkimukset keskittyvät lintuihin, kun taas monista muista eläimistä on tutkimustietoa tarjolla huomattavasti vähemmän, joistain tuskin lainkaan.
Eläinten luovuutta selvitetään lajikohtaisesti ja tutkimuksissa vältetään eläinten kognitiivisten kykyjen tarkastelemista ihmiskeskeisesti. Tämä on välttämätöntä, jotta ensiksi tavoitetaan lajille tyypilliset ominaisuudet. Mutta lopullisena päämääränä en ole kovin vakuuttunut siitä, kuinka pitkälle erottelu kantaa satoa. Perustutkimuksen jälkeen on hedelmällistä pohtia mitä yhteistä muunlajisilla ja meillä on luovina olentoina. Tiettyjen muunlajisten kanssa lajienvälisen luovan interaktion kokeileminen on mahdollista. Miten lajienvälistä luovuutta voidaan kokeilla, mitkä ovat sen edellytykset? Kuinka pitkälle kokeiluissa on mahdollista edetä?
* * *
Vuodenvaihteessa 1989–90 suunnittelin ensimmäisen ääniteokseni eläimen kanssa. Tavoitteena oli tuottaa susilauman ääni teatteriesitykseen. Ystäväni koiralla oli korvaa musiikille ja kiinnostus ilmeni siten, että se toisinaan reagoi kuulemaansa musiikkiin ulvomalla sen mukana. Lainasin koiraa ja vein studiooni äänitystä varten. Äänitystilanne oli arkinen, tilassa ei ollut erityisiä ärsykkeitä. Pienessä yhdeksän neliön huoneessa ei ollut muuta kuin koira, levysoitin, äänentoistolaitteet ja minä mikrofonin ja nauhurin kanssa sekä kirjahyllyjä joissa satoja äänilevyjä. Koiran kannalta huoneessa tuskin oli mitään sitä kiinnostavaa. Toimin disc-jockeyna eläimelle ja soitin sille erilaisia musiikkikappaleita.
Eräs oopperalevy ja erityisesti mezzosopraanon laulu tuotti reaktion. Laulu selvästi vangitsi koiran huomion ja hetken päästä se osallistui ulvoen laulun mukana. Äänitin koiran laulua useita ottoja ja minulle jäi vaikutelma että sessiota olisi voinut jatkaa pidempäänkin, mutta en halunnut tehdä sitä pidempään kuin oli tarpeen. Leikkasin nauhoitukset ja liitin ulvontakohdat yhteen. Valmistin nauhan, jota soitettiin teatteriesityksessä susilaumana. Koira tuskin ymmärsi musiikin samalla tavoin kuin minä, mutta oli selvää, että musiikin välityksellä sain luotua välillemme erityisen kontaktin.
Eläimet ovat kuitenkin yksilöitä. Eräällä ystävälläni oli kaksi koiraa, jotka reagoivat musiikkiin eri tavoin. Kun hän alkoi soittaa pianoa, yksi koirista aktivoitui ja alkoi hetken päästä ulvoa mukana. Toinen koira ei välittänyt musiikista ja jatkoi makaamista. Näiden kahden koiran erilainen käyttäytyminen on hyvä muistutus siitä, miten samanlajiset eläimet voivat olla täysin erilaisia. Yksi on kiinnostunut musiikista, toinen lajitoveri taas ei.
Miksi koira alkaa laulamaan musiikin mukana? Musiikki on koiralle periaatteessa vieras ilmaisumuoto, mutta jokin tietty elementti kuten laulu voi tuottaa reaktion sen tunnemaailmassa ja virittää koiran tiettyyn tilaan, josta seuraa halu liittyä mukaan ja ulvonta alkaa. Saksalainen koirakouluttaja Patricia Feldner on opettanut koiransa painamaan tassulla koskettimistolta säveliä, joita hän itse ensin soittaa omalla koskettimistollaan (Feldner 2010). Epäröimättä koira painaa oikean koskettimen alas ja tuottaa kerta toisensa jälkeen samat sävelet, joita sille soitetaan. Kouluttaja on tehnyt saman myös kahden koiran kanssa. Toiselle koiralle hän soittaa säveliä ylemmässä oktaavissa. Koirat ymmärtävät kumpi sävellinja on tarkoitettu kummalle ja yhteissoitto toimii (Feldner 2015). Koiran kouluttamisessa kyse oli aluksi irrallisista sävelistä, ei melodioista. Mutta Feldner jatkoi eteenpäin ja seuraava askel oli melodian opetteleminen. Koira oppi soittamaan syntymäpäivälaulun Paljon onnea vaan (Feldner 2018).
Mitä tämä kertoo koiran luovuudesta? Se kertoo, että koiralla on tarkka korva. Se kertoo, että koira on kurinalainen ja sillä on hyvä keskittymiskyky. Se pystyy soittamaan ihmisen suunnittelemalla soittimella säveliä ja melodian. Näin järjestetty soittosessio on toteutettu ihmisen ehdoilla. Koira ei ole omassa elementissään, vaan toimii ihmisen odotuksien mukaisesti. Onko yritys tuhoon tuomittu eläimen luovuuden tutkimisen kannalta? Ei välttämättä.
Thai Elephant Orchestra on norsuorkesteri, joka soittaa omaa musiikkia. Dave Soldier ja Richard Lair rakensivat norsuille suurikokoisia lyömäsoittimia, antoivat näille mahdollisuuden tutustua niihin ja odottivat mitä seuraa. Soittimet kiinnostivat norsuja ja hyvin pian ne keksivät soittotekniikan, jolla tuottaa ääniä suurista gongeista, marimbasta ja lyömäsoittimista. Ja ryhtyivät musisoimaan yhdessä. (Soldier, Thai Elephant Orchestra.) Soiva lopputulos oli yllätys. Se ei ole kaaosta vaan hyvin jäsentynyttä soittoa. Norsut selvästi kuuntelevat toisiaan ennen kuin tuottavat omia ääniään. Olen soittanut norsuorkesterin musiikkia luennoillani vuosia ja joka kerta teen ensiksi sokkotestin, jossa laitan musiikin soimaan ja pyydän kuuntelijoita arvaamaan, mistä musiikista tai musiikkikulttuurista on kyse. Soittimien äänet ja musiikin rauhallisuus vievät ajatukset tiibetiläiseen luostariin. Kaikille on aina ollut suuri yllätys kun paljastan, että he kuuntelevat norsuorkesteria. Usein kuuntelijat pyytävät, että soitan lisää näytteitä. Toisella kuuntelukerralla he haluavat pohtia voisiko musiikista kuulla sellaista mikä paljastaisi eläinsoittajan.
* * *
Vokalisoivat lajit tuottavat yleensä ääniä, jotka voidaan ryhmitellä kahteen peruskategoriaan. Vokaalisävyiset korkeat äänet ovat ystävällismielisiä, konsonanssisävyiset matalat äänet, kuten murinat, merkitsevät usein hyökkäävää, varoittavaa ja aggressiivista tilaa. Näin yleensä, mutta lisäksi on otettava huomioon konteksti, missä ääni tuotetaan, sillä eläin voi murista myös leikillään.
Eräillä kädellisillä lajeilla, kuten orangeilla ja mahdollisesti myös simpansseilla ja hiirillä, on kyky oppia uusia ääniä. Oppiminen hiirillä ei välttämättä tapahdu jäljittelemällä toisia vaan hiirien välisen sosiaalisen palautteen kautta. Oppimisprosessi voi tapahtua myös äänillä improvisoiden, joka johtaa uusiin ääntelyihin, kuten Bengalin peipoilla (Lonchura striata). (Rossano & Kaufhold 2021, 22.)
Susien ulvoessa laumana ne eivät kiinnity samaan perussäveleen, vaan harmonisoivat äänensä suhteessa muihin. (Lopez 1978, 38.) Biologista tämän laulumenetelmän tarkoitus on luoda illuusio suuremmasta laumasta kuin mistä todellisuudessa on kyse. Muusikosta tämä on osoitus luovuudesta, sillä sudet jäsentävät oman äänensä suhteessa muiden ääniin. Vaikka äänien järjestämiselle harmonisesti olisi käytännön tarkoitus, laulumenetelmä osoittaa luovuutta ja kykyä rakentaa kokonaisuus, jota voidaan kutsua äänikompositioksi.
Susilla on “absoluuttinen sävelkorva”, jokainen susi ääntelee omalla tavallaan ja ne tunnistavat äänen perusteella lajitoverinsa. Kirjoitin “absoluuttinen sävelkorva” tarkoituksella, sillä se ei täysin pidä paikkansa. Sudet eivät ääntele ihmisen luomien säveljärjestelmien mukaan. Niiden korva on vielä tarkempi. Sudet erottavat säveltasoja hienovaraisempia äänilinjoja ja pitäisikin puhua susien absoluuttisesta äänikorvasta.
Vieraillessani eräällä maatilalla lähestyin lammasaitausta ja aloin määkimään lampaille. Sain silmänräpäyksessä koko lauman varauksettoman huomion. Kymmenet lampaat jähmettyivät paikoilleen, syöminen pysähtyi ja jokainen tuijotti minua hievahtamatta. Päästelin edelleen määkimisääniä niin hyvin kuin osasin ja sieltä täältä lampaita määki takaisin. Visuaalisen kontaktin intensiteetti oli erittäin vahva, kymmenet silmäparit tuijottivat minua ja tuijotus jatkui pitkään. Tuntui kuin olisin ollut ensimmäinen ihminen, jonka nämä olivat koskaan nähneet. Tästä poikkeuksellisesta huomiosta huolimatta en usko saavuttaneeni interaktion suhteen muuta tasoa kuin sen, että pystyin herättämään lampaiden huomion. Tai kuka tietää, miten he ymmärsivät määintäni.
Fallkullan kotieläintilalla tein saman kokeen ankkojen kanssa. Eräs ankka oli poikkeuksellisen äänekäs ja aloin leikilläni äännellä tämän kanssa. Kokeilin tavoitella ankan tuottamaa ääntä, mutta yritykseni epäonnistuivat. Kerran onnistuin ja ankka reagoi heti ja käänsi välittömästi pään minua kohti. Eräs keski-eurooppalainen lintututkija (nimen olen valitettavasti kadottanut) teki kokeiluja 1940-luvulla ja huomasi kuinka tärkeää lintujen yhteydenpidossa on se, että äänet soivat heidän kannalta oikealla taajuusalueella. Vastareaktio voi syntyä vasta silloin, kun linnulle soitetaan samoja sävel- tai äänikorkeuksia, joita kyseinen laji käyttää laulussaan. Ympäristöt ovat täynnä erilaisia ääniä ja muiden lajien tuottamia ääniverkostoja, joten laulun on oltava muista erottuva ja kuulon selektiivinen. Yhteys lajitovereihin tapahtuu omalla laulutyylillä johon kiinnittynyt kuulo aistii sen äänimaiseman läpi.
Taiwanin matkani jälkeen aloin hahmotella Nichephony-metodia, jonka tavoitteena on löytää esitystekniikoita joiden avulla muusikko tai äänitaiteilija voi liittyä mukaan luonnon ääniprosesseihin ja muunlajisten esityksiin tasavertaisesti, ei dominoiden ääniympäristöä omilla äänillään. Ennen kuin tavoitteeseen voi päästä, on tunnettava minkälaisia ääniprosesseja ja ääneen pohjautuvia kommunikaatioverkostoja luonnossa itsessään on ja sovellettava oma soitto suhteessa näihin. Tämä edellyttää oman soittohistorian ja musiikkityyleihin pohjautuvan intention nollaamista, sillä luonnossa ääniprosessit eivät noudata musiikin lainalaisuuksia. Nichephony-mallissa soittaja valitsee mihin ääniprosesseihin hän kiinnittyy eli ryhmittyy ympäristössä. Tähän ehdotan erilaisia ryhmittymisen malleja, joita ovat biofoninen (eläinkunnan äänet), geofoninen (ei-elolliset luontoäänet), antropofoninen (ihmisen tuottamat äänet) ja hybridi (edellä mainittujen yhdistelmät) ryhmittyminen. Näiden tunnistaminen auttaa esiintyjää kohdistamaan huomion tiettyihin ympäristön ääniprosesseihin, joihin hän voi ryhmittyä soittajana mukaan.
* * *
Taiwanilaisen sammakkokuoron esitysstrategia pohjautui hienovaraiseen äänijärjestelmään. Vaikka kymmenet sammakot lauloivat yhtä aikaa, kuulosti lopputulos orgaaniselta siksi, että jokaisella sammakolla oli oma paikkansa kuoron laulajana. Sammakot eivät laulaneet lineaarisesti call-and-response -periaatteella, jossa lauluaiheilla vuorotellaan yksi toisensa jälkeen (kuten monet lintulajit tekevät). Sammakoiden laulu sen sijaan perustuu äänitaajuuskaistoihin ja kukin sammakko etsii itselleen vapaan taajuuskaistan vertikaalisesti, jolle sijoittaa laulunsa (Villanueva-Rivera, 2014). Sammakoiden kuorolaulu perustuu näin ollen vertikaaliseen laulustrategiaan ja tekniikan johdosta sammakot eivät laula toisen laulaman äänitaajuuden päälle. Tekniikalla on yhteys susien ulvontaan siinä mielessä, että sammakot harmonisoivat laulunsa sen sijaan, että laulaisivat samaa perussäveltä. Siksi sammakoiden yhteislaulu kuulostaa ihmiskorvaan rikkaalta ja järjestäytyneeltä. Sammakoiden kuorolaulu tuottaa äänikomposition, joka saa alkunsa intentiosta ja jonka rakentumista ohjaa lajille ominaiset periaatteet tuottaa yhteislaulua.
Teksti: Petri Kuljuntausta
Kuvat: Tuija Teiska
Lähteet
Feldner, Patricia (Schlauwauwau) 2010: Dog Perfect Pitch
Feldner, Patricia (Schlauwauwau) 2015: Perfect Pitch Dogs Play Piano
Feldner, Patricia 2018: Hier hauen Hunde in die Tasten. MDR 02.01.2018
https://www.mdr.de/video/mdr-videos/d/video-165268.html
Kaufman, Allison B. & Josep Call, James C. Kaufman (ed.) 2021: The Cambridge Handbook of Animal Cognition. Cambridge University Press.
Kuljuntausta, Petri 2020: Musiikki, eläinten äänet ja nichephony: kohti ympäristötietoista ja ekokriittistä musiikkia. Kirjassa Mononen, Sini & Janne Palkisto, Inka Rantakallio: Musiikki ja merkityksenanto: juhlakirja Susanna Välimäelle. Tutkimusyhdistys Suoni ry, Helsinki.
Lopez, Barry H. 1978: Of Wolves and Men. Charles Scribner’s Sons / Macmillan Publishing Company. New York.
Rossano, Federico & Stephan P. Kaufhold 2021: Animal Communication Overview. Kirjassa Kaufman, Allison B. & Josep Call, James C. Kaufman (ed.) 2021: The Cambridge Handbook of Animal Cognition, 5-35.
Soldier, Dave: Thai Elephant Orchestra
https://davesoldier.com/thaiorch.html (Tarkistettu 5.10.2022)
Villanueva-Rivera, Luis J. 2014: Eleutherodactylus frogs show frequency but no temporal partitioning: implications for the acoustic niche hypothesis. PeerJ 2:e496; DOI 10.7717/peerj.496.