Ilmastokriisi, korona ja taidekenttä: miltä näyttää museoiden uusi normaali?

Ateneumin ikkunasta
Kuva: Jutta Emilia Tynkkynen

Taide on aina ollut riippuvainen kansainvälisyydestä ja kosmopoliittisuudesta. Taidemaailman perusta nojaa matkustamiselle: taiteilijoiden, teosten, kuraattorien ja yleisön on oltava liikkeessä. Tämä kiihtyvän kansainvälisyyden kierteeseen on vaikuttanut muun muassa 1980-luvun lopulta alkanut uusien biennaalien syntyminen. Ne ovat kiinnittäneet kansainvälisen taidekentän katseen yhä uusiin maailman kolkkiin.

Nykytaide kiinnostaa. Myös museot kiinnostavat: niiden kävijäennätyksistä ja näyttelyihin jonottavasta yleisöstä on saatu viime vuosina lukea hyviä uutisia. Suomessa Museokortti on ollut mukana synnyttämässä museobuumia. Vielä vuoden 2019 tilastot kertovat nousujohteisesta 2010-luvusta, jonka aikana kävijämäärät ovat kohonneet. Positiivinen kehitys herättää myös kysymyksiä: onko hyvä näyttely aina vierailluin näyttely?

Viime vuosina myös taidemaailma on joutunut kohtaamaan ilmastokriisin haasteet. Se on herättänyt kysymään, mikä on taidemaailman suhde ilmastonmuutokseen. Mitä se voi tehdä ja täytyykö alan toimintatapojen muuttua? Museoalalla YK:n julkaisemat 17 kestävän kehityksen tavoitetta ovat herättäneet vastakaikua. ICOM haastaa museoita vastaamaan niihin uudelleenajattelemalla arvojaan, missioitaan ja strategioitaan. Suomessa Museoliitto on viime vuosina pitänyt ilmastonmuutosta ja kestävää kehitystä esillä Museopäivillä ja koulutuksissaan. Toisaalta jo 10 vuotta toiminut, pioneerityötä tekevä taiteilijoiden ja luonnontieteilijöiden Mustarinda-seura pyrkii kehittämään toimintatapoja, jotka valmistelevat siirtymää kohti jälkifossiilista kulttuuria. Tänä vuonna Mustarinda on yhdessä Framen, HIAPin ja IHME Helsingin kanssa palkannut yhteisen ekokoordinaattorin. Mutta vaikka moni organisaatio tai tekijä on päättänyt valita toisin, ei taidemaailman kansainvälisyys ole katoamassa minnekään.

Ilmastokriisi ei ole toistaiseksi pakottanut taideorganisaatioita muuttamaan toimintatapojaan, mutta covid-19-pandemia aiheutti keväällä 2020 nopean shokin, johon koko yhteiskunta, museot mukaanlukien, reagoi äkillisenä sulkeutumisena. Yhä useampi organisaatio heräsi uuteen todellisuuteen. Ylenpalttisen matkustuksen mielekkyyden kyseenalaistamisen ja taiteen hiilijalanjäljen pohtimisen rinnalle on tullut myös huoli ihmisten turvallisuudesta. Totuttelemme edelleen kävijämäärien rajoituksiin ja turvaväleihin julkisissa tiloissa.

Jos rajoitteiden kanssa joudutaan elämään pidempään, muuttuvatko museonäyttelyiden vaikuttavuuden ja onnistumisen kriteerit? Onko entiseen enää paluuta? Kuten muun muassa Reina Sofian johtaja Manuel Borja-Villel kysyi, kenties suuria kävijämääriä houkuttelevien blockbuster-näyttelyiden aika on ohi. Taidekriitikko Isobel Harbison pohti pandemian ja sen myötä kriisiytyneen taloustilanteen vaikutuksia taiteen muotoihin: ovatko ihmisten läsnäoloon perustuvat ilmaisumuodot, kuten performanssi, uhan alla?

Helsingin pormestari Jan Vapaavuori ja Helsinki Marketingin johtaja Laura Aalto reagoivat uuteen tilanteeseen mielipidekirjoituksessaan (HS 22.7.2020). He toteavat, että Helsingin matkailun kehittämisen strategiassa painottuvat nyt kestävyys, turvallisuus ja laatu. Kirjoituksessa mainitaan kaupungin vetovoimaa kasvattamaan pyrkivä ja korkealla kävijätavoitteella markkinoitu Helsinki Biennaali sekä suunnitteilla oleva arkkitehtuuri- ja designmuseo. On kiinnostavaa seurata, miten strategiaa toteutetaan esimerkiksi näiden suurten ponnistusten kohdalla.

Koronakevään aikana keskustelu taiteen ja museoiden merkityksestä on käynyt kuumana. Monelle museolle ovien sulkeminen tarkoittaa syvää lovea budjettiin. Samalla se on innostanut organisaatioita miettimään uusia toimintatapoja ja pohtimaan oman olemassaolon merkitystä. Monille alan toimijoille covid-19 oli myös syy siirtää toiminta verkkoon. Toisaalta kaikille organisaatioille tämä ei ollut mahdollista. Kuten Unesco lausunnossaan huomauttaa, esimerkiksi vain 5 % Afrikan museoista kykenee tähän. Kuilu selviytyvien ja ovensa sulkevien museoiden välillä kasvaa.

Kysyimme muutamilta kansainvälistä näyttelyohjelmaa toteuttavilta museoilta heidän ajatuksiaan taiteen kansainvälisyydestä ja museoiden tulevaisuudesta. Kysymykset lähetettiin Amos Rexiin, HAMiin, EMMAan, Nykytaiteen museo Kiasmaan, Porin taidemuseoon, Serlachius-museoihin ja Sara Hildénin taidemuseoon. Tämän kyselyn taustalla on halu ymmärtää tulevaisuuden museoita ja sitä, miltä näyttäisi kestävän kehityksen ehdoilla toimiva nykytaiteen organisaatio.

Teksti: Saara Karhunen ja Saara Hacklin

Molemmat kirjoittajat ovat parhaillaan töissä museossa. Karhunen työskentelee näyttelypalveluiden intendentin sijaisena Porin taidemuseossa, Hacklin amanuenssina  Nykytaiteen museo Kiasman kokoelmissa.

 

Kysymykset:

Miten ilmastokriisi näkyy museossanne?  Onko se vaikuttanut organisaatioissa tehtyihin valintoihin?

Entä miten covid-19 vaikuttaa? Onko näkyvissä muutoksia, jotka kenties tulivat jäädäkseen?

Millaisia ilmastokriisin ja/tai covid-19:n aiheuttamia taloudellisia haasteita museonne kohtaa?

Millaisia muutoksia näette museonne kävijäprofiilissa tulevaisuudessa?

Millaiseksi kuvittelette tulevaisuuden menestyvän museon?

***

Amos Rex

Miten ilmastokriisi näkyy museossanne? Onko se vaikuttanut organisaatioissa tehtyihin valintoihin?

Museotoiminta rakentuu laajalti ympäristöä rasittaville teoille, kuten moni muukin ihmisen toiminta. Nykytilanteessa museoiden kiinteistöt ja toiminnot käyttävät paljon energiaa, eikä sektori ole lähellä nollapäästötavoitetta. Olemme olleet mukana pilottivaiheessa MyHelsingin kestävän kehityksen matkailua edistävässä hankkeessa ja täytämme 4/10 Helsingin matkailun Valitse vastuullisemmin -palvelun kestävän kehityksen kriteereistä.

Amos Rexin suurin teko on ollut siirtyminen Ekosähköön vuonna 2018: tällä yksittäisellä teolla teimme ison harppauksen kohti pienempää hiilijalanjälkeä

Ilmastokriisistä on keskusteltu, mutta museoalan koordinointia näiden kysymysten ympärillä ei ole tapahtunut. Kun kyseessä on megatrendi, jolla on kauaskantoisia ja vaikeasti ennakoitavia seurauksia, olisi ensiarvoisen tärkeää, että museot saisivat ministeriötasoista tukea ohjeistusten kehittämisessä ja niiden toimeenpanossa.

Päätimme tänä vuonna lähteä mukaan Sustainable Travel Finland -hankkeeseen. Sitouduimme kestävän matkailun valtakunnallisiin periaatteisiin ja lähdemme seuraavaksi kartoittamaan toimintaamme ohjelman puitteissa ja hakemaan Sustainable Travel Finland -merkin lisäksi toista kestävää matkailua tukevaa sertifikaattia.

Entä miten covid-19 vaikuttaa? Onko näkyvissä muutoksia, jotka kenties tulivat jäädäkseen? 

Poikkeustilassa teimme ripeän digiloikan osassa työympäristöämme. Jo valmisteilla ollut digiloikka mahdollisti etätyöskentelyn: pystyimme kokoustamaan, hoitamaan hallinnolliset tehtävät, ja tekemään suunnittelutyötä. Asiakaspalveluhenkilökunnan työtä ei poikkeustilassa voitu siirtää kotitoimistoihin, mikä aiheutti valitettavaa eriarvoistumista, kun osa henkilökunnasta pystyi jatkamaan työskentelyä ja osa lomautettiin.

Tulevaisuudessa etätyöskentelyllä ja etäkokouksilla tulee olemaan aiempaa isompi rooli työyhteisössämme. IRL-kokoukset ovat kuitenkin vuorovaikutuksen kannalta paras tapa hoitaa isoja projektikokouksia.

Lisäksi toimme verkkoon Generation 2020 -näyttelyymme ja kokoelmiimme pohjautuvia sisältöjä. Poikkeustilan astuttua voimaan perustimme moniammatillisen tiimin, jonka tehtävä oli suunnitella museon verkkosisältöjä. Amos Rexin näyttelykokemus, asiakaspalvelu ja yleisötyö siirtyivät verkkoon. Järjestimme opastuksia ja taiteilijakeskusteluita Instagramissa, tuotimme etäkoulumateriaalia ja kuratoimme mediataidekokonaisuuksia nettisivuillemme. Nämä digitaaliset sisällöt vastasivat ihmisten tarpeeseen saada ulkoisia impulsseja ja näyttelyn koki verkossa yli 180 000 käyttäjää.

Tapahtumat ovat kärsineet eniten sekä poikkeustilasta että uudesta normaalista. Kahden päivän esitystaiteen festivaalin sijaan järjestettiin yksipäiväinen tapahtuma, joka livestriimattiin Youtubessa. Tämä oli toimiva konsepti, joka tavoitti enemmän katsojia kuin mitä Bio Rex -saliimme olisi mahtunut, ja samalla museon tallentamisvelvollisuus toteutui.

Avajaiset järjestetään toistaiseksi pienemmässä mittakaavassa. Henkilömäärää rajataan ja ennakkoilmoittautuminen vaaditaan mahdollisten tartuntaketjujen jäljittämiseksi.

Näyttelysuunnittelussa matkustelu on toistaiseksi pantu jäihin. Ulkomaan matkojen hyödyt tulemme jatkossa arvioimaan tapauskohtaisesti. Ulkomaalaisten taiteilijoiden ja partnereiden kanssa kokoustaminen toimii myös verkossa, mutta tilanne haittaa suuresti tulevan näyttelyohjelman valmistelua.

Millaisia ilmastokriisin ja/tai covid-19:n aiheuttamia taloudellisia haasteita museonne kohtaa?

Kävijäkato on isoin taloudellinen haasteemme. Poisjääneet lipputulot muodostavat suuren osan kokonaistuloistamme ja lyhyellä tähtäimella tämä aiheuttaa museolle erilaisia haasteita. Yritystilaisuudet, jotka muodostavat myös huomattavan osan tuloistamme, ovat vähentyneet. Alkuvuoden hyvistä lipputuloista huolimatta joudumme säästämään menoissa. Säästöä on toki kertynyt, kun kesänäyttelyt siirtyivät seuraavalle kesäkaudelle ja tämän vuoden näyttelyajat pidentyivät. Tällaiset toimenpiteet auttavat paikkaamaan poisjääneiden lipputulojen aukkoa osin, mutta ne eivät huomioi yhteiskunnallisen vaikuttavuuden pienentymistä.

Onneksi taustayhdistyksemme Föreningen Konstsamfundetin talous on vakaa. Tästä huolimatta, ellei pandemiaa saada maailmanlaajuisesti kuriin vuoden sisällä, myös Konstsamfundetin talous kärsii ja museon saama tuki täytyy silloin uudelleenarvioida. Museokortin myynnin kasvu antaa kuitenkin syytä toivoa, että kävijät uskovat tulevaisuuteen.

Millaisia muutoksia näette museonne kävijäprofiilissa tulevaisuudessa?

Erilaiset skenaariot ovat mahdollisia epidemiatilanteesta riippuen. Tilanne, jossa koko kansa on rokotettu tehokkaalla rokotteella johtaisi siihen, että kotimaan museokäynnit voisivat palautua pandemiaa edeltävälle tasolle.

Siinä tapauksessa, että tehokasta rokotetta covid-19:a vastaan ei löydy ja epidemia kiihtyy ja rauhoittuu aalloissa, tulee museossa näkymään riskiryhmiin kuuluvien kävijöiden ajoittaista poisjääntiä. Ryhmävaraukset ja yritystilaisuudet ovat selkeästi laskussa, kun vertaa lukuihin ennen pandemiaa, jolloin taiteen kokeminen yhdessä oli kasvava ilmiö. Koulut ovat myös vähentäneet käyntejään, mutta käyttävät verkkopalveluitamme ja digitaalista opetusmateriaalia. Näitä palveluita olisi siinä tapauksessa syytä kehittää.

Amos Rexin kansainvälinen profiili ei välttämättä kutistu; se voi jopa kasvaa. Tuomme Suomeen sellaista taidetta, mitä täällä ei ole nähty ja jota ei matkustusrajoitusten takia pääse näkemään ulkomailla.

Millaiseksi kuvittelette tulevaisuuden menestyvän museon?

Tulevaisuuden menestyvä museo on muistiorganisaatio, joka on kävijöilleen avoin alusta ihmiselämän ja maailman hahmottamisessa. Menestyvä taidemuseo on autenttinen, moniääninen ja peilaa sekä yhteiskuntaa että taidekenttää.

Itha O’Neill, vastaava kuraattori, Iia Palovaara, viestintäpäällikkö, Kai Kartio, museonjohtaja, Teijamari Jyrkkiö, näyttelypäällikkö, Amos Rex

 

EMMA

Miten ilmastokriisi näkyy museossanne? Onko se vaikuttanut organisaatioissa tehtyihin valintoihin?

Olemme lähteneet toimimaan monella tasolla. Koko henkilöstön voimin on käynnistetty Vihreä kädenjälki -toimintamalli, jossa jokainen voi vaikuttaa ja EMMAn strategiaa päivitetään parasta aikaa huomioidaksemme vastuullisuuskysymykset laaja-alaisesti. Yhdessä katsomme toimintatapoja pienestä suureen ja muutamme yksi kerrallaan sitä, mitä voidaan. Isompia kokonaisuuksia katsomme yhdessä museon johdon kesken ja suunnittelemme pitkäjänteisemmin.

Olemme huomanneet, että monia valintoja voi tehdä kestävämmin, kun tarkastellaan niitä kriittisesti: esim. kuljetuksissa ja varastoinnissa voidaan tehdä tehokkaampia valintoja, jätteiden lajittelu ja materiaalien uudelleen käyttö on sekä ympäristöystävällistä että osin budjettitehokasta.

Näyttelyprojekteissa ilmastoon vaikuttavat asiat on tuotu osaksi projektin hallintaa. Valmisteilla on käytännönläheisempi tsekkilista siitä. Olemme pohtineet myös tapoja sitouttaa yhteistyökumppaneitamme vihreään kädenjälkeen jo projektin varhaisesta suunnittelu- ja neuvotteluvaiheesta asti.

EMMAn kokoelmapoliittiisissa kriteereissä huomioidaan ilmastokriisi esimerkiksi teosten elinkaaria ja materiaalivaihtoehtoja tarkastelemalla.

Olemme vähentäneet tulosteiden ja painotuotteiden määrää niin omissa prosesseissamme kuin yleisölle jaettavassa materiaalissa. Suunnittelemme tätä nykyä taidepajat ja yleisölle suunnattavan ohjelman mahdollisimman aineettomaksi tai ympäristölle ystävällisistä materiaaleista välttäen jätteen syntymistä. Tarjoamme tilaisuuksissamme kahvimaidoista lähtien vain kasvipohjaista ruokaa. Henkilökuntaa rohkaistaan julkisen liikenteen käyttämiseen tai työmatkapyöräilyyn työnantajan kannustimin.

Viestinnässä tuomme esiin vihreämpiä valintoja ja teemoja, jotka rohkaisevat ajattelemaan luonnon tilaa. Museon puhetilaisuuksissa on ollut ja on jatkossakin säännöllisesti puhujina asiantuntijoita, jotka valottavat ilmastokriisin eri puolia. EMMA on mukana myös myhelsinki.fi:n Valitse vastuullisemmin -osiossa.

Entä miten covid-19 vaikuttaa? Onko näkyvissä muutoksia, jotka kenties tulivat jäädäkseen?

Uskoisimme, että museon käyttö muuttuu hiukan. Asiakkaat voivat hakeutua palveluidemme ääreen myös verkossa, kodin turvassa, joten kehitämme tällä hetkellä aktiivisesti EMMAn entistä parempaa digitaalista läsnäoloa. Tulevaisuudessa on syytä miettiä myös ansaintalogiikkaa digitaalisille palveluille.

Kaikkien asiakastilojen selkeys ja turvallisuus on noussut tärkeäksi kävijöille. Hyvän ja sujuvan palvelun vaatimus on korostunut eikä varmasti vähene tulevaisuudessakaan.

Vuorovaikutteisuus ja osallistavuus museossa on mietittävä muiden näkökulmien ohella myös hygienianäkökulmasta ja niin, että ei synny tungospaikkoja.

Millaisia ilmastokriisin ja/tai covid-19:n aiheuttamia taloudellisia haasteita museonne kohtaa?

Lipputulojen väheneminen ja kevään osalta kokonaan puuttuminen aiheuttaa tämän vuoden osalta ison loven tuloihin. Näyttää siltä, että syksyn tullen ihmiset ovat rohkaistuneet museoon, mutta edellisinä vuosina totuttuihin kävijämääriin on vielä matkaa. Keväällä nopean reagoinnin, eli säästötoimien, ansiosta EMMAn talous on kuitenkin tällä hetkellä vakaalla pohjalla ja olemme varautuneet pitkittyneeseen poikkeustilaan.

Millaisia muutoksia näette museonne kävijäprofiilissa tulevaisuudessa?

Seuraamme sitä, miten verkkotoimintojemme käyttäminen kehittyy. Taiteen kokemisen mahdollisuus siirrettiin keväällä myös verkkosivustollemme ja digisisältöjemme runsas käyttö kannustaa meitä tarjoamaan tätä mahdollisuutta jatkossakin pysyvästi.

Puheenvuorot voi kokea sekä verkossa että museossa. Kokeilemme syksyn aikana myös verkon kautta tapahtuvia, varattavia opastuksia. Tämä tekee museon sisällöistä maantieteellisesti ja ehkä myös taloudellisesti saavutettavampia. Voimme siis odottaa, että vaikutuspiiriin tulee etäasiakkaita läheltä ja kauempaa Suomesta sekä ulkomailta, koska uskomme, että sisältömme ovat kansainvälisesti kiinnostavia ja kilpailukykyisiä.

 Millaiseksi kuvittelette tulevaisuuden menestyvän museon?

Vaikuttava ja menestyvä museo on vuorovaikutteinen ja vastuullinen kaikessa toiminnassaan. Entistä tärkeämpää on museon kyky erottua omanlaisenaan suuressa tarjonnassa, joten aitous ja omaperäisyys korostuvat. Se, että museo jollakin tavalla puhuttelee kävijöitään; se että museon sisällöt ovat ainutkertaisia; ja että museo näiden kautta ilmentää yksilöllistä profiilia, saavat jatkossakin ihmiset tulemaan museoon.

Reetta Kalajo, intendentti (yleisöpalvelut), Pilvi Kalhama, museonjohtaja, Arja Miller, näyttelyintendentti, Henna Paunu, kokoelmaintendentti ja Saara Suojoki, markkinointi- ja viestintäpäällikkö, EMMA

 

HAM Helsingin taidemuseo

Miten ilmastokriisi näkyy museossanne? Onko se vaikuttanut organisaatioissa tehtyihin valintoihin?

Tietoisuus ilmastokriisistä on vaikuttanut voimakkaasti museon sisällä käytävään keskusteluun museon tehtävästä ja toimenkuvasta. HAMin ohjelmistossa ja toiminnassa nostetaan esille radikaalejakin aiheita ja ajatuksia ilmastokysymyksiin liittyen.

Helsingin kaupunkistrategia ohjaa HAMin toimintaa sekä tehtyjä ja tehtäviä valintoja. Se asettaa ympäristötavoitteita: ”Helsinki ottaa vastuunsa ilmastonmuutoksen torjunnassa vakavasti ja torjuu ilmastonmuutosta kunnianhimoisesti. Helsinki asettaa tavoitteeksi 60 prosentin päästövähennystavoitteen vuodelle 2030 ja aikaistaa hiilineutraalisuustavoitteen vuodesta 2050 vuoteen 2035”.

Ilmastotietoisia valintoja voidaan tehdä kierrätyksestä energiansäästöön – valinnoissa avustaa Helsinki Biennaalin tuotantotiimiin palkattu ekokoordinaattori. Olemme rakentamassa Helsinki Biennaalille ja taidemuseolle Ekokompassi -ympäristöjärjestelmän mukaista ympäristöohjelmaa. Se auttaa asettamaan ympäristötavoitteet sekä suunnittelemaan toimenpiteitä niiden saavuttamiseksi.

Ilmastokriisissä on olennaista ymmärtää kaiken toiminnan sitoutuminen resursseihin. Siksi myös yksityiskohdilla on merkitystä, mutta ratkaisevaa on suurten rakenteiden uudelleenorganisoiminen. Museossa näitä ovat näyttelyinfrastruktuuri, olosuhdetilojen ylläpito, tuotantorakenteet sekä matkustus- ja kuljetusratkaisut. Museon mahdollisessa uudessa lokaatiossa ekologinen rakentaminen ja infrastruktuuri voidaan ottaa huomioon jo suunnitteluvaiheessa. HAMin tulevaisuutta koskevan selvityksen valmistelussa onkin ollut mukana edustaja sekä BIOS-tutkimusyksiköstä että Hiilineutraali Helsinki 2035 -toimenpideohjelmasta.

Tällä hetkellä noin kolmannes museon kokoelmateoksista on talletettuina eri kaupungin virastoissa, kouluissa ja muissa puolijulkisissa tiloissa. Tämä vähentää kokoelmien varastointiin tarvittavien olosuhdetilojen kuormitusta ja taidekokoelma on näin kaupunkilaisten aktiivisessa käytössä. Myös julkisen taiteen yksikön keskusteluissa on noussut vahvasti esiin pyrkimys kohti syvempää ymmärrystä ekologisesta kestävyydestä. Minkälaisia mahdollisuuksia on julkisen taiteen komissioiden ympäristökuorman kartoittamiseen ja havainnointiin niin tuotantoprosessin kuin elinkaaren näkökulmasta? Näyttelytoiminnassa kokoelmien esittely on jo nyt entistä suuremmassa roolissa, myös paikan päällä tehtävien teoskomissioiden määrää pyritään lisäämään. Molemmat liittyvät ekologisempien ratkaisujen löytämiseen museon näyttelyohjelmassa.

Helsinkiläisten taidemuseona HAM ottaa vakavasti roolinsa yhteiskunnallisena vaikuttajana. Museon toiminnalla on voimakas symbolinen merkitys; esimerkin ja argumentoinnin kautta on mahdollista vaikuttaa paitsi omiin katto-organisaatioihin myös yleisiin kulttuurillisiin toimintaperusteisiin.

Entä miten covid-19 vaikuttaa? Onko näkyvissä muutoksia, jotka kenties tulivat jäädäkseen? 

Covid-19 on nostanut esiin tarpeen uudelleen määritellä työn järjestely. Ihmisten mahdollisuus tehdä töitään joustavasti joko kotona tai toimistolla vapauttaa aikaa ja resursseja. Verkkoon siirtyminen on johtanut uusien työtapojen käyttöönottoon. Tällä voi olla positiivista vaikutusta paitsi työntekijöiden elämänlaatuun, myös työpaikkaliikenteestä aiheutuvaan päästökuormitukseen. Pandemian aikana ulkomaille matkustaminen on käytännössä keskeytynyt koko museon osalta. Matkat voidaan toteuttaa hitaammin, keskitetymmin ja ympäristöllisesti kestävämmällä tavalla, ja yhdistää tarvittaessa etätyö osaksi matkalla olemista. Käytännön työssä monia tapahtumallisia osioita on museon ohjelmassa siirretty joko kokonaan tai osittain verkkoon ja kokoelmien esittämistä verkossa kehitetään aktiivisesti. Digitaalisen sisällön merkitys onkin kasvanut huomattavasti, samoin kiinnostus julkiseen tilaan ja taiteeseen. Vallitsevan tilanteen johdosta osa prosenttitaidehankkeista ja niihin liittyvistä esittelyistä on siirtynyt. Nykytaidetapahtuma Helsinki Biennaali siirtyi vuodella eteenpäin ja biennaali tavoittelee nyt laajempaa kotimaista yleisöä.

Millaisia ilmastokriisin ja/tai covid-19:n aiheuttamia taloudellisia haasteita museonne kohtaa?

Museo on riippuvainen lipputuloista, joten suljettuna oleminen ja normaalia alhaisempi kävijätaso vaikuttavat suoraan museon talouteen. Myös peruuntumisista ja siirroista aiheutuu lisäkuluja museon tuotannoissa. Covid-19:n liittyvät toimenpiteet ovat vaikuttaneet jo nyt voimakkaasti kuntatalouteen ja ne saattavat vaikuttaa kaupungin palveluihin vielä pitkänkin ajan kuluttua, vaikka tällä hetkellä leikkauksia palveluissa ei ole. Ekologinen jälleenrakennus tulee vaatimaan huomattavia investointeja ja uudenlaisia rahoitusrakenteita. Kestävällä toiminnalla takaamme oman toimintamme jatkuvuuden.

Millaisia muutoksia näette museonne kävijäprofiilissa tulevaisuudessa?

Helsingin kaupungin taidemuseona HAM tavoittaa Tennispalatsissa noin 200 000 kävijää vuodessa. Tulevaisuudessa mahdollinen uusi sijainti Suvilahdessa tarjoaisi mahdollisuuden saavuttaa entistä monimuotoisempaa yleisöä. HAM on aktiivinen koollekutsuja ja pyrkii laajaan yhteistyöhön erilaisten tahojen kanssa. Julkisessa taiteessa toimintaa ohjaa pyrkimys alueelliseen tasa-arvoon.

Millaiseksi kuvittelette tulevaisuuden menestyvän museon?

Tulevaisuuden museo on aktiivinen, rohkea ja tiedostava keskustelija, mahdollistaja, koollekutsuja ja tallentaja. Museo on tietoinen ja avoin tekemiensä valintojen taustoista ja vaikutuksista. Museo esittelee ideoita, jotka resonoivat ajassa ja paikassa. Tulevaisuuden museo toimii edelläkävijänä niin sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymyksissä kuin jälkifossiilisessa uudelleenrakentamisessa. Museossa tulee korostumaan eettinen vastuullisuus, joka näkyy kaikilla eri osa-alueilla: sosiaalisissa, kulttuurisissa, taloudellisissa ja ympäristökysymyksissä. Tulevaisuuden museo tarjoaa kuratoituja sisältöjä ja palveluita sekä elämyksellisyyttä asiakkailleen, myös digitaalisissa ympäristöissä.

Maija Tanninnen-Mattila, museonjohtaja, Taru Tappola, julkisen taiteen päällikkö, Pirkko Siitari, näyttelypäällikkö, Aleksandra Kiskonen, amanuenssi ja Arttu Merimaa, amanuenssi yhdessä HAMin näyttely-, kokoelma- ja julkisen taiteen yksikön sekä yleisötyötiimin kanssa

 

Nykytaiteen museo Kiasma

Miten ilmastokriisi näkyy museossanne? Onko se vaikuttanut organisaatioissa tehtyihin valintoihin?

Ilmastoteema oli hyvin läsnä Kiasman yleisölle vuoden 2019 Ole hyvä -teemavuoden kolmessa näyttelyssä: Yhteiseloa-kokoelmanäyttelyssä, Weather Report – Forecasting Future -näyttelyssä Pohjoismaisessa paviljongissa Venetsiassa sekä Alma Heikkilän tilausteoksessa.

Kansallisgallerian henkilökunnan huoli ilmastokriisistä johti vuonna 2018 Kansallisgallerian Vihreä kädenjälki -ohjelman käynnistämiseen. Runko ohjelmalle luotiin työpajoissa, joihin osallistui koko henkilöstö. Nyt tekeillä on tarkempi toimintasuunnitelma ja kestävän kehityksen periaate on tulossa osaksi Kansallisgallerian strategiaa. Näin kestävä kehitys läpäisee kaiken toimintamme, ja jokainen työntekijä voi antaa panoksensa omassa työssään tekemissään valinnoissa. Tavoitteemme on, että Kansallisgalleria on hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä.

Keräämme ja analysoimme parhaillaan dataa toimintojemme tuottamista päästöistä. Tulemme mittaamaan päästöjä tulevina vuosina ja pienentämään niitä verrokkivuoteen 2019 nähden, joka oli Kansallisgallerian vierailluin kautta aikojen. Tulevia askelia ovat kiinteistöjen siirtyminen uusiutuviin energiamuotoihin ja jätteen sataprosenttinen kierrätys. Tavoite on, että koko henkilöstö sitoutuu kestävän kehityksen edistämiseen omalla asiantuntemusalueellaan niin suunnittelussa kuin käytännön toimissa. Haluamme vaikuttaa ympäristömyönteisesti myös kävijöihimme ja kumppaneihimme.

Entä miten covid-19 vaikuttaa? Onko näkyvissä muutoksia, jotka kenties tulivat jäädäkseen?  

Kiasman näyttelyohjelmistossa pidettiin pitkälti kiinni ennalta tehdyistä suunnitelmista: yhtään näyttelyä ei peruttu, mutta osaa lykättiin tai pidennettiin covid-19-sulun vuoksi sekä skaalattiin taloudelliseen tilanteeseen sopiviksi. Kiasma-teatterin esityksiä jouduttiin osin perumaan ja toteutettujen esitysten yleisömääriä rajaamaan. URB-festivaali siirrettiin keväällä lennossa pääosin verkkoon. Museon suuret yleisötapahtumat peruttiin loppuvuodelta 2020, ja opastettujen kierrosten ja taidepajojen ryhmäkokoja pienennettiin. Korona on vaikuttanut työtapoihimme: etätyöstä ja etäkokouksista on tullut rutiinia, ja myös muun muassa taidekuriirin tehtäviä, koulujen taidepajoja ja konferensseihin osallistumista opittu toteuttamaan etänä. Museon uudelleen avaaminen turvallisesti tehtiin huolellisesti ohjeistaen. Kävijöiden liikkumista museossa on opittu ennakoimaan ja ohjaamaan entistä paremmin.

Millaisia ilmastokriisin ja/tai covid-19:n aiheuttamia taloudellisia haasteita museonne kohtaa?

Covid-19:lla on suuria taloudellisia vaikutuksia pääsylipputulojen kautta. Museo oli suljettuna yli kaksi kuukautta, ja sulun jälkeen kävijämäärä on ollut noin puolet tavallisesta. Lipputulot ovat merkittävässä roolissa toimintamme rahoittamisessa, joten kävijämäärien pieneneminen aiheuttaa haasteita tulevalle toiminnalle. Ohjelmistotuotannon kulutasapainoa saatiin menoleikkauksilla muun muassa näyttelyiden koon, kansainvälisten lainojen ja kuljetusten suhteen. Lisäksi vuonna 2020 suuri osa henkilökunnasta lomautettiin joksikin aikaa ensimmäistä kertaa Kansallisgallerian historiassa.

Millaisia muutoksia näette museonne kävijäprofiilissa tulevaisuudessa?

Covid-19 on käytännössä lopettanut kansainvälisten matkailijoiden museokäynnit. Tämä näkyi erityisesti kesällä turistiaikana, jolloin ulkomaiset vieraat ovat perinteisesti muodostaneet suurimman kävijäryhmän. Heidän osuutensa tulee olemaan aiempaa pienempi pitkän aikaa. Joka tapauksessa kotimaan matkailijoiden sekä lähialueilta tulevien kävijöiden osuus korostuu tulevaisuudessa. Museokortti on osaltaan tukenut paikallisten ja kotimaisten kävijöiden osuuden kasvua. Kortti on jo tähän mennessä laajentanut yleisöämme ja tehnyt siitä moninaisemman – tavoitamme sen ansiosta nyt myös ikäihmiset. Uskomme, että sama kehitys jatkuu ja Museokortti-kävijöiden määrä kasvaa edelleen.

Millaiseksi kuvittelette tulevaisuuden menestyvän museon? 

Menestys perustuu yleisöjen ja toimintaympäristön tuntemiseen ja ymmärtämiseen. Tulevaisuuden menestyvä museo poistaa osallistumisen esteitä ja toimii siten, että ihmiset tuntevat sen omakseen.

Yleisöihimme vaikuttavat tulevaisuudessa koko väestöä koskevat muutokset: väestö ikääntyy ja monimuotoistuu. Ihmiset ovat yhä tietoisempia maapallon ekologisen kantokyvyn rajoista, mikä vaikuttaa arvoihin ja kulutusvalintoihin. Jatkuva kasvu, materiaan keskittyvä kuluttaminen ja kansainvälinen matkailu eivät enää houkuttele entiseen tapaan. Museot tarjoavat aineetonta hyvää, jonka merkitys korostuu. Merkityksellisyyden tunne voi syntyä myös lähellä olevien asioiden tunnistamisesta.

Matkailun supistuessa kansainväliselle toiminnalle on etsittävä väyliä verkon kautta: sekä asiantuntijatyölle että museon tarjoamille palveluille. Verkko mahdollistaa palvelujen tarjoamisen kauempana olevalle yleisölle sekä Suomessa että ulkomailla ja mm. kotimaisen taiteen tekemisen tunnetuksi kansainvälisesti. Kotimaassa voidaan palvella verkon kautta mm. kouluja eri puolilla Suomea ja siten vahvistaa alueellista yhdenvertaisuutta. Verkon välittämät kokemukset eivät korvaa museokäyntejä vaan täydentävät tarjontaa. Näyttelytoiminnasta kansainvälisyys ei katoa, mutta kansainvälisen nykytaiteen esittelyssä korostunevat teokset, jotka voidaan siirtää tiedostoina paikasta toiseen tai toteuttaa paikan päällä. Lisäksi yhteistuotannot museoiden näyttelyiden ja ohjelmiston suhteen kotimaassa ja kansainvälisesti lisääntyvät. Tällöin kulurakennetta voidaan keventää sekä samalla kehittää osaamista ja toimintaa yhdessä.

Leevi Haapala, museonjohtaja, Kati Kivinen, kokoelmaintendentti ja Minna Raitmaa, yleisötyöpäällikkö, Nykytaiteen museo Kiasma / Kansallisgalleria

 

Porin taidemuseo

Miten ilmastokriisi näkyy museossanne? Onko se vaikuttanut organisaatioissa tehtyihin valintoihin?

Yksi Porin taidemuseon pitkäjänteisistä näyttelyohjelman linjauksista on ympäristökysymysten tutkiminen taiteen kautta, globaali ja lokaali maailma; katseen suuntaaminen tärkeisiin globaaleihin yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Museo siis nostaa esiin teemoja. Mutta myös käytännön työtä on tehty. Porin taidemuseo toimii kulttuurihistoriallisesti merkittävässä 1860-luvulta peräisin olevassa rakennuksessa. Rakennus on muutettu museoksi 1970-luvun lopulla ja sitä peruskorjataan lähivuosina ja samalla pyritään parantamaan energiatehokkuutta. Kansainvälisen nykytaiteen parissa toimiessa hiilijalanjäljen pienentäminen on vaikeaa. Museo voi miettiä taiteilijavalinnoissaan hiilijalanjälkeä. Olennaisinta olisi kyetä löytämään keinoja, joilla hiilijalanjälkeä pienennetään koko toiminnan osalta, ei vain yksittäisissä “ekonäyttelyissä”.

Teoskuljetukset toteutamme pääosin maateitse ja mahdollisuuksien mukaan käytetään kuljetusyrityksiä, jotka voivat yhdistellä teosten siirtoja muiden museoiden kuljetuksiin. Esittelemme myös audiovisuaalista taidetta, joka ei vaadi kuljettamista, vaikka edellyttääkin tekniikkaa ja sähköä.

Suomen Museoliiton Sanoista ekotekoihin – Museot ja kestävä kehitys -koulutuksen osana toteutamme ekotekohankkeen, joka on ensimmäinen askel kohti kestävän kehityksen periaatteisin sitoutunutta museokauppaa. Paketoimme uuden Aineeton lahja -tuoteperheen ja laadimme museokaupan kestävän kehityksen suunnitelman. Museokaupan tuotevalinnoissa pyritään huomioimaan paikallisia pienyrittäjiä.

Työpajatoiminnassa materiaalihankintoja ohjaavat mahdollisuudet jatkokäyttöön ja kierrättämiseen. Materiaaleja ja työvälineitä on myös yhteiskäytössä muiden kaupungin kulttuuriyksikön toimijoiden kanssa. Lainaamme myös aluevastuumuseotyöhön kytkeytyvien hankkeiden yhteydessä taidemuseon av-laitteita alueen taiteilijaseuroille ja taiteilijavetoisille tapahtumille.

Entä miten covid-19 vaikuttaa? Onko näkyvissä muutoksia, jotka kenties tulivat jäädäkseen?

Pandemian ensimmäisessä aallossa näkyvin muutos oli tapahtumatuotannon pysähtyminen ja live-yleisön menettäminen kokonaan. Suuri kysymys onkin ollut, palaavatko yleisöt museoihin, kun ’uusi normaali’ alkaa. Keväällä museoiden ohjelmaa, erilaisia tapahtumia sekä pedagogista toimintaa siirrettiin digitaalisiin ympäristöihin. Uskommekin, että monet digitaaliset toimintamallit ovat tulleet jäädäkseen. Tulevaisuudessa on löydettävä toimintamuoto, jossa kivijalkatoiminta ja digitaalinen toiminta ovat tasapainossa.

Millaisia ilmastokriisin ja/tai covid-19:n aiheuttamia taloudellisia haasteita museonne kohtaa?

Osallistujamäärien vähentäminen vaikuttaa suoraan tulohankintaan: sisäänpääsymaksuihin, museokauppaan sekä erilaisten tapahtumien pääsymaksutuloihin. Kouluille tarjotut palvelut ovat todella tärkeä osa museon yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja porilaisille kouluille palvelumme ovat maksuttomia. Juuri nyt koulut eivät koronan takia tee museovierailuja. Taloudellisista ja toiminnallisista vaikeuksista muodostuu pidemmän päälle negatiivinen kierre – ei kävijöitä, ei tuloja, museon yhteiskunnallinen vaikuttavuus heikkenee.

Digitaalisuus vaatisi myös museolta merkittävää panostusta uudistusta ja ilmassa on kysymys siitä, voisiko digitaalisista sisällöistä kerätä tuloja.

Millaisia muutoksia näette museonne kävijäprofiilissa tulevaisuudessa?

Välitön muutos tullee näkymään ainakin aktiivisen senioriväestön keskuudessa. Yli 70-vuotiaille määrätyt suositukset ovat näkyneet myös rajoitusten purun jälkeen. Vaikka ikäihmisten keskuudessa digitaaliset valmiudet ovat lisääntyneet, on edelleen iso joukko seniori-ikäisiä,  joilta välineet digitaalisiin yhteyksiin puuttuvat.

Juuri nyt on mielenkiintoista pohtia, miten tapahtumakeskeisyydestä päästään enemmän yhteyskeskeiseen ja yksilön kannalta henkilökohtaisempaan museosuhteeseen. Saavutettavuuteen, inklusiivisuuteen, moninaisuuteen liittyvät tavoitteet korostuvat. Yleisösuhde on jotain, jota tulee syventää, ruokkia – synnyttää uusia tapoja olla yhteydessä ja yhdessä. Sisältöjen ja palvelujen rinnalle on noussut turvallisuuden osoittaminen ja takaaminen yleisöille. Tämä on tärkeää myös turvallisempi tila -käsitteen tarkoittamassa merkityksessä.

Millaiseksi kuvittelette tulevaisuuden menestyvän museon?

Uskomme, että taide tulee muuttumaan. Ilmastonäkökohtien huomioiminen vaikuttaa väistämättä myös taiteen sisältöihin ja taiteen luonteeseen. Ehkä megalomaanisen taiteen ja taidetapahtumien aika on ohi. Tulevaisuudessa saatamme nähdä, että taide matkustaa, mutta yleisöt ovat paikallisempia. Näyttelyitä tehdään lähiyleisöille ja yleisö puolestaan “matkustaa” pääosin vain internetpohjaisilla näyttelyalustoilla. Kun ihmisten matkustaminen vähenee, taidemuseoiden rooli paikallisesti toimivana kansainvälisen vuorovaikutuksen risteyspaikkana korostuu entisestään.

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen kuuluu museoiden olemassaolon ytimeen. Viime vuosina museot ovat hapuilleet yhteiskunnallisen tehtävänsä kanssa ja museoista on puhuttu vahvasti vapaa-ajan sektorin ja elämysteollisuuden toimijoina. Ajatus museoista tietoa tuottavina laitoksina on ollut toissijaista. Huomiota on kiinnitetty sinänsä tärkeisiin asioihin, kuten museoiden mahdollistamiin hyvinvointivaikutuksiin sekä siihen, miten museot olisivat saavutettavia paikkoja mahdollisimman monille. Nyt näyttää siltä, että globaalien ongelmien myötä museot ovat uudelleen löytämässä roolinsa yhteiskunnallisina toimijoina.

Anni Venäläinen, vt. museonjohtaja ja Mirja Ramstedt-Salonen, intendentti pedagogiset palvelut, Porin taidemuseo

 

Sara Hildénin taidemuseo

Miten ilmastokriisi näkyy museossanne?  Onko se vaikuttanut organisaatioissa tehtyihin valintoihin?

Sara Hildénin taidemuseo on osa Tampereen kaupunkia. Kaupungilla on Kestävä Tampere 2030 -ohjelma, ja sen ilmastotoimenpiteet on koottu Hiilineutraali Tampere 2030 -tiekartaksi. Museo on sitoutunut ohjelman mukaisiin tavoitteisiin. Henkilökunta on kokoontunut Vihreä kädenjälki -työpajaan ideoimaan ja pieniä arjen parannuksia on jo tehty. Museo on tehnyt energiaa säästäviä investointeja ja valinneet ympäristösertifioituja tai kierrätettyjä materiaaleja esimerkiksi vaihtuvien näyttelyiden tarpeisiin.

Sara Hildénin taidemuseo sijaitsee kaukana niin sanotuista taiteen keskuksista. Museon suurin hiilijalanjälki liittyykin kuljetuksiin. Kansainvälisyys ei ole itsetarkoitus, mutta Sara Hildénin taidemuseon tehtävä on alusta alkaen ollut mahdollistaa hyvän, merkityksellisen taiteen esittely. Kaikki mielenkiintoinen ja tärkeä ei ole aina lähellä. Ajattelemme myös, että on perusteltua tuoda kansainvälisiä näyttelyitä paikallisen yleisön saataville.

Sara Hildénin taidemuseo on aina pyrkinyt toimimaan taloudellisesti, mikä osaltaan tarkoittaa myös ilmaston kannalta parempia valintoja. Kansainväliset näyttelyt toteutetaan mahdollisimman kustannustehokkaasti. Henkilökunta matkustaa vain välttämättömiin tapaamisiin, yleensä kertaluontoisesti. Taidekuljetukset pyritään kokoamaan niin, että koko näyttely on mahdollista tuoda kerralla perille. Samalla kuljetuksella palautetaan yleensä edellisen näyttelyn teoslainoja. Museo tekee myös kiertonäyttelyiden merkeissä yhteistyötä muiden instituutioiden kanssa ja se vähentää logistiikasta aiheutuvaa kuormitusta. Osa kuljetusalan yhteistyökumppaneista kompensoi ympäristökuormitustaan esimerkiksi tukemalla ympäristönsuojeluprojekteja. Museo käyttää toiminnassaan useimmiten kotimaisia yhteistyökumppaneita, vaikka se voi joskus tarkoittaa kalliimpaa loppulaskua. Saamme palautetta siitä, että meillä ei ole varsinaista museokauppaa. Tämä johtuu siitä, että museo on hakenut aikanaan alvittomuuden, jotta se voi myydä julkaisuja ja postikortteja huokeampaan hintaan. Toisaalla tämä tarkoittaa, että museo ei voi myydä ns. kaupallisia tuotteita. Myös tämä on tietyllä tapaa kestävää kehitystä tukeva valinta: emme osallistu turhan materian tuotantoon ja kiertoon.

Kestävän kehityksen kysymykset heijastuvat myös valittuun näyttelylinjaan. Vaikka siihen liittyvät teemat eivät välttämättä ole itsetarkoituksellinen osa näyttelyn sisältöä, niin moni taiteilija pohtii ja kiinnittää työssään huomiota myös ympäristökysymyksiin, kuten museon viime vuosien näyttelyiden taiteilijat Kiki Smith, Robert Longo ja Berlinde De Bruyckere. Viimeaikaiset kokoelmanäyttelyt, kuten Still Still Life (2020) kiinnitti huomiota ihmisen materiasuhteeseen ja Apina ja vesiputous – Tämän ilmaston kuvia (2018) sivusi luontosuhdetta ja ilmastokysymyksiä. Ne saivat hyvää palautetta siitä, että ympäristöteeman käsittely ei ollut alleviivaava tai opettavaa, vaan näyttelyt tarjosivat hienovaraisia herätteitä ja mahdollisuuden sellaiseenkin luentaan.

Entä miten covid-19 vaikuttaa? Onko näkyvissä muutoksia, jotka kenties tulivat jäädäkseen?

Covid-19 vaikutti keväällä erityisesti näyttelytoimintaan. Museo oli suljettuna kaksi ja puoli kuukautta. Yksi näyttelyhanke siirrettiin tulevaisuuteen ja osa työntekijöistä siirtyi etätöihin. Tapahtumia ja yleisökokoontumisia rajoitettiin ja esimerkiksi avajaiskäytäntöä muutettiin. Museon ollessa suljettuna tarjosimme yleisöllemme erilaisia virtuaaliopastuksia. Kesällä museo avattiin tauon jälkeen. Asiakkaat palasivat ja kävijämäärien osalta kesä oli olosuhteisiin nähden huomattavan vilkas.

Näyttelytoiminnan osalta epävarmuuden tunne lisääntyi ja tulevaisuuden suunnittelu tuntuu haasteelliselta. Mihin museo voi ja uskaltaa jatkossa sitoutua? Toisaalta kansainvälisen näyttelytoiminnan rinnalla kokoelmaan perustuvat näyttelyt ja taidekasvatustyö tulevat olemaan keskeisiä. Covid-19 -ajan työskentelytavasta myös opittiin: tilanteen uusiutuessa erilaisten toimintatapojen ja varotoimien hyödyntäminen on helpompaa.

Millaisia ilmastokriisin ja/tai covid-19:n aiheuttamia taloudellisia haasteita museonne kohtaa?

Covid-19 -tilanteen vuoksi vuoden 2020 lipputulokertymä pieneni huomattavasti. Toisaalta kansainvälisen näyttelyn peruuntuminen johti kustannussäästöihin. Vaikutukset tulevaisuuteen eivät ole vielä selvillä. Ympäristöystävälliset valinnat eivät toistaiseksi ole tarkoittaneet merkittävää kustannusten nousua.

Millaisia muutoksia näette museonne kävijäprofiilissa tulevaisuudessa?

Uskomme taiteeseen, ja siihen, että ihmisellä on tarve nähdä ja kokea taide lähellä ja moniaistisesti. Virtuaalitodellisuus ei korvaa tätä. Myös digitaalisuus, sen energiantarve ja lyhytikäiset päätelaitteet kuormittavat ympäristöä. Aina syntyy ja kasvaa uusia yleisöjä. Taideyleisö on myös keskimääräistä tiedostavampaa.

Millaiseksi kuvittelette tulevaisuuden menestyvän museon?

Menestyvä museo toimii kestävällä ja taloudellisella periaatteella. Museo on aikaansa seuraava ja sitä heijastava luotettava ja johdonmukainen toimija, joka uskaltaa tehdä myös uusia avauksia ja tuottaa yllätyksiä. Sara Hildénin taidemuseossa se tarkoittaa kokoelmasta huolehtimista ja kokoelmaan perustuvaa näyttelytoimintaa, sekä suomalaisen että kansainvälisen taiteen esittelyä.

Päivi Loimaala, museonjohtaja ja Sarianne Soikkonen, näyttelypäällikkö, Sara Hildénin taidemuseo


Serlachius-museot

Miten ilmastokriisi näkyy museossanne? Onko se vaikuttanut organisaatioissa tehtyihin valintoihin?

Ilmastokriisi sai meidät aloittamaan systemaattisen ympäristötyön kahdella rintamalla: valmistelemme ISO14001-ympäristöjohtamisjärjestelmää ja lähdimme mukaan Sustainable Travel Finland -ohjelmaan.

Olemme vaiheessa, jossa olemme hahmottaneet tavoitetilan ja kiteyttäneet ympäristöpolitiikkamme. Olemme tunnistaneet ne ympäristönäkökohdat, joihin vaikutamme. Ympäristöohjelmallamme on vaikutuksia toimintamme kaikkiin osa-alueisiin: näyttely- ja kokoelmatoimintaan, talouteen, kiinteistöihin ja talotekniikkaan, yleisötyöhön, viestintään ja residenssitoimintaan sekä sijaintimme vuoksi vielä matkailutoimintaankin. Tarkastelemme kaikkien osa-alueiden ekologista, sosiokulttuurista ja taloudellista kestävyyttä ja mietimme konkreettisia tekoja tavoitteisiin pääsemiseksi.

Suurin vaikutus hiilijalanjälkeemme on energiaratkaisuilla, siksi tarkastelemme nyt maalämmön ja -kylmän käyttöönoton mahdollisuutta. Mietimme, miten kaikessa työssämme toteuttaisimme energiaa säästäviä ratkaisuja, kuten miten vähennämme lämmitys- ja jäähdytystarpeita ja miten minimoimme ilmankostutuksen, ilmankuivauksen ja valaistuksen energiankulutuksen. Varmistamme investointiemme energiataloudellisuuden ja tutkimme myös mahdollisuutta omaan sähköntuotantoon. Etsimme jätteiden määrää vähentäviä ratkaisuja lajittelun optimoinnilla, elinkaariajattelun tehostamisella ja haitattomalla materiaalikierrolla. Valistamme yleisöä kehittämällä ilmastoteemaisia palveluita sekä lapsille ja nuorille että aikuisille. Paketoimme vastuullisia matkailupalveluita omien palvelutuotteidemme kanssa. Lisäämme vastuullisuusviestintää. Kartoitamme sidosryhmiemme ympäristövastuullisia toimia ja tulemme pyytämään kumppaneiltamme kuvausta heidän ympäristötoimistaan. Aloitamme sisäiset auditoinnit tänä syksynä.

Entä miten covid-19 vaikuttaa? Onko näkyvissä muutoksia, jotka kenties tulivat jäädäkseen? 

Keväältä syksyyn siirretyt kansainväliset näyttelyt toteutettiin uusin käytännöin: Glamour-näyttelyn installointiin osallistuvat italialaiset kuraattorit ja näyttelynrakentajat olivat koko ajan eri tiloissa kuin oma henkilöstömme. Rodney Grahamin näyttely rakennettiin niin, että taiteilija itse osallistui siihen etänä.

Jouduimme tekemään uudestaan noin kolmen vuoden päähän ulottuvan näyttelyohjelmamme. Kaikki museot, taiteilijat ja teosten omistajat tekivät keväällä tätä palapeliä samaan aikaan. Valmistelemme myös “Plan C -ratkaisuja”, esimerkiksi omista kokoelmista kuratoituja näyttelyitä. Muiden museoiden tavoin mekin olemme alkaneet lisätä verkkosisältöjä.

Mielestämme covid-19 ei saa vaikuttaa siihen, että museot avaavat jatkossakin näyttelyitä. Taiteen kokee parhaiten livenä. Blockbustereiden perään emme ole oikeastaan olleet ennenkään. Toki tiedämme ennalta, että osa projekteistamme vetää enemmän väkeä ja osa vähemmän.

Millaisia ilmastokriisin ja/tai covid-19:n aiheuttamia taloudellisia haasteita museonne kohtaa?

Koronakriisi vaikutti ensimmäisenä talouteemme. Gösta Serlachiuksen taidesäätiö rahoittaa toimintamme noin 95-prosenttisesti, loput viisi prosenttia tulee VOS-järjestelmän kautta. Ansaintalogiikkamme perustuu sijoitustoimintaan, ei niinkään lipunmyyntiin. Kriisin alkuvaiheessa osakekurssit putosivat hetkessä noin 30 prosenttia. Nyt ne ovat taas nousseet melkein ennalleen, mutta alkuvaiheessa huoli oli tietysti iso. Lomautimme ja osa-aikaistimme henkilöstöä.

Millaisia muutoksia näette museonne kävijäprofiilissa tulevaisuudessa?

Koronapandemian ensimmäisenä kesänä kävijäprofiilimme muuttui selvästi: perinteisesti tärkein kävijäryhmämme, seniorit, jäi tulematta museoon. Ryhmäkäynnit eivät ole vilkastuneet vieläkään ja se jättää kävijämääriin ison loven.

Pidemmälle katsottaessa näköpiirissä ei ole suuria muutoksia kivijalassa kävijöiden osalta. Kansainvälinen matkustus muuttuu tulevaisuudessa eniten: Yhä useampi vaihtaa lähikohteisiin välttääkseen lentämistä ja päästöjen kasvattamista. Lähimatkailu naapurimaista ja kotimaan matkailu kasvavat. Ulkomaalaisten kävijöiden osuus vieraistamme on niin vähäinen, että meihin näillä suuntauksilla ei ole suurta vaikutusta.

Uudistamalla verkkostrategiaa voimme saada aikaan muutosta kävijäprofiiliin. Verkkonäyttelyillä ja -palveluilla meidän on mahdollista tavoittaa maantieteellisestä sijainnista riippumattomia uusia yleisöjä.

Millaiseksi kuvittelette tulevaisuuden menestyvän museon?

Uskomme, että museoiden perustehtävä on yhä hoitaa kokoelmiaan, avata näyttelyitä ja tarjota niiden ohessa hyviä palveluita. Korona ja ilmastonmuutos pakottavat meitä arvioimaan toimiamme monin tavoin ja kehittelemään yleisölle myös muita tapoja tutustua toimintaamme kuin fyysinen käynti museossa. Museokäynti on silti jatkossakin se perusjuttu, jonka kautta museo on vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Uskomme myös, että museoiden on jatkossakin toimittava kansainvälisesti.

Palveluiden ja viestinnän näkökulmasta tulevaisuuden menestyjät toimivat vahvasti paikallisesti. Monet hyvinhoidetut pienet museot jo toimivat niin, mutta ilmastokriisin syvetessä ja matkustamisen vähentyessä myös suuret museot muuttuvat suurten turistimassojen pelikentistä paikallisten olohuoneiksi.

Menestyvät museot ovat vahvasti läsnä verkossa ja tuottavat sinne palveluja, tietoa ja elämyksiä. Pienten museoiden saavutettavuus tekee verkossa harppauksen. Pienestäkin museosta voi tulla globaali toimija omalla alallaan, kun se hoitaa hyvin oman nichensä.

Ilmastonäkökulmat on tietenkin huomioitu menestyjien strategioissa ja vastuullinen toiminta jalkautettu johdon ja henkilöstön arkeen.

Pauli Sivonen, museonjohtaja ja Päivi Viherkoski, kehitysjohtaja, Serlachius-museot