Mustekalan juhlanumerossa tarkastellaan 20-vuotiaan lehden sekä suomalaisen kulttuurikentän historiaa – nykyhetkeä ja tulevaa unohtamatta. Kattavan numeron tekijöinä nähdään runsas joukko Mustekalalaisia lehden elinkaaren eri vaiheilta. Sukella kanssamme pintaa syvemmälle kulttuurin lumoaviin vesiin!
Numeron ovat toimittaneet Mustekalan päätoimittajat Alonzo Heino ja Helmi Saukkoriipi. (Kannen kuva: Savu E. Korteniemi)
“Asiantuntevan taidejournalismin merkitys ei ole vuosien saatossa vähentynyt, vaan päinvastoin pintaa syvemmälle meneviä, asiantuntevia ja moniäänisiä alustoja kaivataan yhä kipeästi.”
“[Mustekalan syntyyn] vaikutti 2000-luvun alun nettiaktivismi. Suomessa käytettiin tällaista sanaa kuin hakkerietiikka … Silloin siis uskottiin hurjasti internetiin ja sen tiedonvälitystä demokratisoivaan ja tasa-arvoistavaan vaikutukseen. Se oli yksi asia. Toisaalta sitten oli myöskin jatkuvaa valitusta kritiikin tilasta. Kun olin kriitikkopiireissä pyörinyt, niin siellä ja samoin taiteilijakunnan piirissä kuultiin, että liian vähän kritiikkiä, se on liian pinnallista ja esittelevää luonteeltaan. Ja tästä syntyikin sitten slogan: ‘Mustekala menee pintaa syvemmälle’. Koska internet mahdollistaa todella pitkien juttujen kirjoittamisen, …voitiin kirjoittaa niin pitkiä artikkeleita kuin tarvittiin.”
– Irmeli Hautamäki
“Mustekalan tapauksessa oli tärkeää, että Suomeen saatiin verkossa toimiva julkaisu, joka laajensi taiteesta kirjoittamisen mahdollisuuksia. Taidekritiikin kirjoittaminen oli perinteisesti melko harvoissa käsissä ja sitä pääsi tyypillisimmillään harjoittelemaan paikallislehdissä. … Tiesin omasta kokemuksesta, kuinka tärkeää oli päästä kirjoittamaan. Kirjoittamaan kun voi oppia vain kirjoittamalla.”
“Perimmäinen ja ehkä vähän naiivikin syy oman kirjoittamiseni taustalla on se, että en tiedä montaakaan asiaa, josta innostun yhtä paljon kuin taiteesta.”
“Kirjoitan Helsingin kuvataiteen vapaan kentän taiteilijaryhmistä, tapahtumista ja ilmiöistä osittain niihin osallistuneena, mutta myös havainnoivan sivustakatsojan subjektiivisesta näkökulmasta. Rajaukseni keskittyy lähinnä kuvataiteen vapaisiin ryhmiin sekä performanssia, äänitaidetta ja taiteilijoiden julkaisuja sivuavaan toimintaan.”
“Kuvataiteilijoiden heikoista työehdoista on puhuttu jo todella kauan. Valtiotieteen ylioppilas Kristiina Hautala laati kuvataiteilijakunnan rakennetta ja taloudellista asemaa koskevan selvityksen vuonna 1972. Selvitys julkaistiin seuraavana vuonna. Yhtenä syynä kuvataiteilijan heikolle toimeentulolle hän totesi sen, että ‘kuvataiteilija itse kustantaa teosten valmistus- ja esittelykustannukset’. Kolme vuotta myöhemmin Pekka Gronow totesi Kulttuuripolitiikan käsikirjassa, että oli ‘ilmeinen epäkohta’, että kuvataiteilija joutui itse ‘maksamaan saadakseen työnsä julkisesti näytteille’. Ongelma tiedostettiin, mutta sille ei oikein kyetty tekemään mitään vasta kuin tällä vuosituhannella. … Luon silmäyksen käytyihin keskusteluihin tässä katsauksessa. Mistä kamppailtiin ja mitä lopulta saavutettiin?”
“Noin kymmenen vuoden ajanjakso ei ole pitkä, mutta sen aikana mielestäni yhtäältä taiteen käsitteellisyys, taiteen tekemisen ja vastaanoton ehtojen tarkastelu ja kansainvälisyys alkoivat korostua uudella tavalla. Kuvataiteilijat omaksuivat uusia lähestymistapoja, jotka yhä edelleen ovat keskustelussa ajankohtaisia: vähemmistöt, poliittisuus ja ekologia ovat alkaneet erottua taiteen teossa entistä enemmän varsinkin 2010-luvun loppupuolelta lähtien.”
“Katselin tähän tekstiin virittyäkseni Mustekalan arkistosta kirjoittamiani juttuja, joiden kautta välittyi joitakin aiheita ja ilmiöitä. Henkilökohtaisemmalla tasolla tekstit näyttäytyvät myös aikamatkana omaan ajatteluun ja alalle kasvamiseen. On ollut opettavaista saada julkaista omia ajatuksia, ja on jännittävää lukea vanhoja tekstejä nyt.”
“Ei niinkään ajassa kiinni, mutta osittain ajan ulkopuolella ja toisinaan aikaansa edellä … Mustekalassa sallitaan aiheita ja julkaisuja, joita ehkä muissa medioissa ei tulisi mieleen. Tai ehkä monissa medioissa mennään mielummin totutulla kaavalla. Mustekala on kunnostautunut siinä, että annetaan tilaa uusille aihevaltauksille ja puheenvuoroille.”
– Pirkko Holmberg
“Olen pitänyt työpäiväkirjaa siitä lähtien, kun Limingan taidekoulussa erään kuukausikritiikin aiheena oli kuvapäiväkirjan aloittaminen. Oli opettavaista yrittää keskittyä kuvien kautta ajatteluun, sillä kuvien tuottaminen ei ole minulle erityisen luontevaa. Vähitellen kirjoitus alkoikin vallata yhä enemmän sivutilaa piirtämiseltä. Miksi en siis vain kirjoittaisi?”
“Yritys mahduttaa ja ahtaa laajoja moniulotteisia kokonaisuuksia yksiin käsityskyvyiltään rajallisiin aivoihin on silkka mahdottomuus ja johtaa sairastuttaviin yksinäisyyksiin: tarvitsemme toisiamme perinpohjaisesti.”