21.2.2009 Kati Heljakka
Kauris metsäaukiolla johtaa väistämättä ajatukset kitschiin. Silti juuri kauriista, ja vielä enemmän sen hempeyttä herättävästä peurasukulaisesta, bambista, on tullut yksi 2000-luvun alun käytetyimpiä hahmoja visuaalisen taiteen, sisustus- ja vaatesuunnittelun piirissä. Mikä on söpöyden symbolin salaisuus, mitä piilee sen pinnan alla? Mikä on tehnyt viattomasta vasasta luovien alojen voimallisen innoittajan? Vai onko eläin jo ohittanut saturaatiopisteensä kulttuurimme kuvallisissa representaatioissa? Onko bambi kuollut?
Yksi Disneyn vaikuttavimmista animaatioelokuvista lienee klassikko nimeltä Bambi. Verkkokalvolla viipyilee vieläkin näkymä jäällä kompuroivasta, pitkäjalkaisen kömpelöstä peuranpoikasesta ja tämän uskollisesta kanikaverista. Silti vielä vahvemman vaikutuksen tekee elokuvan brutaali ampumakohtaus, jossa Bambin äiti saa surmansa metsästäjän ampumasta luodista. Kohtaus, josta elokuva muistetaan ja josta monet poleemiset pohdinnat ovat saaneet alkunsa.
Wieniläisen Felix Saltenin 1928 julkaisemasta alkuperäisteoksesta Bambi – Ein Leben im Walde muokattu animaatioelokuva Bambi sai ensi-iltansa 13. elokuuta vuonna 1942. Sitä pidetään Lumikin, Pinokkion, Dumbon ja Fantasian ohella yhtenä Disneyn viidestä kruununjalokivestä. Siitä odotettiin disneymäisen tyypillistä tunteikasta ja siirappista satua, mutta elokuvan vastaanottoon vaikuttivat voimakkaammin juuri sen juonen tummemmat sävyt. Selityksiä on haettu mm. sodanaikaan sijoittuneesta tuotantoperiodista ja Disneyn kohtaamista perhetragedioista. Kun Bambi oli alkutekijöissään, menetti Walt Disney äitinsä Floran. Vuosi oli 1938. Kun elokuvaa viimeisteltiin kolmea vuotta myöhemmin, Disneyn isä Elias menehtyi hänkin. Toisiaan seuranneet kuolemantapaukset johtivat Pinokkio-animaation tuotannossa siihen, että Walt Disney vaati kaiken Geppetton vaimoon viittaavan materiaalin poistettavaksi tarinasta. Äidittömän orvon tematiikka korostui sittemmin Bambissa.
Suunniteltua söpöyttä
Saltenin alkuperäisteoksessa seikkaili metsäkauris, joka muuntui piirroselokuvassa valkohäntäpeuraksi. Bambi-elokuvan visuaalisuuden rakentamisessa keskityttiin luonnon tarkkaan representaatioon , keskeisimpiä hahmoja lukuun ottamatta. Bambi, haisunäätä Kukka ja Rumpali-kani muotoiltiin klassisen pyöreään Disney-tyyliin, jossa ylisuuri pää, kookkaat silmät ja verrattain pienet raajat kuljettavat mielen ihmislapsen mittasuhteisiin. Keinoa on sittemmin käytetty hyväksi japanilaisen mangan, animen ja erilaisten designer-lelufiguurien muotoilussa. Valkopilkkuisesta vasasta muodostui nopeasti erityisen söpönä pidetty ja viehkeä kuvauksen kohde. Jopa niin tunnettu, että aikuiset hirvieläimet saatetaan edelleen virheellisesti kuvata pilkkujen kera.
Monet tuntevat Bambin hahmon kauan ennen kuin näkevät elokuvaakaan, jos koskaan sitä näkevätkään. Bambi on kaikkien tuntema. Siitä on tullut sentimentaalisuuden symboli ja synonyymi maailman hirvieläinten poikasille. Lapsekkaat, elollistetut eläimet yhdistetään Bambin myötä myös yhteen populaarikulttuurin voimakkaimmista metsästyksenvastaisista kannanotoista. Viattomasta agentista tulikin nimikkoelokuvansa myötä metsästyskulttuuria kommentoiva teos. Kuitenkaan itse elokuvassa ei oteta suoraan kantaa metsästystapahtumaan, väittää Lutts. Bambissa emootiot vievät viestiä eteenpäin söpöiksi suunniteltujen hahmojen tasolla. Bambi on kuin nimensä etymologinen tausta – bambino, lapsi. Eikä lapsi voi kuolla. Bambin nähtyään kukaan ei halua tappaa valkohäntäpeuraa.
Kauris tulee kotiin
Bambista muotoiltiin jo 1940-luvulla keraamisia figuureita ainakin kolmen eri valmistajan toimesta. 2000-luvun alussa metsäkauriista ilmestyi kodinsisustukseen. Sisustuslehdissä alkoi näkyä seinälle ripustettavia kauriinpäitä, uuden ajan voitonmerkkejä sisustusliikkeissä suoritetusta metsästyksestä. Markkinoille tulivat pörröiset, muoviset, jopa kynttilävahaiset versiot suositusta eläinaiheesta. Sisustusesineenä uljas isäkauris sai seuraa äiti-lapsi -kuvaelmista, jossa kitschmäiseksi luokiteltavalla esineellä saattoi olla jokin todellinen käyttötarkoitus – se voi olla esimerkiksi säästölipas. Peurahahmon nostettua päätään teollisesti valmistettujen uusien esineiden kentällä, heräsivät keräilijät hamstraamaan kirpputoreja ja antiikkiliikkeitä hauraiden keramiikkabambien muodossa.
Minäkin aloitin kokoelman kartuttamisen, kun Bambista tuli uuden ajan posliini-ikoni. Helposti särkyvä symboli, jonka adoptoimalla uudesta omistajasta tuli sille suojelija, pahan loitolla pitäjä. Siksi myös kolhuja saaneilla bambeilla on keräilijänäkökulmasta arvonsa esineiden alttarilla. Haavoittunut eläin kertaa yhä tarinaa väkivaltaisella tavalla orpoutuneesta lapsesta, jonka oli aika kasvaa aikuiseksi yhteisön, ei ydinperheen turvin.
bambit
Disneyn animaation jälkeen on bambi ollut myös leluteollisuuden kannalta kiinnostava hahmo. Bambivariaatiot ovat moninaiset ja yllättäen retrolelujen parista löytyykin enemmän tuotemerkittömiä bambi-leluja. Niistä monet ovat kuitenkin muotoilunsa kannalta uskollisia kuuluisalle esikuvalleen, Disney-imperiumin synnyttämälle valkohäntäpeuran vasalle.
Muoti-ilmiö taidekontekstissa
Bambi on edelleen kiistaton osa visuaalista kulttuuria – se on tullut muotiin. Bambi on seikkaillut kulttuurituotteissamme yhä enenevissä määrin viimeisten vuosien aikana. Etenkin vaate- ja korusuunnittelussa bambi on lainannut ikonista olemustaan erilaisiin asusteisiin. Englantilainen design-yritys Tatty Divine alkoi valmistaa Bambi-aiheisia koruja 2000-luvun alussa. Vuonna 2003 suunnittelijat Daniel ja Carla Hogg perustivat Gentle Fawn Clothing -vaatetusyrityksen Kaliforniaan keraamisten antiikkibambien kokoelman innoittamana. Vuonna 2007 IvanaHelsinki-tuotemerkistään tunnettu Paola Suhonen valitsi bambin Pariisin catwalk-debyyttinsä airueeksi fiktiivisen taustakertomuksen tukemana. The diamond-eyed Bambi and his dark revolver lover –tarina toimi imaginäärisenä lähtökohtana paljon huomiota saavuttaneelle kokoelmalle.
Bambin vaikuttaessa vaatemuodissa kuvataidekaan ei ole unohtanut ammentaa siitä. Suomalaisista nykytaiteilijoista bambimaalauksia löytyy ainakin Eeva-Leena Eklundilta ja Katja Tukiaiselta. Kim Simonsson on muotoillut bambin hahmon suurikokoisiin keramiikkaveistoksiinsa – 2000-luvun kitschiin tai sen kommentointiin. Söpöys näyttää pesiytyneen suomalaiseen nykytaiteeseen, kirjoittaa Antti Järvi Turun Sanomissa. Toisaalta bambiin liitetään myös vastavirtaan kulkemisen voima, kuten Internetissä toimivan, englantilaisen taideyhteisön Killing bambi -tavoite osoittaa: Aseettomana kulkeminen ei tarkoita vaarattomuutta. Usein bambi-aiheisissa teoksissa onkin läsnä vaaran momentti ja ympäristön potentiaalinen uhka – bambin silmässä välähtää pelko, aivan kuten alkuperäisessä tarinassa. Uhka sulautuu söpöyteen, metsästetystä voi tulla metsästäjä.
Bambi ei kuole koskaan
Kuten sellaiset ilmiöt yleensä, jotka ovat saaneet ylenpalttisesti näkyvyyttä, ammuttiin bambikin lopulta alas taide- ja designilmiöiden niityltä. Kiväärinvarressa oli tällä kertaa muotisuunnittelija Giles Deacon, joka osoitti toiminnallaan erään aikakauden päättymistä. Kesän 2008 mallistossa nähtiin mekkoja, joiden printeissä esiintyi kaulastaan katkaistu bambi. Yhtä aikaa vertavuotavan groteski ja herkkä hahmo naisen pukimessa toi kommenttina eräänlaisen pisteen söpöilylle. Mutta bambin edustama idea ei tunne kuolemaa:
Bambin tarinan ymmärtämisen ydin on lopulta ihmisyyden ymmärtämistä. Siirtymistä sentimentaalisen pinnan alle syvempiin kerrostumiin. Sen hyväksymistä, ettei ihminen ole kaiken yläpuolella, vaan hauras ja rikkoutuva, orpoudelle altis. Saltenin alkuperäisversion kertomuksen kliimaksina toimii tapahtuma, jossa Bambi kohtaa totuuden ihmisen oletetusta kaikkivoipaisuudesta. Ihminen on haavoittunut. Bambin isä, Metsän kuningas, sanoo: He’s just the same as we. He has the same fears, the same needs, and suffers the same way. He can be killed like us, and then He lies helplessly on the ground like all the rest of us […]. Bambi on haavoittuvan ihmisen metafora nykymaailmassa, suojaton ja julmuudelle altis.
Kiitos kuitenkin herra Deaconin, posliinisten ja pörröisten bambieni kokoelma on vihdoin valmis, samoin vastaus otsikkoni kysymykseen. Vaikka bambi yritettiin tappaa, se ei kuollut. Ei kuole koskaan. Se rimpuilee vielä pystyyn kuten elokuvasta muistamme, kuin kitsch ilmiönä ikään. Bambi will never grow old, never die. Bambi will rise again.