Kuva taidekentästä, sellaisena kuin sen ymmärrän

28.11.2009 Saara Hacklin

Helsinki Map, September 2009 (pieni)

lataa PDF-versio kuvasta

Minna L. Henriksson (s. 1976) on opiskellut Kuvataideakatemiassa sekä Malmön taideakatemiassa sekä työskennellyt residensseissä Istanbulissa, Berliinissä ja Riikassa. Helsingissä ja Istanbulissa asuva Henriksson on jo pidempään tehnyt taidemaailmoja kuvaavia karttoja. Ensimmäisen kartan Henriksson keräsi Istanbulissa ollessaan siellä residenssissä. Kuulemistaan tarinoista hän hahmotteli verkoston, johon oli koottuna kaupungin taidepiirit sellaisena kuin ne suomalaiselle taiteilijalle ilmenivät. Vuosien mittaan karttoja on tehty myös muista kaupungeista, kuten Zagrebista. Helsinki on ollut Henrikssonille erityisen haastava kohde, sillä suhde kaupunkiin ei ole niin ulkopuolinen kuin muissa kohteissa.

Helsingin taidemaailmaa kuvaava kartta Helsinki Map, September 2009 on ollut esillä syksyllä 2009 Oulun taidemuseon Avara horisontti -näyttelyssä. Sen voi nähdä yhdessä Henrikssonin muiden karttojen kanssa Taidehallin Export – Import näyttelyssä 16.1.–28.2.2010.

Mistä alun perin syntyi ajatus karttojen tekemisestä?
Istanbulista. Olin siellä ensimmäistä kertaa vuonna 2003 taiteilija Huseyin Alptekinin kutsumana. Silloin hän oli jostain tuntemattomasta syystä juuri riitaantunut kuraattori Vasif Kortunin kanssa. Tämän seurauksena Istanbulin taideyhteisö näytti jakautuneen kahtia, Huseyinin ja Vasifin leiriin. Myös minut luettiin Huseyinin leiriläiseksi, ja Vasif ei edes tervehtinyt minua, vaikka tunsimmekin
aiemmin hänen vierailuistaan Helsingin Kuvataideakatemiassa.

Kuinka keräät tietoja karttoihin?
Kuuntelemalla yhteisöön kuuluvia. Melkein jokaisella taiteilijalla ja muulla taiteen ammattilaisella on paljon mielipiteitä. Niitä kerrotaan auliisti ulkopuolisille, ja myös varoitetaan yhteisön sisäisistä konflikteista.

Mistä kaupungeista karttoja on tehnyt?
Istanbulista (2005), Zagrebista (2006), Ljubljanasta (2008), Belgradista (2009) ja Helsingistä (2009).

Onko niissä mielestäsi jotain tärkeitä / kiinnostavia eroja?
Luonteenomaisesti taideyhteisöille, tai ainakin käsityksilleni niistä, Istanbulin kartta kaikkein eniten käsittelee henkilökohtaisia suhteita, Zagrebin kartta dynamiikkaa vanhan byrokraattisen ja sosialistisen ja uudenlaisen eurooppalaisen ja joustavan rakenteen välillä. Helsingin kartta kertoo ammatillisista päällekkäisistä valta-asemista.

Et ole sijoittanut itseäsi karttaan – tavallaan olet siinä tietysti läsnä näkökulman kautta – kertoisitko, miten päädyit tähän ratkaisuun?
Vaikka haluaisin, en tiedä, miten sijoittaisin itseni karttaan. Ensinnäkin ihmiset eivät puhu minulle minusta. Mutta tavallaan minä olen kartoissa poissaolollani ehkä jopa selkeämmin läsnä, koska niiden tekijänä kaikki niissä oleva on minun kirjoittamaa ja viime kädessä tulkitsemaa. Ne ovat kuvia taideskeneistä niin kuin minä ne ymmärrän.

Miten Helsingin kartan tekeminen erosi muista?
Jouduin rajaamaan sitä lähinnä pelkästään instituutioissa työskenteleviin kuraattoreihin, johtajiin jne. Taiteilijat puuttuvat siitä melkein kokonaan. Tämä sen takia, että tunnen Helsingin taideyhteisön kaikista parhaiten ja kartasta tulisi valtava, jos laittaisin siihen kaikki tuntemani ja joista tiedän jotain ”kiinnostavaa”.

Millaisia reaktioita olet saanut katsojilta? Entä kartoissa mukana olevilta?
Useat katsojat – kartassa kuvatun taideyhteisön ulkopuoliset – pitävät karttoja tosi hauskana ja myös opettavaisena. Mutta jotkut taideyhteisöön kuuluvat ovat reagoineet voimakkaasti sitä vastaan, joko suuttumalla minulle tai sille, jonka uskovat kertoneen minulle asioita heistä. Esimerkiksi, Ljubljanan kartan takia yksi suunnitteilla oleva retrospektiivinen näyttely peruuntui.

Linkkejä:

Minna Henrikssonin juttu Istanbulin kokemuksista HIAP Bulletin 1/2006 -lehdessä

Istanbulin kartta

Näyttely Miroslav Kraljevic -galleriassa Zagrebissa

Sezgin Boynikin teksti Zagrebin näyttelykatalogissa

Helsinki Map, September 2009 (detail)