Marita Sorsamäki
Neljässä eri kaupungissa pidettävä biennaali on luonut tapahtuman graafisen ilmeen suunnittelulle omat haasteensa. Informaatigrafiikan tehtävänä on koota yhteen toisistaan erillään olevat osaset yhtenäiseksi tapahtumaksi ja näyttelykokonaisuuksiksi siten, että esimerkiksi satakuntalainen taideopiskelijaryhmä kykenee ongelmitta suunnistamaan paikkakunnalta toiselle näyttelystä toiseen.
Visuaalisen ilmeen suunnittelusta ovat vastanneet Markus Weisbeck, Florian Feineis, Max Weber, Pascal Kress ja Oliver Kuntsche saksalaisesta Surface -toimistosta. Perinteisimmillään tapahtumamarkkinoinnissa lähdetään liikkeelle taiteilijoiden ja/tai heidän teostensa kuvista, joko valokuvista tai kuvituksista. Se lienee tässä ollut mahdoton lähtökohta ensinnäkin suuren määrän vuoksi ja toisaalta myös senkin vuoksi, että yksi biennaalin näyttelyistä oli kokonaan keskittynyt ääniteoksiin! Haastavaa ilmeen suunnittelusta on tehnyt varmasti myös se, että visuaalinen kokonaiskuva on täytynyt luoda ennen kuin varsinainen sisältö, biennaali, on ollut fyysisesti rakennettuna ja valmiina. Manifesta 7:n graafisesta ilmeestä tekee tunnistettavan sininen tunnusväri, jota käytetään erilaisissa materiaaleissa suurina pintoina. Vieraillessa eri paikkakunnilla tätä sinistä väriä oppi etsimään silmillään, se johdatti oikeaan paikkaan. Manifestan visuaalisessa ilmeessä esiintyy myös fraktaalimaisia kuvioita ja struktuureja, jotka leikittelevät hauskasti kaksi- ja kolmiulotteisen maailman välillä. Kuviot assosioituvat ympärillä olevaan Alppien vuoristomaisemaan, mutta yhtälaisesti sen voi ymmärtää alueen moniulotteisen kulttuurihistorian ja –perinteen kuvaamisena, jokainen teräpiirteinen ja omaleimainen elementti löytää paikkansa palapelimäisestä kuvasta. Fraktaalimaista kuviota on sovellettu muun muassa Rovereton vanhan tupakkatehtaan seinämaalauksissa, jossa ne toistuvat ornamenttisina kuvioina. Visuaalinen ilme perustuu vahvaan typografiaan. Erityisesti kirjasinleikkausten taidokas vaihtelu luo suurehkoissa teoskylteissä tunteen liukuvärimäisestä ja liikkeessäolevasta pinnasta. Viivat muuttuvat pinnaksi. Typografiassa ei ole missään vaiheessa tingitty selkeydestä ja informatiivisuudesta, Manifesta –sana sinällään muodostaa jo logomaisen kokonaisuuden. Projektina graafisen ilmeen luominen tapahtumalle on ollut mittava. Se on käsittänyt lukuisan määrän erilaisia julkaisuja, katalogeja, verkkoviestintää, ulko-opasteita. Puhumattakaan pienistä yksityiskohdista, kuten pääsylipuista, WC-kylteistä ja turistikamasta. Näyttelyitä kierrellessä silmiin pistävää on kuitenkin se, ettei graafista ilmettä oltu sovellettu näyttelyvierailijan kannalta melkeinpä tärkeimpään osa-alueeseen, teoskyltteihin. Kaikissa Manifesta 7 –näyttelyissä oli keskenään erilaiset teoskyltit. Yhtä kaikki Surfacen luoma visuaalinen ilme kehystää biennaalin oivallisella tavalla, graafiset materiaalit tekevät biennaalin näkyväksi, niin kulttuurituristille kuin paikalliselle ihmiselle.