Mallarmé, Une Negresse 5/05
Tässä numerossa Mustekala.infon uusi toimitusneuvosto esittäytyy runoilija Stephane Mallarmén tulkitsijana
Mallarmé, Une Negresse 5/05
Jutut
Pääkirjoitus: Runoraati Mallarmén kimpussa. Mustekala.infon uusi toimitusneuvosto esittäytyy
Runoraati Mallarmén kimpussa. Mustekala.infon uusi toimitusneuvosto esittäytyy Mustekala headline 20.6.2005 Irmeli Hautamäki Kiinnostukseni Mallarméta kohtaan syntyi tehdessäni väitöskirjaa Duchampista kymmenisen vuotta sitten. Duchamp ilmoitti ihailevansa Mallarmén persoonaa ja tämän tapaa käyttää kieltä. Mallarmén nimi tuli myös tuon tuosta vastaan lukiessani Renato Poggiolin kirjaa “The Theory of Avant-garde”. Mallarmé julisti dandyisitisen uhmakkaasti, että niiden, joiden mielestä […]
Une Négresse…(Neekeritär…)
20.6.2005 Stéphane Mallarmé Neekeritär … Neekeritär demonin riivaama Haluaa maistaa lasta surullista uusien hedelmien Ja rikollisten myöskin revittyjen hameidensa alla, Tämä ahmatti valmistautuu viekkaisiin puuhiin: Kumpareellaan vertailee onnellista nisää kahta Ja, niin korkealle ettei käsi enää ulotu, Hän luo hämärän shokin saapikkaistaan Kuten jokin kieli kykenemätön nautintoon. Vastoin alastomuutta pelokasta gasellin Joka vapisee, päällä hullun […]
Puhekyvytön lastenkamarissa
20.6.2005 Irmeli Hautamäki Stephane Mallarmén Neekeritär- runoa on mahdotonta selittää tyhjentävästi, eikä se ole edes tarpeellista, sillä se toimii muutenkin, ja on erittäin mukaansatempaava. Parhaan lähtökohdan sen lukemiselle antaa tieto, että kirjoittaja on 20-vuotias nuorimies. Nuorimies haluaa näemmä shokeerata. Runossa tapahtuu paljon, se on kuvaus kamppailusta, jota käydään neekerittären ja lapsen välillä, mutta mikä kamppailu […]
Kissan katse eli filosofi kylpyhuoneessa – Tieto-opillisia pohdiskeluja ”Neekerittären” ja Derridan innoittamina
20.6.2005 Tomi Kaarto Vuonna 1997 pitämässään esitelmässä («L’animal que donc je suis [à suivre]») Jacques Derrida puhuu tilanteesta, jossa ollessaan alasti kylpy- tai makuuhuoneessa kissa, ”eläin”, katsoo häntä. Ja hän tuntee häpeää tämän katseen edessä. Derridalla on vaikeuksia (”j’ai du mal”) ylittää tämä häpeä, jonka hän mieltää jotenkin aiheettomaksi. Mielenkiintoisesti ranskan ilmaus ”j’ai du mal” […]
Demoni valtameren aarella
20.6.2005 Sirpa Jokinen Hanen saavuttuaan outoon maahan, ehka Kuubaan, ja karsittyaan aikaeron luomasta vasymyksesta, heraa selallaan levattyaan jouhipatjan paalla. Han nousee hamarassa palatsissa. Neekeritar, surullinen kuin riivatut viekkaat rikolliset, tuo kuitenkin hedelmia. Han haluaa ahneasti maistaa, ei ylety ottamaan kateensa, vertailee niita, ei kykene puhumaan kielta. Han saa shokin uuden roosanvarisen hameensa repeytymisesta. Laittaa elefantinnahkasaapikkaat […]
Todellisuuden selittäminen ja selättäminen runouden keinoin
20.6. 2005 Timo Kaitaro Jos ei kiinnitetä huomiota runon ilmeisimpiin merkityksiin: kuten torjutun paluuseen, oidipuskompleksiin, kastraatioahdistukseen, eksotismiin, jne., paljastuu alta outoja kieliopillisia konstruktioita, epäselviä viittauksia ja hämäriä vihjauksia. Vaikka Mallarmén teksti on nuoruudenrunona huomattavasti selkeämpi kuin hänen monet muut runonsa, on sen jäsentämisessä oma vaivansa. Lukija pannaankin siis heti alkuunsa töihin. ”Taidetta taiteen vuoksi” harjoittava […]
Kaksi naamioitujaa – Axel Gallénin Démasquéen arvoitukset
16.5. 2005 Taina Kauppinen ja Mirkka Mattheiszen Taiteilijat tuottavat koko ajan uusia kuvia. Vain pieni osa niistä saa pysyvän sijan taidehistoriassa. Jotkut teoksista kanonisoidaan. Silloin saattaa käydä niin, että niistä tehdään jatkuvasti entisiin nojaavia tulkintoja sen sijaan, että ne perustuisivat tuoreisiin, kuvan edessä syntyviin, kokemuksiin. Tämän artikkelin pohjalla on pohdintoja ja keskusteluja, joita me kirjoittajat […]
Ei vastaanottoa ateljeeaikana kello 9 – 4. Arvio Riitta Konttisen Schjerfbeck-elämäkerrasta
23.5. 2005 Hannele Rantala ”…minä en tiedä miltä moderni näyttää, vain sen tiedän, että teos kehittyy edellisen pohjalta, siinä saavutetun kokemuksen kautta”, kirjoitti Helene Schjerfbeck kun häntä määriteltiin moderniksi. Schjerfbeck kaihtoi sitä, että hänestä kirjoitettaisiin elämäkertoja tai hänen töitään ja pyrkimyksiään tulkittaisiin ja määriteltäisiin. Hänestä oli kuohuttavaa lukea itsestään ja omasta työstään, vaikka se samalla […]