Modernin kokemusta etsintäkuuluttamassa

21.1.2008 Irmeli Hautamäki

Modernisaatio on ollut Suomessa voitokasta: paperiteollisuus työntää ulos sellua ja teknologiateollisuus vääntää bittejä maailmanennätysvauhtia. Mutta onko modernista opittu puhumaan muuten kuin laskennallisesti? Kun liikkuu suomalaisena maailmalla saa kuulla imartelevia kommentteja modernista yhteiskunnasta ja sitähän Suomi ulospäin onkin. Mutta kun saapuu pidemmän poissaolon jälkeen kotimaahan huomaa astuvansa ummehtuneeseen paikkaan, jossa poliitikot pitävät kansallisen kulttuurin merkkiteosten uudelleen arviointia pyhäinhäväistyksenä. Tämä on silkkaa konservatiivisuutta. Modernin ajalla traditio sinänsä on käynyt kyseenalaiseksi, traditio vaatii uudelleenarviointia ja taiteen kuvat ajoittaista rikkomista.

Muistelen, kuinka keskustellessani erään maamme johtavan akateemisen filosofin kanssa ilmeni, että sana absurdi merkitsi hänelle synonyymia hulluudelle. Näin ollen absurdin tutkimuskin olisi ollut pelkkää hulluutta. Tämä kommentti kuvaa sitä, kuinka vaikeaa modernin kokemuksen esittäminen ja tunnistaminen on maassa, jonka kirjallisuus on keskittynyt vain myyttisen kansallisen identiteetin esittämiseen.

Tämän numeron aiheena on modernismin ja avantgarden suhde, jota tarkastellaan arkkitehtuurin ja kirjallisuuden osalta. Tampereen teknillisessä yliopistossa arkkitehtuuria opettava Gareth Griffiths tarkastelee nykyarkkitehtuurin kysymyksiä modernismin traditiota vasten. Griffithsin artikkeli koskettelee ansiokkaasti monia arkkitehtuuridebatin viimeaikaisia aiheita aina dekonstruktiosta fenomenologiaan.

Pirjo Lyytikäisen aiheena on vastikään ilmestynyt ”Kirjallisuuden avantgarde ja kokeellisuus” -kirja. Lyytikäinen toteaa avantgarden olevan joukko monenkirjavia ilmiöitä. Todellakin, ei ole olemassa yhtä avantgardea, vaan monia, ja nyt niihin on mahdollista paneutua uuden kirjan avulla. Siitä selviää, että Suomessa on ollut omat modernismin eli avaatgarden esitaistelijansa, vaikka eivät he ole viralliseen kansallisen kulttuurin kaanoniin kuuluneetkaan. Nämä kirjailijat ja taiteilijat ovat omalta osaltaan esittäneet modernia kompleksista kokemusta. Suomalaisen kirjallisuuden historiaa pitäisi ajantasaistaa kirjoittamalla laaja suomalaisen avantgarden historia, sillä antologiat toimivat vain teoriatiivistelminä, joissa itse taiteelle ja sen esittelylle jää liian vähän tilaa.

PS: Mustekalan hakukone toimii jälleen! Suuren aineiston vuoksi haussa oli vaikeuksia, mutta nyt tilanne on saatu korjattua. Joten teitoa etsimään!