Pilvi Tuomainen
Viime keväänä kävin Lontoon matkallani tutustumassa British Museumiin ja Tate Moderniin uudelleen monien vuosien tauon jälkeen. Olin edellisenä lukuvuotena opiskellut Jyväskylän yliopistossa museologiaa ja taidekasvatusta, minkä johdosta katsoin museoita uudesta näkökulmasta käsin. Muun muassa tämän takia odotin museovierailuilta paljon. Etenkin British Museum, jota oli tituleerattu museologian opinnoissa museoiden äidiksi, herätti etukäteen juhlallisia ja kunnioittavia tuntemuksia enkä meinannut millään malttaa odottaa, että pääsisin vierailulle museoon.
Kun sitten matkani ensimmäisenä päivänä pääsin British Museumiin tuntui kun olisin ollut menossa vierailulle johonkin pyhään paikkaan. Vierailun tavoitteeksi olin asettanut saada museon näyttelyistä niin hyvän yleiskuvan kuin mahdollista. Tämän johdosta vierailuun sisältyi aavistus pelkoa: miten ihmeessä jaksaisin kahlata läpi mahdollisimman monet museon kymmenistä saleista ja edes osan tuhansista esillä olevista esineistä? Saavuttuani museon suurelle Great Court –aukiolle ja tutkittuani museon karttaa ymmärsin entistä selvemmin, että mikäli haluaisin edes jotenkin järjestelmällisesti tutustua museon näyttelyihin vaatisi se vähintään karttaa avuksi. Niinpä hankin vierailua varten museon infotiskistä kartan. Museon karttaa tutkiessani yritin tehdä päässäni reittisuunnitelmaa siitä missä kaikkialla kävisin ja missä järjestyksessä. Saleja ja aihepiirejä tuntui olevan aivan liikaa yhtä käyntikertaa varten. Mietinkin, että tulisin tarvitsemaan kartan lisäksi jotakin muuta opastusta tai motivaattoria museokäynnin avuksi.
Erilaisia vaihtoehtoja mietittyäni päädyin lopulta siihen, että vuokraisin multimediaoppaan avukseni museovierailua varten. Aiempaa kokemusta kannettavien elektronisten oppaiden käytöstä minulla ei oikeastaan ollut, ellei mukaan lasketa epäonnistunutta yritystä selvitä Pekingin Kielletyssä kaupungissa suomenkielisen äänioppaan avulla. Kielletyssä kaupungissa ääniopas pikemminkin häiritsi paikkaan tutustumista sen sijaan, että se olisi ollut avuksi, sillä esimerkiksi äänioppaaseen tallennetusta nähtävästi kiinalaisen henkilön lausumasta suomenkielisestä opastuksesta ei meinannut saada mitään tolkkua. Lisäksi ääniopas ei ollut käytettävyydeltään kovinkaan hyvä.
British Museumin multimediaopas oli sen sijaan helppokäyttöinen. Heti oppaan vuokrattuani laitteen ruudulla pyörähti käyntiin esittelyvideo, joka opasti laitteen käytössä. Laitteeseen tallennetusta englannin kielestä sai hyvin selvää. Laitetta käytettiin mukana tulevan irrallisen kynän avulla, ja kuvakkeiden ja nuolten avulla liikkuminen sivulta toiselle oli helppoa. Oppaasta löytyi lisäksi mm. interaktiivinen museon kartta, jonka avulla pystyin paikantamaan missä kohtaa museossa olin. Interaktiivisen kartan avulla oli mahdollista myös paikantaa ne salissa olevat kohteet, joista laitteesta löytyi opastus. Laitteen avulla olisi ollut mahdollista valita muutama erilainen opastettu kierros museossa kuten esimerkiksi museon tähtinähtävyydet Parthenon-veistoksista muinaisen Egyptin esineistöön. Päädyin kuitenkin siihen, että kiertelin museon saleja siinä järjestyksessä kun halusin ja hankin tietoa näyttelyssä esillä olevista esineistä oppaan avulla. Mielenkiintoisena lisänä laitteen ruudulle ilmestyi opastuksen aikana joidenkin esineiden kohdalla esineisiin liittyvää lisämateriaalia kuten esimerkiksi valokuvia. Erityisesti pidin siitä, että näyttelyesineitä pystyi tarkastelemaan samalla kun niistä sai tietoa, eikä huomiota tarvinnut suunnata tekstien lukemiseen.
Multimediaopas vaikutti kulkuuni museossa. Aluksi, uuteen saliin mennessä kiertelin salia ja katselin esineitä. Samalla etsin salista ne esineet, joista oppaasta löytyi tietoa. Näiden esineiden kohdalle pysähdyin pidemmäksi aikaa kuuntelemaan opastusta. Myöhemmin, kun olin jo kierrellyt museossa monta tuntia, etsin uuteen saliin mennessä laitteen avulla ne esineet, joista laitteesta löytyi opastus ja kävelin suoraan niiden luokse. Muihin salin esineisiin en enää tässä vaiheessa juurikaan jaksanut kiinnittää huomiota.
Multimediaopas vaikutti myös museon kokemiseen. Laitetta käyttäessäni muut ihmiset ja äänet tuntuvat katoavan ympäriltäni, minkä johdosta tuntui, että vaeltelin museon saleissa omissa maailmoissani. Multimediaopas sai lisäksi ajan kulumaan kuin siivillä. Yhteensä vietin aikaa museossa kuusi tuntia. Tänä aikana jouduin kerran vaihtamaan museon infopisteessä laitteen akun, joka ei kestänyt tuntien lähes yhtämittaista käyttöä.
Muutaman päivän kuluttua menin käymään Tate Modernissa ja päätin vuokrata jälleen käyttööni multimediaoppaan. Jälkeen päin nettisivuilta selvisi, että Tate Modern on itse asiassa ensimmäinen brittiläinen museo, jossa multimediaoppaat otettiin koekäyttöön vuonna 2002. Alunperin museo oli ajatellut laitteet pääasiassa 16-25 -vuotiaiden museovieraiden käyttöön, sillä heidän ajateltiin osaavan käyttää helposti uutta teknologiaa. Pian kuitenkin kaikenikäiset museovieraat alkoivat käyttää hyväksi havaittuja oppaita apunaan museovierailulla.
Tate Modernissa liikkuminen oli erittäin selkeää verrattuna British Museumiin. Multimediaopasta ei siellä siis oikeastaan tarvinnut apuna näyttelyissä suunnistamiseen. Laitteen vuokrattuani ruudulla pyörähti käyntiin laitteen käyttöön liittyvä esittelyvideo. Navigointi sivujen välillä oli jälleen helppoa kuvakkeiden ja nuolten avulla. En tosin muista tuliko laitteen mukana irrallinen kynä kuten British Museumissa vai tapahtuiko navigointi sormin, sillä en tehnyt kummassakaan museossa muistiinpanoja laitteiden käytöstä. Kirjoitukseni perustuukin pääasiassa siihen, mitä oppaiden käytöstä on jäänyt mieleeni. Muistikuvani mukaan multimediaoppaan käyttö oli kuitenkin helppoa ja vaivatonta myös Tate Modernissa.
Tate Modernin oppaasta löytyi kohtalaisen paljon erilaista informaatiota teoksiin ja taiteilijoihin liittyen. Joidenkin teosten kohdalla lisämateriaalina oli esimerkiksi teoksiin liittyviä valokuvia ja videoita. Mukana oli myös muun muassa musiikkia, erilaisia tarinoita, taiteilijoiden haastatteluja ja eri aloilla toimivien ihmisten tulkintoja teoksista. Laitteesta löytyvä materiaali oli varsin monipuolista ja mielenkiintoista. Taidetta ja taidehistoriaa opiskelleena henkilönä osa kuulemastani oli minulle ennestään tuttua, mutta oppaan kautta sain myös erittäin paljon uutta tietoa sekä uusia tulkintoja ja näkökulmia taiteeseen. En tosin enää muista mihin tyyliin opastukset oli tehty. Kuinka paljon opastuksissa esimerkiksi kannustettiin oivaltamaan ja näkemään itse vai olivatko opastukset enemmän tiedon siirtämistä museovieraalle?
Päädyin rajaamaan museovierailuni Tate Modernissa koskemaan ainoastaan museon kokoelmanäyttelyä, joka oli esillä museon kahdessa eri kerroksessa. Näyttely oli jaettu neljään eri teemaan. Kierroksen aloitin kiinnostavalta kuulostavasta Poetry and Dream – näyttelystä, jossa koin jo heti ensimmäisessä huoneessa koskettavan taide-elämyksen. Tosin aluksi huoneessa olevat teokset, Giorgio de Chiricon maalaus The Uncertainty of the Poet (1913) ja Jannis Kounellis’n installaatio Untitled (1979), eivät vaikuttaneet mitenkään erityisen elämyksellisiltä. Multimediaoppaassa löytyi kuitenkin paljon materiaalia Kounellis’n teokseen liittyen joita aloin kuunnella. Samalla kun kuuntelin opastusta katselin Kounellis’n teosta, joka kuvasi teollisuuskaupunkia. Kaupunki oli piirretty hiilellä suoraan seinälle ja se koostui rakennusten ääriviivoista. Rakennuksia oli kahdella eri seinällä ja ne näyttivät kaikkoavan huoneen nurkkaa kohden. Tehtaan korkeasta savupiipusta nousi savua ja sen ympärillä lensi kaksi, nuolien lävistämää täytettyä lintua. Lisäksi teoksen oikeassa laidassa oli viisi paperille tehtyä hiilipiirrosta.
Mitä enemmän aikaa Kounellis’n teoksen edessä vietin sitä hienommalta ja kiinnostavammalta se alkoi tuntua. Viimeisin oppaassa ollut teokseen liittyvä materiaali oli englantilaisen The Long Blondes -bändin säveltämä kappale, jonka he olivat tehneet tämän teoksen pohjalta. Kappale liittyi Tate Modernin Tate Tracks -kokeiluun, jossa museo oli pyytänyt muusikkoa tai yhtyettä etsimään näyttelystä inspiroivan teoksen ja säveltämään sen pohjalta kappaleen. Kun kappale sitten lähti soimaan koin aivan käsittämättömän tunnekuohun. En oikein tiedä mistä se tuli, sillä sinänsä sävelletty kappale tai Kounellis’n teos eivät olleet mitenkään erityisiä. Yhdessä ne kuitenkin muodostivat koskettavan kokonaisuuden, ikään kuin uudenlaisen maiseman, josta en millään meinannut saada otetta. Samaan aikaan kun yritin tavoittaa tuota paikkaa tuntui kuin olisin meinannut pakahtunut liikutuksesta. Kun kappale sitten loppui lähdin kokemastani hämmentyneenä kiertämään museota.
Multimediaopas vaikutti jälleen kulkuuni museossa. Aluksi kiertelin näyttelysaleja ja katselin kevyesti päältä päin esillä olevia teoksia. Niiden teosten kohdalle, joista laitteesta löytyi opastus, pysähdyin pidemmäksi aikaa. Kierroksen loppua kohden aloin mennä huoneissa suoraan niiden teosten luokse, joista oppaasta löytyi tietoa ja sivuutin suurimman osan muista esillä olevista teoksista. Aikaa näyttelyn kiertämiseen minulta meni viisi ja puoli tuntia. Kierroksen aikana kuulin monia hauskoja, kiinnostavia ja elämyksellisiä tarinoita teoksiin ja taiteilijoihin liittyen, mutta uusia yhtä syvällisiä taide-elämyksiä kuin mitä Kounellis’n teoksen kohdalla olin kokenut en enää uudelleen museossa tavoittanut. Sinänsä olin kyllä ihan tyytyväinen tähän yhteenkin elämykseen.
Mitä multimediaoppaan käytöstä museoissa jäi sitten päällimmäisenä mieleen? Ainakin näiden kahden ensimmäisen käyttökerran jälkeen olen ollut niihin tyytyväinen molemmissa museoissa. Multimediaopas tuntui esimerkiksi herkistävän museossa eri tavalla aisteja, minkä johdosta museovierailusta muodostui uudenlainen museokokemus. Tuntui, että olisin ollut museoissa entistä keskittyneempi itse museovierailuun. Lisäksi havainnoin ympäristöstä katseen avulla erilaisia asioita kuin mitä normaalisti, mikä johtui osittain siitä, että opasta kuunnellessani en kuullut kovinkaan hyvin museossa normaalisti kuuluvia, vaikkapa muiden ihmisten puheesta ja liikkeistä aiheutuvia ääniä. Laitetta käyttäessäni pystyin aika hyvin eristäytymään museon normaalista äänimaailmasta. Opastuksen myötä sain lisäksi uusia näkökulmia näyttelyissä esillä oleviin asioihin, mikä puolestaan vaikutti siihen mitä havainnoin.
Oppaan avulla näyttelyihin tutustuminen oli hauskaa ja helppoa. Tosin en tiedä onko hyvä, että taidenäyttelyyn tutustuminen olisi aina hauskaa ja helppoa. Mutta ainakin hieman hankalammin aukeavaa ja haastavaa taidetta voi olla helpompi kohdata sen jälkeen kun joskus aiemmin jossakin muussa näyttelyssä kokemus on ollut tällainen. Hauskaksi näyttelyyn tutustumisen tekivät muun muassa mielenkiintoiset ja monipuoliset opastukset. Vaivattomaksi ja helpoksi museokäynnin teki puolestaan esimerkiksi se, ettei näyttelyssä oikeastaan tarvinnut itse valita niitä kohteita, joihin tutustua, sillä ainakin minä tutustuin pääasiassa niihin esineisiin ja teoksiin, joihin laitteesta löytyi opastus. Tällöin tosin näyttelyn muut esineet ja teokset jäivät lähes kokonaan huomiotta. Vaivattomaksi museokäynnin teki lisäksi se, ettei tietoa tarvinnut lukea irrallisista lapuista tai seinillä olevista tekstiplansseista samaan aikaan kuin kohdetta tarkasteli.
Vaikka pidin multimediaoppaista jäin kuitenkin miettimään kuinka kauan jaksaisin olla innostunut niistä. Johtuiko innostumiseni nyt pääasiassa uutuuden viehätyksestä vai jaksaisinko vielä kymmenenkin käyttökerran jälkeen olla innostunut niistä? Mietin lisäksi multimediaoppaiden vaikutusta museokäynnin sosiaaliseen puoleen. Voivatko multimediaoppaat esimerkiksi häiritä kokemusten jakamista silloin kun museoon menee ystävän kanssa vai toimivatko ne luontevina keskustelujen herättäjinä? Pohdin myös sitä millä tavalla multimediaoppaat voivat muuttaa ylipäätään museovierailua ja kokemista museossa?
Jäänkin nyt innolla odottamaan seuraavaa kertaa kun pystyn jälleen testaamaan multimediaopasta, sillä minulle on tullut mieleeni monia uusia ajatuksia ja kysymyksiä niiden käyttöön liittyen. Mielenkiintoista olisi myös päästä testaamaan laitetta ystävän kanssa ja katsoa miten laitteen käyttö vaikuttaa museovierailuun.
Pilvi Tuomainen on Jyväskylän taidekasvatuksen opiskelija, kuvataiteilija ja taiteen maisteri Taikin Porin taiteen ja median laitokselta.
Kuvitus Elina Johanna Ahonen