Nestori Syrjälä
Sää ei ole enää samalla tavalla helppo ja huoleton puheenaihe kuin joskus aikaisemmin; emme voi enää rupatella säästä ilman jatkuvaa pelkoa keskustelun ajautumisesta ilmastonmuutokseen. Kirjallisuudentutkija Timothy Mortonin mukaan säätila lakkaa tällöin olemasta neutraali tausta, jota vasten asiat ja ilmiöt tapahtuvat: kun huomiomme siirtyy säästä ilmastoon, siirrymme ajattelemaan jotain tieteellistä, jotain historiallisesti muodostunutta. Toisin sanoen, emme enää ajattele asiaa luonnollisena vaan tavalla tai toisella rakentuneena.
Ekologisen kriisin aikakaudella kaikkein tutuin ja turvallisin muuttuu oudoksi ja tuntemattomaksi. Tämä outouden tunne oli keskeinen lähtökohta Kuvataideakatemian päärakennukseen kesällä 2009 toteuttamalleni teokselle Näkymä. Teos koostui matkasta rakennuksen sisäpihalta kuusikerroksisen porraskäytävän ylimmälle tasanteelle, ikkunan ääreen – ja samaa reittiä takaisin ulos. Porraskäytävän ikkunat oli viimeistä lukuun ottamatta peitetty verhoilla siten, että portaiden nousu, siirtymä ulkotilan ja ulos katsomisen välillä, tapahtui kokonaisuudessaan keinovalossa. Ylimmän kerroksen ikkunasta avautui näkymä kattojen yli Hämeentien suuntaan. Ikkunalasi oli himmennetty ikkunakalvoilla, ja katolle, ikkunan yläpuolelle, oli asennettu sadettimet. Sadettimista pisarat ropisivat ikkunan editse peltikatolle luoden teoksen kokijalle kokonaisvaikutelman ulkona vallitsevasta harmaasta ja sateisesta säästä.
Teoksen kokija siis siirtyi ulkoa, kesäisestä poutasäästä, keinovalon kautta katsomaan ikkunalasin läpi ulos (sadepäivinä teos oli suljettu). Ainoana havaittavissa olevana taiteellisena eleenä oli tarkkaan toteutettu illuusio sateesta. Sateen käsittäminen rakennetuksi oli monesti mahdollista vasta kun katsoja laskeutui portaat takaisin sisäpihalle. Tällainen jo fyysisesti hankalasti hahmotettava tilanneteos on luonnollisesti koettavissa ja ymmärrettävissä hyvin monella tavalla. Eriasteinen hämmennys ja epävarmuus siitä mitkä elementit olivat osa itse rakennusta (taustaa) ja mikä taidetta (etualaa) olivat yleisiä kokemuksia.
Ilmastoa ei voi aistein havaita, sen hahmottamiseen tarvitaan supertietokoneita ja loputtomasti havaintoaineistoa. Havaitut yksittäiset säätilat ovat pelkkiä faktoja, ilmasto on yhteen kerätyistä faktoista johdettu totuus. Ilmasto (simulaatio) on siten ekologisen kriisin aikakaudella todellisempaa kuin sää, joka tässä uudessa hahmotustavassa on pelkkä globaalin ilmaston paikallinen heijastuma.
Säätilan muuttuminen varmasta puheenaiheesta mutkikkaaksi ongelmaksi on itsessään yksi heijastuma laajemmasta kriisistä ihmisen ja ympäristön suhteissa. Nobel-palkitun meteorologi Paul J. Crutzen mukaan olemme siirtyneet elämään uutta, ihmisen määrittämää geologista aikakautta eli antroposeenia. Antroposeenissa teollistuneen ihmiskunnan vaikutus maapallon prosesseihin näkyy kaikkialla massasukupuutoista jättimäisten patohankkeiden laukaisemiin maanjäristyksiin. Antroposeeniin havahtumisen myötä luonto lakkaa olemasta ihmistä ympäröivä ja ylläpitävä, toiminnastamme irrallinen tausta ja pysyvä perusta. Morton ehdottaakin että luopuisimme kokonaan luontokäsitteestä uudenlaisen ekologisen ymmärryksen ja puhetavan tieltä. Morton kuvaa englanninkielen sanalla mesh yllä käsiteltyä etu- ja taka-ala jaottelun järkkymistä sekä havahtumista siihen miten kaikki elollinen ja eloton materia liittyvät toinen toisiinsa epähierarkkisesti ja verkkomaisesti.
Psyykeillemme yksi perustavalaatuinen ahdistuksen, mutta samalla kasvun ja aikuistumisen hetki on kun jokin muuttumattomaksi mielletty, meille tärkeä asia, ihminen tai suhde käsitetään katoavaiseksi ja väliaikaiseksi. Käsitys luonnosta itsenäisenä, ihmisen pyrkimyksiä suurempana asiana on ainakin romantiikan ajasta lähtien ollut yksi keskeisiä, mutta ilmeisen virheellisiä olettamuksiamme. Pyrin Näkymä -teoksen kautta käsittelemään luontokäsitteen murrokseen liittyviä kokemuksia: hämmennystä, disorientaatiota, menetyksen kokemusta ja melankoliaa.
Viitteet:
Timothy Morton, The Ecological Thought, Harward University Press, 2010
Timothy Morton, Ecology Without Nature, Harward University Press, 2009
