Antti Majava
Taiteilijoiden ja tutkijoiden muodostama Mustarinda-seura aloitti toimintansa Hyrynsalmella kolme vuotta sitten. Yhdistys työskentelee tärkeiksi kokemiensa teemojen parissa järjestämällä näyttelyitä, koulutus- ja tutkimustoimintaa sekä ylläpitämällä kansainvälistä taiteilija- ja tutkijaresidenssiä.
Yhdistyksen perustamisen lähtökohtana oli halu tuottaa kokonaisvaltaisia taiteellisia ja tieteellisiä näkökulmia ympäristökriisin hallitsemaan todellisuuteen. Mustarindassa on alusta alkaen koettu tarpeelliseksi käsitellä ympäristökysymyksiä ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden teemoja samassa yhteydessä, koska ne ilmiöinä kietoutuvat toisiinsa tiiviisti. Ympäristökriisin taustalla vaikuttavat talouden näkökulmien ylikorostuminen ja talousjärjestelmän kykenemättömyys sopeutua biosfäärin rajallisuuteen. Ihmiskunnan kompleksiset ympäristösuhteet ja talouden ylivalta luovat taustan myös kaikelle kulttuuriselle ja tieteelliselle toiminnalle. Mustarinda pyrkiikin nostamaan esiin muihin kuin taloudellisiin perusteisiin kytkeytyviä inhimillisiä sisältöjä. Taide toimii eräänä esimerkkinä ihmisenä olemisesta, joka voidaan nähdä myös erillään taloudellisista tavoitteista.
Kainuun toiseksi korkeimman vaaran laella, tummien Mustarinnan ikimetsien ympäröimänä sijaitsee Mustarinda-talo, eli taidekäyttöön remontoitu entinen Paljakan kansakoulu. Mustarinda on alueen vanha, itämeren suomalaisilta eränkävijöiltä periytyvä paikannimi, joka tarkoittaa karhua tai tummien kuusimetsiensä takia ympäristöstään erottuvia vainajien ja henkiolentojen kukkuloita. Mustarinda on joissakin englanninkielisissä tutkimuksissa käännetty myös Black Mountainiksi. Siten alueen karttanimen kautta rakentui yllättäen myös silta toimintaamme suuresti inspiroineeseen Pohjois-Carolinassa 1950-luvulla toimineeseen Black Mountain Collegen taiteilijayhteisöön.
Residenssissä vierailee vuosittain noin 30 taiteilijaa ja tutkijaa eri puolilta maailmaa. Tulijoita yhdistää halu keskittyä työhönsä erämaisen luonnon ympäröimänä. Usein vieraiden taiteellinen tai tieteellinen työ liittyy ympäristöteemoihin, vaikka emme sitä hakijoilta edellytäkään. Mustarinda-talolla järjestetyissä tapahtumissa, workshopeissa ja näyttelyissä vierailee vuosittain noin tuhat kävijää. Lisäksi olemme esitelleet taiteellista ja tieteellistä toimintaamme erilaisissa näyttelyissä ja tapahtumissa Suomessa ja ulkomailla.
Mustarinda-talo.
Taiteilijoiden ja ajattelijoiden vetäytymiselle aika-ajoin pois suurkaupunkien humusta on jo pitkät perinteet. Etenkin tilanteissa joissa ihmiskunta on käymässä läpi suuria todellisuuskäsitykseemme vaikuttavia muutoksia, voi olla tarpeen rajoittaa ärsykkeiden määrää ja keskittyä hiljaisuudessa tai valikoitujen ihmisten seurassa. Black Mountain College vastasi sotien jälkeiseen eksistentiaaliseen kriisiin ja toisaalta uuden yhteiskuntajärjestyksen syntymiseen. Suhteellisuusteoria ja kvanttimekaniikka mullistivat käsityksen todellisuuden rakentumisesta. Taiteilijat ja tutkijat tarvitsivat toisiaan ymmärtääkseen valtavien muutosten eri ulottuvuuksia. Syrjään vetäytyminen ei ollut luonteeltaan eskapistista, vaan päinvastoin, tarkoituksena oli nimenomaan luoda aktiivinen yhteys maaseudun ja kaupunkien välille. Mustarindan toiminnan ei senkään ole tarkoitus rajoittua vain Hyrynsalmelle, vaan tulemme mahdollisuuksien mukaan toimimaan kaikkialla missä kohtaamme kiinnostavia elementtejä taiteelliselle ja tieteelliselle toiminnalle.
Elämme jälleen suurten muutosten aikaa. Black Mountain Collegen aikoihin lopullisesti läpilyönyt maailmanlaajuinen kulutuskulttuuri ja talouskasvun varaan rakentuva yhteiskuntarauha on tullut tiensä päähän. Maapallon resurssit eivät enää riitä vaadittavan talouskasvun tuottamiseen eikä keinoja siirtää kasvua aineettomiin hyödykkeisiin ole näköpiirissä. Joudumme siis sopeutumaan planeetan meille asettamiin rajoituksiin joko hallitun muutoksen tai hallitsemattoman romahduksen kautta.
Mustarinda pyrkii luomaan edellytyksiä hallittuun sopeutumiseen. Uhkaavuudestaan huolimatta koemme nykytodellisuuden äärimmäisen kiinnostavaksi. Meidät on pakotettu uudelleen arvioimaan ihmisen ja ympäristön kompleksista suhdetta. Pakon edessä on mahdollista että ymmärryksemme paitsi lähiympäristöstämme myös roolistamme koko maailmankaikkeudessa ottaa valtavan harppauksen eteenpäin. Olisikin äärimäisen typerää pilata nämä mahdollisuudet vain jotta voisimme jatkaa kaikista merkityksellisistä sisällöistä tyhjenevää kulutuskulttuuriamme.
Tärkeimpiä työvälineitämme ovat erilaiset produktiiviset kriittisen ajattelun osa-alueet. Taiteen tai kulttuurin kautta ilmeneviä ympäristösuhteita tarkasteleva Eko/ympäristökritiikki on tähän asti ollut käytössä lähinnä kirjallisuustieteessä ja elokuvatutkimuksessa parissa. Kirjallisuustieteilijä FT Karoliina Lummaa soveltaa omassa artikkelissaan ekokritiikin lähestymistapaa kuvataiteen tulkintaan, tiettävästi ensimmäistä kertaa Suomessa. Lummaan artikkelissa käsitellään myös posthumanismin kautta avautuvaa näkymää ihmisen ja häntä ympäröivän todellisuuden rajavyöhykkeille. Kauppatieteen ja talouskulttuurin tutkija KTT Paavo Järvensivun artikkeli esittelee käyttökelpoisia välineitä talousjärjestelmän kritiikille ja taiteen merkityksen esiintuomiselle. Käytäntöteoria ja Object Oriented Ontology eli (OOO) voivat mullistaa tapamme rinnastaa erilaisia inhimillisen toiminnan ja ajattelun osa-alueita sekä tukea ihmisen ja ei-ihmisen välistä kommunikaatiota. Taiteilija Nestori Syrjälä tutkiskelee tekstissään teoksensa suhdetta merkittävän eko- ja ympäristökritiikin kehittäjän Timothy Mortonin ajatuksiin. Taiteilija Jussi Kivi puolestaan vie lukijan maastoon, Kainuun korpeen, poikakirjojen maailmaan, jossa kaikki ei kuitenkaan ole aivan niin kuin pitäisi. Kriittinen ekologinen teoria kehittää Frankfurtin koulukunnan pohjalta näkökulmia ekologisen kriisin eri ulottuvuuksiin. Muun muassa tätä teemaa käsittelen omassa artikkelissani.
Sieni.
Yhteiskuntien kriisiytyvän kehityksen haltuunotto vaatii perehtymistä ajattelun, kielen ja arvojen rinnalla myös käytäntöihin. Lopulta elinympäristöjen tuhoutuminen ja sosiaalisen eriarvoisuuden kasvu voidaan pysäyttää vain muuttamalla tuhoavia käytäntöjä. Perinteisesti käytäntöjen on ajateltu syntyvän arvojen, sääntöjen ja ajattelun seurauksena, mutta esimerkiksi käytäntöteorian näkökulmasta vallitsevat käytännöt ja rutiinit voivat todellisuudessa ohjata ajattelua ja yhteiskuntien arvojen muodostumista.
Mustarindan eräänä lähtökohtana onkin ajattelun lisäksi toimia myös käytännössä ja panostammekin vahvasti saasteettomaan ja omavaraiseen energiajärjestelmään ja muihin ekologisiin ratkaisuihin. Emme väitä että ympäristökriisi voitaisiin ratkaista teknologialla, mutta ekoteknologia voi olla osa ratkaisua, ja niiden avulla voidaan luoda myönteinen tila kulttuurisen ja yhteiskunnallisen muutoksen syntymiselle. Ekologiset toimintatavat yhdistyvät ajatteluun ja luovat ympäristösuhdettamme. Mustarinda pyrkiikin jatkuvaan itsereflektioon, jotta tunnistaisimme erilaisten käytäntöjen ja ajattelutapojen suhteen toisiinsa.
Käytäntöteoria on hedelmällinen työkalu myös taiteen tarkasteluun. Vahvan teoreettisen, käsitteellisen, kielellisen ja tekstuaalisen painotuksen jälkeen on kiinnostavaa lähestyä taidetta nimenomaan käytäntönä, maailmassa olemisen tapana, jolla on erityinen suhde objekteihin ja materiaaleihin. Taiteilijan työssä ajattelu ja käytäntö yhdistyvät äärimmäisen kiinnostavalla tavalla. Taiteilijalle on selvää, että ajattelu ei aina määrittele käytäntöä, vaan käytäntö, teoksen muokkaaminen, voi vahvasti vaikuttaa teoksen kantamaan ajatussisältöön. Monet taiteilijat kertovat teosidean muuttuvan tekoprosessin aikana, työskentely materiaalien ja objektien kanssa rakentaa itsessään uusia ajattelutapoja, arvoja ja filosofioita. Kuten myöhemmin tämän numeron artikkeleissa käy ilmi, on suhteemme ympäristöön ja meitä ympäröiviin objekteihin hyvin kompleksinen ja monin osin myös häiriintynyt. Taiteelliset käytännöt voivat kätkeä itseensä viisastenkiven jonka avulla voimme tavoittaa muitakin mahdollisia tulevaisuuksia kuin kulutuskulttuurin tuhoon johtavan kehityksen.
Ympäristökriisi on myös monin tavoin esteettinen kriisi. Käsityksemme kauniista ja siten tavoiteltavasta ympäristöstä ja kehityksestä voi toimia tuhon moottorina, mutta yhtä hyvin myös toivon siemenenä. Taiteilijoilla ja taiteen asiantuntijoilla on pääsy kauneuskäsitysten juurille, ja mahdollisuus tulkita kauneutta uudestaan. Moni asia voisi olla toisin, jos globaali kulttuurimme kokisi kauneutta tuhoavan toiminnan sijaan kestävissä ja ympäristönsä kanssa sopusointuisissa rakenteissa. Samalla voisimme nimetä tuhoavan käyttäytymisen paitsi typeräksi, myös rumaksi ja tyylittömäksi.
Kaikki tämän numeron kirjoittajat ovat tavalla tai toisella mukana Mustarinda-seuran toiminnassa ja toivommekin että voimme näiden tekstien kautta välittää kuvaa Mustarindan parissa tapahtuvasta ajatustyöstä, keskusteluista ja debateista. Toivomme myös että esitellyt teemat toimivat mahdollisimman monille yllykkeinä jatkaa siitä, mihin tämän numeron artikkelit jäävät. Otamme kiitollisina vastaan kaikki kommentit ja kehittämisideat. Keskustelua ja teemojen kehittelyä voidaan jatkaa myös Mustarinda -seuran tulevien tapahtumien ja projektien myötä, joista ilmoitetaan nettisivuillamme osoitteessa www.mustarinda.fi tai www.facebook.com/mustarinda
Tässä Mustekalan numerossa suomeksi ilmestyneitä artikkeleita julkaistaan englanniksi Mustarindan ensimmäisessä omassa julkaisussa, joka valmistuu arviolta ensi elokuun alkupuolella. Kiitänkin Mustekalaa yhteistyöstä joka on mahdollistanut erittäin kiinnostavien artikkeleiden tilaamisen. Lämmin kiitos tietenkin myös kirjoittajille.
Valokuvat ottanut Alma Heikkilä.
Mustarinda 2012 –Kauneus
Näyttely avoinna 20.6.–12.8. ke–su 11–17
Liput 5 / 3 €, keskiviikkoisin ilmainen sisäänpääsy.
Opastukset ja käynnit aukioloaikojen ulkopuolella tilauksesta.