Silvia Hosseini
Nukuin viime yönä kaksitoista tuntia. Jossain, ehkä kuudennen ja seitsemännen tunnin välissä näin unen: Matkustin metrolla kotiin. Muuten kaikki olisi mennyt hyvin, mutta olin alasti ja se kiusasi minua kovin, vaikka muut ihmiset yrittivät olla kiinnittämättä minuun huomiota. En osannut tulkita tätä unta. Mutta koska se on varsin tyypillinen painajainen, epäilin, että sen aiheutti alitajunnan ja ikiaikaisen kaltaisiin asioihin syventyminen. Olinhan toimittanut tätä Myytti-numeroa jo jonkin aikaa.
Tartuin Poesian ihastuttavaan Ensyklopediaan (2011), jossa runoilija Tommi Nuopponen kirjoittaa unien tulkinnasta bysanttilaisen ensyklopedian, Sudan, mukaan: “Nukkuessa nähty uni kertoo tämän tarkasti. Jos kuolet unessa, tulet olemaan huoleton. Jos naurat unessa, tulet kokemaan hankalia käänteitä. Jos itket unessa, tulet olemaan täydellisen onnellinen.”
Kirjoitan tätä siis levollisena ja hyvin pukeutuneena. (Pukeutuminen on muuten “ruumiinosien luonnollisten painotusten muuttamista peittelemällä”, kertoo Jukka Viikilä samaisessa teoksessa.) Myytit ovat yhä mielessäni.
Mikä on myytti? Myytti on puhe, sana, kertomus, kuva. Myytti on hyvä, myytti on paha. Myytit vaikuttavat kaikkialla. Ne vetävät meitä puoleensa. Ne selittävät asioita. Niiden tarjoamat selitykset ovat vääriä. Niiden tarjoamat selitykset ovat oikeita. Niitä pitää purkaa, niistä pitää päästä eroon, niistä ei voi päästä eroon, niitä pitää vaalia. Myytti on kuvitelmaa / totuus / harhaa / totuus.
Jorge Luis Borgesin Kuvitteellisten olentojen kirjan (1954, suom. 2009) mukaan Sioux-intiaanien ukkosen jumala Haokah “itki ollessaan tyytyväinen ja nauroi ollessaan surullinen” ja “hänellä oli vilu kuumalla ja kuuma kylmällä”. Haokah on myyttinen olento; myytti on tällainen Haokah.
Mustekalan Myytti-numerossa on kahdeksan artikkelia – saman verran kuin mustekalalla lonkeroita (ah, numerosymboliikka! myyttistä touhua sekin). Ne kaikki lähestyvät myyttiä eri tavoin ja päätyvät sanomaan siitä eri asioita. Moniäänisyyden lisäksi numero on yllättävän opettavainen. Se kertoo, miksi myytti Narkissoksesta on traagisempi kuin luulisi, että ihminen on muutakin kuin biokemiallinen molekyylikone, miksi Mel Gibson on niin hankala tapaus ja miksi Laura-nimisiä naisia kannattaa varoa. Opit myös, mitä yhteistä on George Lucasin Tähtien sota -trilogialla ja neorealistisella indie-elokuvalla, miten analyyttistä psykologiaa voi soveltaa taiteen tulkinnassa, miten ikonia luetaan ja mitä museopedagogiikasta oikein pitäisi ajatella.
Sukella myytteihin. Mustekala on jo siellä.
(Kiitän Matti Kangaskoskea omaa artikkeliani koskevista huomioista. Ja Ensyklopediasta.)