Jos satunnaiselle vastaantulijalle sanoo sanan sirkus, on helppo arvata, minkälainen mielikuva hänelle syntyy: värikäs sirkusteltta sirkustaiteilijoineen, tirehtööreineen ja eläimineen. Mutta mitä sitten on nykysirkus, jos ei kerran tuo mielikuva? Siihen perehdytään tässä Mustekalan nykysirkusnumerossa.
Nykysirkus voi tapahtua teltassa – tai sitten teatteritilassa tai vaikkapa metsässä. Esitystila ei siis määrittele nykysirkusta, mutta vaikuttaa paljon katsojan kokemukseen. Viime vuosina myös muihin kuin perinteisiin esitystiloihin tehdyt esitykset ovat yleistyneet. Tenka Issakainen käsittelee omassa artikkelissaan paikkasidonnaisia sirkusteoksia viime vuosilta.
Sirkus (nyky-alkuliitteellä tai ilman) perustuu tietynlaiseen fyysiseen tekniikkaan. Kuinka paljon sitä tarvitaan, jotta esitys on sirkusta? Onko temppu teknisenä suorituksena olennainen osa nykysirkusta? Elina Vessosen teksti lähestyy temppua osana nykysirkuksen ja nuorisosirkuksen välistä suhdetta. Erilaiset elementit esityksessä saattavat puhutella erilaisia katsojia eri tavoilla.
Myös erilaiset dramaturgiset ratkaisut rakentavat erilaisia esityksiä. Joskus valinnat tehdään käytännön syistä, kuten vaikkapa siksi, että nykysirkusryhmällä ei ollut varaa ohjaajaan, joskus taas ne paljastavat sen, mitä jää jäljelle, jos muu riisutaan ympäriltä. Mikko Rinnevuori hahmottelee kirjoituksessaan nykysirkuksen dramaturgiaa ja pohtii sen kautta myös sitä, mitä moderni tai postmoderni voi sirkuksessa olla.
Sirkukselle ominaista on myös se, että erilaisia sirkuslajeja on lukuisia. Nykysirkusesitys voi rakentua yhden tai useamman sirkuslajin varaan. Tiina Vanhanen käsittelee tekstissään klovnerian ja nykysirkuksen suhdetta. Klovnerian ja sirkuksen suhde läsnäoloon nousee tärkeäksi kysymykseksi myös Jenni Kallon ja Jonna Leppäsen keskustelussa, joka käsittelee yleisösuhdetta korona-ajan poikkeusoloissa.
Teemanumeron tekstit eivät pyri määrittelemään nykysirkusta tyhjentävästi, vaan ne avaavat useita ikkunoita, joiden kautta nykysirkukseen voidaan kurkistaa tarkemmin. Tekstien kautta piirtyy esiin moniulotteinen kuva muuttuvasta taiteenalasta, joka on sidoksissa aikaan: se linkittyy menneeseen, on kiinni tässä ajassa ja sen ilmiöissä – ja mikä tärkeintä, uskon, että sillä on meille paljon annettavaa myös tulevaisuudessa.