OVERWRITING THE STREAM
Suomeksi
Yhteiskuntamme on muuttunut informaatioyhteiskunnaksi, ja digitalisaatio on tullut osaksi arkeamme, osaksi kehojamme. Se on erottamaton osa todellisuuttamme. Vierailevina päätoimittajina halusimme pysähtyä muistuttamaan itseämme nykyhetkestä: millä tavoin olemme suhteessa aikaan, jossa jatkuvat kuvatulvat muuttavat tapaamme aistia ympäröivää todellisuutta?
Pandemian aikana sosiaalinen media on pysynyt nopeana välineenä levittää tietoa, herättää kysymyksiä ja reagoida ajankohtaisiin tapahtumiin. Sosiaalinen media on ympäristönä joustava ja luonteeltaan alati muovautuva. Samalla kun se mahdollistaa uusien vaihtoehtoisten ajatusten leviämisen, sen omistajina toimivat maailman suurimmat teknologiayritykset. Pohdimme tässä teemanumerossa muun muassa vapautta ja valtaa. Kykenemmekö enää muokkaamaan omaa kohtaloamme algoritmien ajassa? Millä tavoilla se voisi olla mahdollista?
Kutsuimme viisi kirjoittajaa osallistumaan vuoden 2021 Mustekalan ensimmäiseen teemanumeroon. Lähtökohtana oli pohtia todellisuuttamme suhteessa sosiaaliseen mediaan tai sen ulkopuolella.
Pitkään työnimenä kulki ‘Kismet Overwrite’. Kismet tarkoittaa turkiksi ennalta määrättyä tapahtumien kulkua tai kohtaloa. Se tulee arabiankielisestä sanasta gismah.
Meitä kiehtoi ja kiehtoo yhä ajatus kohtalon päällekirjoittamisesta.
Ama Esselin autofiktio A glide and an outsweep towards social media’s determined destiny on maisemallinen läpileikkaus hetkeen sosiaalisen median ulkopuolella, jonne sen vaikutuspiiri kuitenkin hetkittäin yltää.
Vy Tramin fiktiivisessä novellissa Henkilöbrändi on kyse tapahtumasta, jossa sosiaalinen media toimii näyttämönä, kun samaan aikaan kulisseissa IRL toimitaan vastoin niitä arvoja, joiden puolustamisesta on somessa hyötynyt.
Lois Armas kirjoittaa esseessään Serendipity of Internet omasta suhteestaan sosiaaliseen mediaan, ja sen punoutumisesta ylisukupolvisesti menneeseen ja tulevaan.
Shia Conlonin lyyrinen essee Trans Time Part One käsittelee elämää ja kuolemaa sukupuolisuuden kautta menneessä, tulevassa ja tässä.
Romy Räihälän sarjakuvassa Vaasankadun Bachelor rakkauden etsiminen on tiivistynyt tosi-tv-kuvausten muotoon.
Teemanumero on monitahoinen sukellus asettamiimme lähtökohtiin.
Millä tavoin algoritmit kahlehtivat todellisuuttamme? Voisimmeko mekin sosiaalisina olentoina tulla samaksi somessa, kuin mitä olemme sen ulkopuolella? Milloin offline alkaa? Sosiaalisuus on aikojen saatossa auttanut meitä ihmisolentoja selviytymään. Se on voimavaramme, jota on myös kapitalisoitu ja siirretty uusiin tiloihin ja aikoihin.
Huokoisuutemme altistaa meidät jatkuvalle muutokselle todellisuudessa, jossa hallitsee myös sosiaalinen media. Sen mekanismit saavat meihin välillä vahvan otteen. Jos joskus aiemmin elimme laumoissa, nyt elämme toisistamme eristettyinä pyrkien löytämään yhteyden toisiin tavalla, joka ei ole meidän kaikkien valinta.
Tykkäykset ja kuvat piirtävät esiin tietynlaisen sosiaalisen ympäristön, mutta edelleenkään eivät kaikki kehot ole tervetulleita olemaan esillä eikä neuvottelua yhteisönormeista ole mahdollista käydä.
Pidämme sosiaalista mediaa toki kauniina alustana jakaa tietoa niin läheltä kuin kaukaa ja pitää yhteyttä ihmisiin. Tiedon saatavuus on rajatonta ei-autoritäärisissä maissa ja sen jakaminen on helppoa. Kun tahti kiihtyy, on haastavaa tietää enää ottaako postauksillaan vääjäämättömästi osaa polarisaation lisäämiseen. Haluamme olla olemassa vastakohtien välissä.
Ajattelemmekin, että empatiaa ei voi polarisoida.
Haliz & Michelle
In English
Our society has transformed into an information society and digitalization has become a part of our daily lives, an extension of our bodies. It is a separable part of our reality and yet shapes our everyday life.
As visiting editors-in-chief we wanted to pause. Detach from the screen and to remind ourselves about the present: what is our relation to the time where the continuous streams of images change the way we sense the reality surrounding us?
During the pandemia the social media has remained as a rapid tool to spread information, raise questions and react to current events. Social media as an environment is flexible and constantly molding. While it enables new alternative ideas to spread, it’s owned by the largest tech companies in the world. In this theme issue we discuss freedom and power. Are we any longer able to mould our fates in the time of algorithms? In what ways could it be possible?
We invited five writers to participate in the year 2021’s first edition of Mustekala. The starting point was to reflect on our reality in relation to social media or outside it.
For a long while our working title was ‘Kismet Overwrite’. In Turkish the word kismet means events determined beforehand or destiny. It derives from the Arab word gismah. We were and we still remain intrigued about the idea of overwriting destiny.
Ama Essel’s autofiction A glide and an outsweep towards social media’s determined destiny is a landscape-like opening to a moment outside social media which influences it from time to time.
A fictional short story Henkilöbrändi by Vy Tram centers on an event where social media acts as a stage whereas behind the scenes IRL one acts against the values they have defended and profited from in social media.
Lois Armas writes in the essay The serendipity of the Internet about her relationship with social media intertwining her cross-generational past and future.
Shia Conlon’s lyrical essay Trans Time Part One discusses the matter of life and death through gender in the past, future and now.
In the comic strip Vaasankadun Bachelor by Romy Räihälä the gesture of finding love has rearranged to a form of filming a reality tv show.
This theme issue is a multi-faceted dive into the starting points we set.
In what ways algorithms chain our perception of reality? Could we as social beings become the same entity presented in social media as we are outside of it? When does offline start? Our socialness has helped us humans to survive throughout the ages. It is our resource which has also been capitalized and transcended into new spaces and times.
Our porosity exposes us to constant changes in reality, where social media also reigns. Occasionally its mechanisms get a strong grip on us. If we once lived in herds, we now live separated from each other attempting to find connections in a way that isn’t everybody’s choice. Likes and pictures outline a certain kind of social environment but still not all bodies are invited to be visible and negotiations about community guidelines can’t be done. We do perceive social media as a beautiful platform to exchange knowledge about events occurring nearby or in the distant and be in touch with people. The access of information is limitless in countries that are not authoritarian and sharing content is easy. As the phase keeps accelerating, it becomes more challenging to know whether one inevitably takes part in increasing polarization. We want to exist in-between the contrary.
Therefore we think that empathy is not a polarized entity.
Haliz & Michelle
Michelle Orenius on kirjoittaja ja dramaturgi, joka asuu Helsingissä. / Michelle Orenius is a writer and dramaturge living in Helsinki.
Haliz Yosef on mediataiteilija, joka asuu Helsingissä. / Haliz Yosef is a media artist based in Helsinki.
Kansikuva/Cover: Haliz Yosef