Anni Venäläinen
Aalto-yliopiston Porin taiteen ja median yksikön opetusta on viime vuodet määritellyt tutkimuksellisuus, kokeellisuus ja teoksellisuus. Yksikkö on ollut eräänlainen laboratorio, jossa on vaalittu taiteellista tutkimusta ja kokeellisuutta, sekä pyritty opettamaan tavoilla joissa oppimisen lopputulokset eivät ole ennakolta selvillä. Pori!-numeron tarkoituksena on koota yhteen yksikössä muhineita ajatuksia ja dokumentoida sitä kuinka tiettyihin tekemisen tapoihin on päädytty. Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun tutkinnonuudistuksen myötä Porin tutkintokoulutus siirtyy Otaniemeen jossa syksyllä 2014 alkaa uusi ohjelma Visual Culture and Contemporary Art ViCCA. Uusi maisteriohjelma tulee näyttämään, onko Porin malli siirrettävissä; ovatko opettamisen tavat ja ajattelu paikkasidonnaisia vai voidaanko niitä soveltaa myös toisenlaisessa toimintaympäristössä. Porissa Aalto-yliopiston toiminta muuttuu projektiluontoiseksi Pori Urban Platform of Aalto University PUPAn puitteissa.
Taideteollisella korkeakoululla (nykyään Aalto-yliopisto) on ollut Porin yliopistokeskuksessa kaksi maisteriohjelmaa, Visuaalisen kulttuurin maisteriohjelma vuodesta 2004 lähtien ja yhteistyössä Turun yliopiston kauppakorkeakoulun kanssa Creative Business Management MA programme vuodesta 2009 lähtien. Porin yksikkö on elänyt kymmenenvuotisen historiansa aikana erilaisia vaiheita. Henkilökunta on vaihtunut ja opetuksen sisällölliset painotukset sekä muodot ovat käyneet läpi muutoksia. Laboratoriomaisuus on syntynyt yhteisöllisyydestä ja opetushenkilökunnan ja opiskelijoiden kesken vallitsevasta epähierarkisuudesta. Suuri merkitys on ollut sillä, että paikalle on sattunut yhtä aikaa ihmisiä, joita kiinnostaa asioiden jakaminen yhdessä sekä teorian reuna-alueiden kartoittaminen. Nämä ihmiset pääsevät ääneen tässä numerossa. Ajattelu on päästetty harhailemaan omituisille harhapoluille joilla kulkiessa on tehty oivalluksia joihin ei olisi päädytty millään muulla tavalla. Tutkimuksen metodi syntyy sitä tehdessä – silloin kun kysymys on aidosta tutkimuksesta joka suuntautuu kohti tuntematonta. Porissa tähän on tarjoutunut myös työrauha, ollaan voitu luoda tapa toimia joka on tukenut yhteisesti asetettuja tavoitteita ja tehdä sitä mitä oikeasti pidetään merkityksellisenä ja kiinnostavana. Ja ennen kaikkea, kuten Taina Rajanti toteaa Pori!-numeron keskustelussa, Porin yksikön strategiapaperit on kirjoitettu pohtien läpikotaisin yksikössä tehtävän työn merkitystä ja opetuksen tavoitteita – ei vain byrokraattien mieliksi.
Aloitin taiteen maisterin opinnot Taideteollisen korkeakoulun Porin taiteen ja median laitoksella vuonna 2005, tosin olin suorittanut jo edellisenä vuonna joitakin kursseja ns. ylimääräisenä opiskelijana. Tuossa vaiheessa yksikön opetus oli painottunut visuaalisen kulttuurin tutkimukseen, ja minua houkutteli sisältöjen poikkitieteellisyys ja mahdollisuus laajentaa osaamistani kuvataiteen ulkopuolelle. Yliopistokeskuksen mahdollistaman ristiinopiskelun joustavaa synergiaetua oli, että saatoin liittää opintoihini myös maisemantutkimuksen ja myöhemmin vielä museologian perusopinnot Turun yliopiston puolelta. Siinä vaiheessa kun olin tekemässä opinnäytetyötäni, alettiin yksikössämme puhua taiteellisesta tutkimuksesta Harri Laakson tultua yksikön johtajaksi. Koin mielekkääksi tekemisen tavan, jossa taiteellinen työskentely ja teoria kulkevat käsi kädessä, ja etsimäni loksahti paikoilleen. Taide ja teoria eivät enää olleet erillisiä, oli mahdollista vapaasti liikkua molemmilla alueilla, jolloin niistä tuli molemmista yhtä aikaa tutkimuksellisia ja teoksellisia.
Porin visuaalisen kulttuurin maisteriohjelma suunniteltiin syventämään sekä teoreettisesti että taiteellis-tuotannollisesti suuntautuneiden opiskelijoiden osaamista ja ammattitaitoa. Opiskelija on voinut oman kiinnostuksensa mukaan painottaa joko visuaalisen kulttuurin ja taiteen teoriaa tai taiteellis-tuotannollisia opintoja. Vuoden 2004 opinto-oppaassa visuaalista kulttuurin tutkimusta kuvattiin poikkitieteelliseksi ja kokeilevaksi oppiaineeksi, joka tutkii visuaalisen kulttuurin toimintatapoja ja muutoksia sekä uusia visuaalisen taiteen, ympäristön, medioiden ja viihteen muotoja. Tutkimuskenttään lueteltiin kuuluvaksi mm. ”visuaalinen nykytaide, mainoskuvasto, imagot ja brändit, uusmedia ja digikulttuuri, pelit, ja rakennettu kaupunkiympäristö sekä ruumiin ja pukeutumisen estetiikka”.
Kuvataiteilija Anne Koskinen on kutsunut Porin yksikön perustamiseksi tekemäänsä työtä hallintotaiteeksi. Beuysilaisittain hän puhuu sosiaalisesta veistoksesta jossa koulutusohjelman pyörittäminen muovaa erilaisia sosiaalisia struktuureita. Taide ei rajoitu taidemaailmaan vaan leviää koko yhteiskuntaan. Porin yksikön toiminnassa olennaisia ovat alusta asti olleet yhteisöllisyys, osallistuvuus ja toiminnan pitkäaikainen vaikutus. Koulutusohjelma loi työpaikkoja, opiskelupaikkoja ja tuotti maisteritutkintoja. Sen toiminta oli myös osa alueellista kehittämistä Porissa ja Satakunnassa.
Visuaalisen kulttuurin koulutusohjelma rakentui Porin taidekoulun ”päälle”. Anne Koskinen tuli taidekouluun rehtoriksi elokuussa 2001. Vuonna 2002 käynnistyi ensimmäinen EU-rahoitteinen kehittämishanke, joka johti TaiK:n Porin visuaalisen kulttuurin yksikön perustamiseen ja kandidaattitasoisen opetuksen käynnistymiseen syyskaudella 2002. Ensimmäistä pilottihanketta seuranneiden ESR-rahoitteisten (Euroopan sosiaalirahasto) kehittämishankkeiden tuella saatiin visuaalisen kulttuurin maisteriohjelma, jonka opetus käynnistyi vuonna 2004. Taideteollisesta korkeakoulusta tuli Porin taiteen ja median osaston kautta yksi Porin yliopistokeskuksen neljästä yliopistosta. Alueellinen yhteistyö tarkoitti muun muassa Renorin stipendiä opiskelijoille, Pori A-I-R taiteilijaresidenssisopimusta yksityisen rahoittajan kanssa, opintoprojekteja ja tutkimushankkeiden käynnistämistä.
Viime vuosina Porin yksikön opetuksessa on painottunut kriittisen ajattelun ja taiteellisen ja luovan toiminnan vuorovaikutus. Tutkimuksessa ja opetuksessa on paneuduttu taiteen ja median kontekstien tarkasteluun, ja pyrkimyksenä on ollut niiden sekä opetuksen tuominen ulos akatemiasta ja gallerioista, mikä on näkynyt muun muassa kokeellisten interventioiden hyödyntämisenä osana opetusta.
Pori!-numero esittelee Porin yksikön opetusfilosofiaa, tavoitteita sekä siellä opiskelleiden ja opettaneiden kokemuksia. Numeron aloittaa ääninauhana kuultava keskustelu ”Porin malli – kuinka tähän tultiin”, jossa keskustelijoina ovat Max Ryynänen, Harri Laakso, Taina Rajanti ja Pia Euro sekä Porissa opiskelleet Anni Venäläinen ja Niilo Rinne. Numeroon on kirjoittaneet edellä mainittujen Porin yksikön nykyisten opettajien lisäksi Reijo Kupiainen, joka toimi Porin yksikössä opettajana sen eri vaiheissa vuodesta 2004 vuoteen 2013. Porin yksikössä on voinut suorittaa myös jatko-opintoja. Kati Heljakan artikkeli liittyy hänen vuonna 2013 tarkastettuun väitöskirjaansa. Tutkimusaiheitaan esittelevät jatko-opiskelijat Tiina Nevanperä ja Marika Orenius sekä Annu Wilenius. Hän kirjoittaa yhdessä Porista maisteriksi valmistuneen Oula Salokanteleen kanssa Porissa suorittamistaan taiteellisista tutkimusprojekteista. Numeron päättää kahteen osaan jaettu osuus, joka esittelee joitakin Porin yksikössä maisteriopintojaan suorittaneista nyt jo yli sadasta maisterista.