Petteri Kummala
Kauneus on yksi filosofian klassisia käsitteitä ja estetiikan perustavin käsite. Sen juuret ovat tietysti antiikissa, jossa hyvän elämän kolmijalka muodostui totuudesta, hyvyydestä ja kauneudesta. Myös estetiikan oppialan kehittyessä, 1700-luvun puolivälissä, kauneus oli itseoikeutettu keskeiskäsite. Kun ilmiömaailmaa alettiin tarkastella laajemmin, kävi kuitenkin hyvin pian ilmi, että kauneus oli liian ahdas kuvaamaan esimerkiksi rajuilman silkkaa ylitsekäyvää voimaa tai tähtitaivaan mittaamattomuutta. Todellisuus oli rikkaampi kuin käsillä oleva käsitteistö, ja näin kauneuden rinnalle kehittyivät esimerkiksi ylevä ja pittoreski.
Esteettinen tarkastelu on jatkuvasti hakeutunut uusille alueille. Näistä yksi viimeisimpiä on arki, arjen ilmiöt ja arjen estetiikka. Toisaalta estetiikan klassisin petikumppani taide hakeutuu jatkuvasti uusille alueille. Tämä kaksoisliike synnyttää myös tarpeen uusille käsitteellisille määrittelyille. Nyt Mustekalan teemanumeron keskiössä on radikaali kauneus, joka – kuten Yrjö Sepänmaa artikkelissaan toteaa – ei vielä ole vakiintunut esteettiseen puheenparteen, mutta jonka avulla – kuten numeron neljä artikkelia ja kokeellinen sarjakuva osoittavat – voi tarjota tulivoimaisen lisän esteettisen tarkastelun patteristoon.
Sanan ”radikaali” juuri on latinan ”radus”, jonka suora käännös on ”juuri”. Ensimmäiset assosiaatiot radikaalista kauneudesta kulkeutuvat siten siihen suuntaan, että se olisi jotain erityisen juuriin käyvää tai juurevaa kauneutta. Toisaalta arkikielessä ja erityisesti poliittisessa kontekstissa ilmiön radikalisoituminen viittaa sen muuttumiseen äärimmäiseksi. Näin radikaali kauneus olisi jotain ”tavallisista” kauneuden kokemuksellisesta, käsitteellisistä tai muuten diskursiivisista ulottuvuuksista poikkeavaa tai vastaavasti jollain tapaa äärimmäistä kauneutta. Tältä pohjalta uskaltaudun omakohtaisuutta liippaavaan esimerkkiin.
Olin toukokuun puolivälin paikkeilla Wienissä vajaan viikon matkaoppaanani Thomas Bernhardin Vanhat mestarit. Mainitsen tämän siksi, että harva kaupunki assosioituu kauemmas radikaalista kauneudesta kuin Wien, joka on tunnettu porvarillisuudestaan ja jota myös matkaoppaani Bernhard mestarillisin säiläniskuin kyltymättä sivaltelee. Bernhard tuntuu päähenkilönsä Regerin suulla peräänkuuluttavan nimenomaan radikaalia kauneutta, joka ylittää Wienin etovan kulttuurielämän tarjoamat virikkeet ja kaikki enemmän tai vähemmän naurettavat vanhat mestarit.
Seuraava perustuu toisen käden tietoihin, sillä en ole itse todistanut tapahtunutta edes jälkikäteisesti. Luulen kuitenkin, että Wienin-matkaani seuraavalla viikolla kaupungissa koettiin tapahtuma, joka voisi kohota teemamme piiriin. Ottaen huomioon, miten muovinen ja mitäänsanomattomaksi spektaakkeliksi väljähtynyt tuote Euroviisut nykyään on ja ottaen huomioon, että tapahtumapaikka tänä vuonna oli nimenomaan Wien, kolme kirjainta: PKN! Ja sekin sopii, että kansa tapasi sankarit post factum torilla – nimittäin Piritorilla.
***
Mustekalan teemanumerossa radikaalia kauneutta lähestytään siis neljän artikkelin ja kokeellisen sarjakuvan kautta. Nykytanssija ja koreografi Sanna Kekäläinen käsittelee teostensa radikaalia kauneutta suhteessa omaan taidemuotoonsa ja sen esittämiskäytäntöihin. Kekäläisen pohdinnan keskiössä on sukupuolen esittäminen ja alaston keho. Harri Laakso keskittyy elokuvaan ja tarkastelee teemaa erityisesti ”sädehdinnän”, ”kosketuksen” ja ”viettelyn” käsitteiden kautta. Janne Kurki avaa radikaalin kauneuden kokemuksia suhteessa taidemaailmaan, taidepuheeseen sekä -teoriaan. Kurki osoittaa, miten hienkäryinen judosali voi olla radikaalin kauneuden näyttämö tai miten pariterapiaistunto voi virittää tapahtuman, jota luonnehtii radikaali kauneus. Yrjö Sepänmaa pohtii teemaa taide-estetiikan perinteeseen linkittyvän neljän näkökulman kautta. Sepänmaan artikkelin punaisena lankana kulkee Paolo Sorrentinon elokuva Suuri kauneus. Tämä teemanumero on toteutettu yhteistyössä Suomen Estetiikan Seuran kanssa: Kekäläisen ja Laineen artikkelit pohjautuvat esitelmiin, jotka he pitivät joulukuussa 2014 Suomen Estetiikan Seuran järjestämässä ”Radikaali kauneus” -seminaarissa. Kokonaisuuden täydentää Ränni GmbH –kollektiivin kokeellinen sarjakuva. Radikaalin kauneuden on annettu johdattaa teoksen syntyä: sarjakuva on työstetty arkisista materiaaleista improvisoiden.