5.6.2008 Minna Heikinaho
Olen ollut mukana Taiteen keskustoimikunnan kuvataidetoimikunnassa vuodesta 2007, kauteni jatkuu vuoteen 2009. Kokouskutsuissa saamme tiedonantoja mm. kulttuuriministerin toimenpiteistä, itse kokouksessa ne käsitellään asioina, jotka ”merkitään tiedoksi”. Taiteen keskustoimikunta tuottaa vuosittain 2–4 kappaletta tutkimusraportteja. Ne ovat käsitelleet sitä miten tukipolitiikka ja koulutus määrittävät taiteilijan asemaa Suomessa, miten taiteilijan tulot muodostuvat ja miten taiteilijan työnkuva muuttuu Suomessa.
Itseäni kiinnostaa kulttuuripolitiikka, miten sitä ”tehdään”, kuka sitä tekee ja miten? Seuraavassa käsittelen suomalaiseen kulttuurivientiin liittyviä kysymyksiä. Viime vuonna kuvataidetoimikunnan kokouksessa saimme tiedoksemme, että OPM (050907) on nimittänyt kulttuuriviennin ohjaus-, valmistelevat ryhmät vuosille 2007–2011.
Kiinnostavaa, ajattelin. Ohjausryhmässä toimivat Stefan Wallin (urheilu- ja kulttuuriministeri, puheenjohtaja), Mauri Pekkarinen (työ- ja elinkeinoministeri), Paavo Väyrynen (ulkomaankauppa- ja kehitysministeri), Alexander Stubb (ulkoministeri), Tuija Brax (oikeusministeri) ja Velipekka Nummikoski (valtiosihteeri).
Ohjausryhmä seuraa ja edistää hallitusohjelman ohjelmakohdan toteutumista ja ohjaa kulttuuriviennin kehittämisohjelman toimeenpanoa, eli asiaan kuuluvaa lainsäädäntöä, yritystoiminnan kehittämistä, verkostoja, markkinointia, promootiota, kulttuuriyhteistyötä ja kilpailun edistämistä.
Kulttuuriviennin valmisteluryhmään kuuluvat Johan Storgård (teatterijohtaja, ryhmän puheenjohtaja), Kai Amberla, (Finland Festivals), KooPee Hiltunen (Neogames), Anja-Tuulikki Huovinen (Museoliitto), Riitta Kaivosoja (OPM), Anssi Paasivirta (TEM), Sanna Rekola (Tanssin tiedotuskeskus), Hannu Saha (TKT), Petri Tuomi-Nikula (UM), Tuula Yrjö-Koskinen (Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus), ryhmän pääsihteerit Timo Heino (UM), Petra Tarjanne (TEM), Kimmo Aulake (OPM), Kirsi Kaunisharju (sihteeri). Valmisteluryhmän tehtävä on aktivoida ja ohjata kulttuurialan toimijoita kehittämään toimintaansa kulttuurivientikelpoiseksi, järjestää informaatiotilaisuuksia sekä laatia vuosittainen kehitystä kuvaava raportti. Huomaan, että ryhmästä puuttuvat kuvataiteen ja elokuvan edustajat!
”Näin suomalaista kulttuuria viedään” (2008) on ensimmäinen valmisteluryhmän raportti. Ministeritason henkilöhaastateltavista vain Tuija Brax esittää kulttuuriviennin arvoiksi muunlaisia arvoja kuin kaupallisen kilpailukyvyn. Hän nostaa esiin sekä moni-, että vähemmistökulttuurit ja humanistiset arvot. Raportti ylistää suomalaisuutta kansallisena arvona, puhuu ”Suomi-brändistä ja -kuvan” luomisesta, korostaa kilpailua, osaamista, tuotantoa ja taloutta. Itse pidän ”kansallista Suomi-kuvaa” perin outona vientiarvona globaalissa maailmassa, sillä nykypäivänä kansainvälisyys on enemminkin vuoropuhelua, toiseuden ymmärtämistä ja hyväksymistä ja siitä oppimista.
”Opetusministeriö myöntää Taiteen keskustoimikunnan käytettäväksi määrärahan taiteenalan kansainvälisiin avustuksiin. Määräraha on tänä vuonna 500.000 euroa. Kyseessä on kulttuuriviennin valmisteluryhmän näkemyksen mukaan taiteilijoiden ja kulttuurin toimialojen ammattilaisten osaamista ja verkostoitumista merkittävästi tukeva ja kehittävä toiminta, joka edistää kulttuurivientiä. Tarkoitukseen ei saa tukea muista julkisista lähteistä. Valmisteluryhmä esittää, että määrärahaa korotettaisiin 300.000 euroa vuodelle 2009 ja edelleen 200.000 euroa vuodesta 2010 eteenpäin.”
Tämä ehdotus raportissa kuulostaa konkreettiselta, mutta sekin on vain ehdotus. Hannu Sahan mukaan ”taiteen keskustoimikunnan rooli on auttaa yksittäistä taiteilijaa ja taitelijaryhmiä. Muodot ovat matka-avustukset ja residenssiavustukset. Olennaista on että resurssit lisääntyvät olennaisesti lähitulevaisuudessa”.
Viime vuonna TKT jakoi matka-avustuksia 229.390 euroa. Matka-apurahahakemuksia tuli 772 kappaletta ja matka-apurahan sai 40% hakijoista, 312 hakijaa. Keskimääräinen apurahan suuruus oli n. 703 euroa. Residenssiavustuksia jaettiin 255.650 euroa, hakemuksia oli 68, saajia 43 (63%) ja keskimääräinen avustus summa oli 5.726 euroa.
Miten politiikan rooli näkyy kulttuuripäätöksissä? Kulttuurin haluttaisiin näkyvän, ja olevan samalla sitoutumatonta. Mutta onko se sitten sitä? Suomen valtion kansalaisina meillä on poliittinen mahdollisuus vaikuttaa äänestämällä. Miten poliittisuus sitten ilmenee päätöksenteossa, siihen tuskin löydän vastausta mutta voin yrittää valottaa asiaa joillakin pohdinnoillani.
Siihen millaisia kulttuuripoliittisia nimityksiä ministerit tai virkamiehet tekevät, meillä ei varmaankaan ole paljoa mahdollisuuksia vaikuttaa. Tanja Karpela (urheilu- ja kulttuuriministeri 2003–2007), Paula Lehtomäki (ulkomaankauppa- ja kehitysministeri 2003–2007) ja Mauri Pekkarinen (kauppa- ja teollisuusministeri 2003–) käynnistivät kulttuurivientihankkeen vuonna 2003. Karpela nimitti viimeisinä virassaolopäivinään kulttuurivientiyksikön johtajaksi Paula Tuomikosken (kesk.) haastattelematta muita ehdokkaita ja eduskuntavaalien jälkeen Wallin vahvisti päätöksen (2007). Kulttuurivienti kirjattiin hallitusohjelmaan Karpelan kaudella ja kulttuurivientiyksikkö perustettiin 2005. Sitä vetävät Paula Tuomikoski, johtaja, Kimmo Aulake, neuvotteleva virkamies, Kirsi Kaunisharju, kulttuuriasianeuvo, Ilmi Villacis, erityisasiantuntija.
Karpela määräsi kulttuurivientihankkeen selvitysmieheksi dosentti Hannele Koivusen (OPM). ”Onko kulttuurilla vientiä” -raportin (2004) pääajatuksena on, että luovan toimialan strategia perustuu teknologian, kulttuurituotannon, palvelutuotannon, tutkimuksen ja koulutuksen yhteistyöhön. ”Luova talous nostaa Suomen kilpailukyvyn jälleen maailman ykköseksi”(s. 26).
Kysymykseen, onko Suomi kilpailukyvlyään maailman paras, selvitys vastaa: ”Innovaatio on puolestaan uuden luovuuden eli luovien merkitysten saattamista yhteisön sosiaalisiksi käytännöiksi. Tämä voi tapahtua luovien merkitysten tuotteistamisen eli luovien tuotteiden tuotannon kautta. Luovuus syntyy oikeissa olosuhteissa ja toimintaympäristöissä. Innovaatiot ovat siis luovien merkitysten yhdistämisprosesseja ja sosiaalisen käytännön muuttamista”(s.28). Näin Koivusen raportin hengessä Suomeen rakentui luovan talouden innovaatiojärjestelmä tieteen, teknologian ja taiteen välille. Kenelläkään ei varmaan ole jäänyt epäselväksi, miten tämä idea on edennyt opetusministeri Sari Sarkomaan (2007–) kaudella.
Kuvataiteen näyttelyvaihtokeskuksen Framen toimesta tutkija Marko Karo tuotti puolestaan raportin nimeltä ”Koordinaatteja tilassa ja ajassa. Kuvataide ja kulttuurivaihto 2008–2012”, se oli eräänlainen kuvataiteen vastaväite Koivusen raportin teeseille. Kokonaisuudessaan Karon raportti on mielenkiintoista luettavaa sen sisällöllisen rikkauden ja raikkauden vuoksi.
Karo esittää tiukkoja vasta-argumentteja Koivusen raportin markkinaehtoisuutta vastaan, hän huomio kuvataiteilijan työn itseisarvon, työn sisältökriittisyyden. Hän haluaisi mieluiten puhua kulttuurivaihdosta kuin kulttuuriviennistä, vastavuoroisuudesta ja vuoropuhelusta, ajatusten vaihdosta. Ja siitä että taiteen itseisarvo merkitsee tekemisen pitkäjänteisyyden tukemista ja luottamusta taiteellisen työn sisällön arvoihin ja asenteeseen.
Voisivatko kulttuuripolitiikan tekeminen ja sen tuotokset olla sitoutumattomia, epäpoliittisia? Mitä tämä suostuminen ”neutraaliin ja sitoutumattomaan” olotilaan tarkoittaa? Onko se pohjoismaisen hyvinvointivaltion näennäinen ongelma, joka tylsistää ihmisen: on helpompi olla ja elää oman hyvinvointinsa kanssa kuin ihmetellä syitä tai kyseenalaistaa vallitsevia arvoja ja asenteita?
Tänä vuonna kulttuurivientiyksikkö jakoi tukea n. 1,7 miljoonaa, josta kuvataiteen osuus 256.000 euroa eli n. 15 %. Jaettavan tuen määrää pyritään nostamaan ensi kaudella 2,7 miljoonaan euroon ja lisätukea toivotaan työ- ja elinkeinoministeriöltä. Kulttuuriviennin kärkihankkeille suunnattua rahoitusta voi seuraavan kerran hakea ensi syksynä, hakuohjeet OPM:n internetsivuilta.
Esittelyt kärkihankkeiksi tehdään virkamiestyönä ja ministeri Wallin on vahvistanut päätöksen. Myönnöt olivat tänä vuonna
6.000 ja 110.000 euron väliltä. ”Hakukriteereinä ansaintalogiikka, markkinointi, myynti, tuotteistus. Määrärahalla voidaan tukea niin toimialajärjestöjen, yritysten yhteenliittymien kuin yritystenkin tai vastaavien toimijoiden hankkeita”, Kimmo Aulake (sähköpostiviesti, 020608).
Kaiken tämän jälkeen
Luettuani raportteja ja niiden ylistäviä sanoja Suomen uudesta, uljaasta tulevaisuudesta, jään hiukan ihmettelemään, mihin tässä ollaan oikein matkalla. En valitettavasti oikein ihan ymmärrä. Ja siksi päätänkin ehdottaa jotain konkreettista.
Taiteen rajojen liudentuessa pidän seuraavien toimintatapojen, -alueiden kehittämistä tarpeellisena:
1. Kansainvälisen vuorovaikutuksen ja -liikkuvuuden edistäminen sekä sille toiminnalle osoitetun määrärahan lisääminen
2. Tuotannollisen tuen lisääminen pidemmille ajanjaksoille, uusien avustusmallien luominen, seuraten taiteen kentällä tapahtuvia muutoksia
3. Tuottajien ja freelance-kuraattorien koulutuksen kehittäminen
4. Tuottajien verkostoituminen ja järjestäytyminen ja siten ”projektin” olisi helppo löytää itselleen sopiva tuottaja
5. Kansainvälisten projektitoimijoiden verkoston luominen eri taiteen alueille EU -hankkeiden rahoitusmallien ja yhteistyökumppaneiden löytämisen helpottamiseksi
Olen aina pitänyt itseäni sitoutumattomana mutta ehkä tämä näennäisyys johtaa harhaan. On helppoa joutua tuulen viemäksi, jos ei tiedä mistä tuuli puhaltaa ja millä voimalla. Uusliberalistisuus korostaa yksilön vapautta, omistusoikeutta ja vapaita markkinoita ja sen arvoja tunnustavat monet ihmiset riippumatta puoluekannasta. Puolueiden sisällölliset arvomaailmat ovat muuttuneet ihmisille vieraiksi.
Kenelle tänä päivänä humanistiset arvot ovat tärkeitä, kuka uskaltaa puhua niiden puolesta?
Reagoikaa, kommentoikaa!
Mutta lukekaa raportit:
”Näin suomalaista kulttuuri viedään” Kulttuurivientiraportti 2007 ja esitykset kehittämistoimenpiteiksi. OPM 2008:15 Asiantuntijoina: Ilona Anhava (galleristi), Iris Autio (tuottaja), Raili Kehälinna (TEM), Hannele Koivunen (OPM), Jukka Liedes (OPM), Ilkka Matila (Matila-Röhr Productions), Vesa Mauriala (eduskunnan erityisavustaja), Niko Nordström (Warner Music), Anne Päkkilä (kulttuurivientiyksikkö), Ilmi Villacis (kulttuurivientiyksikkö), Paula Tuomikoski (kulttuurivientiyksikkö, johtaja).
www.kulttuurivienti.fi
Linkki:doc/minedu_kulttuurivientirap.pdf
Karo Marko. ”Koordinaatteja tilassa ja ajassa. Kuvataide ja kulttuurivaihto 2008–2012” (Linkki: news)
www.frame-fund.fi
”Onko kulttuurilla vienti? ON!” Esitys Suomen kulttuuriviennin kehittämisohjelmaksi 2007–2011. OPM 2007:9 Työryhmä: Petri Tuomi-Nikula, puheenjohtaja, Kimmo Aulake, Timo Heino, Mari Isbom, ¬¬Raili Kehälinna, Hannele Kerola, Hannele Koivunen, Jaakko Lehonen, Arto Merimaa, Satu Mäki, Hannu Saha, Marja Taskinen, Helinä Tuominen, Ann Sandelin, Folke Sundman
www.minedu.fi/OPM
Linkki:Julkaisut/2007/esitys_kulttuuriviennin_kehittamisohjelmaksi.html
Koivunen Hannele. ”Onko kulttuurilla vientiä?”, Opetusministeriön, ulkoministeriön ja kauppa- ja teollisuusministeriön Kulttuuri-hanke. Selvitysmiehen raportti. OPM 2004:22
www.minedu.fi/OPM Linkki:
/Julkaisut/2004/onko_kulttuurilla_vientia_opetusministerion_ulkoasiainminister
Lyhennyksiä:
OPM = opetusministeriö
TEM = työ- ja elinkeinoministeriö
TKT = Taiteen keskustoimikunta
UM = ulkoministeriö