30.9.2008 Veli-Matti Saarinen
Julkaisemme nyt joitain artikkeleita, jotka käsittelevät hieman erilaisista lähtökohdista taiteen ja tutkimuksen suhdetta. Mikä on olennaista ja tyypillistä perinteisissä yliopistoissa tehtävissä taiteen tutkimuksissa? Entä eroaako tämä tutkimus olennaisesti taideyliopistoissa tehtävistä taiteellisista tutkimustöistä, joiden kriteerit ovat vasta muotoutumassa? Minkälaisia odotuksia meillä voisi olla tulevaisuuden taiteen ja tutkimuksen dialogista ja vuorovaikutuksesta?
Kuvatadeakatemiaan tohtorin opinnäytettä valmisteleva kuvataiteilija Pekka Kantonen
tuo esiin mainittuja kysymyksiä esittelemällä työtään, jonka otsikkona on ”Generational Filming. Experimental and participatory research on video diary”. Kantonen haluaa siirtää kiinnostuksen kohteen videopäiväkirjan elämäkerrallisista painotuksista dokumentaarisen projektin epistemologisiin kysmyksiin. Esiin nousevat mm. kysymykset unista teosten lähtökohtina, ”jaetun antropologian ajatus”, ”taiteellisen materaalin dialoginen käyttö” ja ”sunnuntaikävelyt” tutkimuksen mentelmänä ja materaalina.
Tuomas Nevanlinna pohtii kirjoituksessaan ”Mitä taiteellinen tutkimus voisi olla?” Nevanlinna ehdottaa mahdollisuutta ajatella taiteellista tutkimusta ei-matemaattisena, kokeellisena tutkimuksena, jossa taiteilijat tutkivat erilaisia asioita omilla teoksillaan ja kirjoituksillaan tähtäämättä yleisiin lakeihin ja tuottaen tutkimustietoa yksittäisestä. Nevanlinna myös korostaa taiteellisen tutkimuksen välttämätöntä reflektiivisyyttä: jokainen tutkimus vastaa omalta osaltaan kysymykseen ”mitä taiteellinen tutkimus on?”
Martta Heikkilä pohtii ”Tieteellistä ja taiteellista – kuvan ja sanan suhteesta” -artikkelissaan taiteeseen liittyvän tutkimuksen luonnetta ja mahdollisuuksia ennen kaikkea filosofian historian taustaa vastaan. Kantin ja Hegelin lisäksi Heikkilä ottaa taiteen ja filosofian suhteen ymmärtämisen taustaksi esiin fenomenologian tradition: Heidegger, Merleau-Ponty, Nancy ja Derrida vaikuttavat keskusteluumme taiteellisen ja tieteellisen vaikutuksista toisiinsa.
Irmeli Hautamäki nostaa esiin artikkelissaan ”Tutkimaton ja tuntematon taiteen 70-luku” tutkimuksen roolin näyttelyiden järjestämisessä. Millä lihaksilla näyttelyitä Suomessa tehdään? Helsingin kaupunginmuseon järjestämä 70 -luku näyttely osoittaa, että yleisölle voi näköjään tarjota taidetta pelkkien kliseisten mielikuvien avulla. Modernin tutkimukseen liittyy puutteita, Suomen taiteen Kultakausi kyllä tunnetaan pienintä piirrettä myöten. Modernin tutkimus onkin kompleksisempi asia, siihen ei pelkkä taidehistoriallinen asiantuntemus enää riitä.
Pirkko Holmberg tarkastelee ”Fragmentteja romanttisen käsitetaiteilijan vaelluksilta” -kirjoituksessaan teosta ”Hommage à Lauri Anttila”. Esiin nousevia teemoja ovat mm. romanttinen pyrkimys ”palauttaa tieteen ja taiteen 1800-luvulla kadonnut yhteys” fragmenttien avulla, maailman tieteellinen ja taiteellinen konstruointi, erilaiset aikatasot sekä funktionalismi Anttilan tuotannossa.
Omassa kirjoituksessani, jonka otsikkona on ”Yksi näkökulma taiteen ja tieteen kosketuksiin”, lähtökohtanani on moderniin taideteoriaan liittyvä tilanne, jossa filosofisen taiteentutkimuksen on yhä uudelleen, jokaisessa tapauksessa erikseen perusteltava tietoisesti teorian oikeus liittyä taideteokseen ja eriteltävä teorian toimintatapojen seuraukset teosten kannalta. Uuden taiteellisen tutkimuksen katson olevan samassa tilanteessa: taiteellisen ja teoreettisen suhde ei ole koskaan jo tunnettua vaan pikemminkin loputtoman reflektion, kiistelyn ja mahdollisesti hedelmällisen ajattelun kohde. Pyrin valaisemaan tilannetta esittelemällä joitain Eija-Liisa Ahtilan tohtoritutkintoon liittyvän opinnäytetyön piirteitä.
Tarkoituksenamme on vielä piakkoin jatkaa mustekalassa keskustelua täydentävillä artikkeleilla ja mahdollisilla kirjoituksilla ajatuksista, joita nämä artikkelit taiteentutkimuksesta ja taiteellisesta tutkimuksesta tulevat herättämään.
Nyt ainoastaan: tervetuloa mustekalan sivuille miettimään jatkuvasti tunteita ja ajatuksia kuohuttavaa kysymystä taiteen ja teorian yhtymäkohdista.