18.8.2009 Kari Yli-Annala
K: Mikä on kokeellisten taiteiden nomadinen akatemia? Tai mitä kaikkea se voi olla?
V: Se voi olla vaikka keittiösi, ruutuvihko kuulakärkikynää pitävissä vanhuksen vapisevissa käsissä tai laiton punajuurimaa kaupungilla. 20.7.2009 Harakan saaressa järjestämänsä super8-filmiperformanssin myötä toimintansa aloittanut Kokeellisten taiteiden nomadinen akatemia on vain sen yksi ilmentymä, jossa erityistä on pyrkimys rakentua kokeellisen taiteen taiteilija-opettajien toimintavälineeksi, “tasangoksi” jonne sijoittuu erilaisia pedagogisia matkoja ja etappeja.
K: Mitä Kokeellisten taiteiden nomadinen akatemia tekee?
V: Kokeellisten taiteiden nomadinen akatemia kutsuu oppivia ja ajattelevia ruumiita, sukupolvia ja -puolia puhumaan, tanssimaan, laulamaan, pysähtymään ajatuksiinsa sekä hiljentämään välillä tahtia ja kieltäytymään kommunikoimasta mikäli siltä tuntuu. Se rohkaisee jäseniään puolustautumaan sortoa vastaan.
Kokeellisten taiteiden nomadinen akatemia tekee yhteistyötä taiteen tekemisen ja opettamisen ryhmien, järjestöjen, instituutioiden, taiteilijaindividuaalien, ihmisten ja ajatusten liikkuvuutta edistävien residenssiohjelmien sekä elävää suhdetta kriittiseen taiteelliseen ajatteluun etsivien muiden ryhmien kanssa. Erityisenä silmäteränämme on taidekorkeakoulujen kokeellisten taiteiden tuntiopettajien asema, jota pyrimme parantamaan muun muassa rohkaisemalla taidekorkeakouluissa toimivia tuntiopettajia järjestäytymään. Kaikki korkeakouluissa toimivat tuntiopettajat eivät esimerkiksi tiedä sitä, että heillä on mahdollisuus liittyä Tieteentekijöiden liittoon. There is power in the union.
K: Keitä Kokeellisten taiteiden nomadinen akatemia fanittaa?
V: Fanitamme dadaa,’Patafysiikan koulua (Collège de ’Pataphysique), Fluxusta, Kansainvälisiä situationisteja, Bellini-akatemiaa, Là-Basin performanssitapahtumia, Kokeellisen elektroniikan seuran, Romantic Geographic Societyn ja Todellisuuden tutkimuskeskuksen toimintaa, Harakan saaren taiteilijoita, Potlatch- ja Mental Alaska -klubeja, Erkki Pirtolan Mutageeni-galleriaa…
K: Miksi Kokeellisten taiteiden nomadinen akatemia on perustettu?
V: Koska se oli jo siinä, sitä oli vain vaikea huomata. Irvi- ja saapasjalkakissojen hampaiden ja saappaiden häikäisy sekä toimistopöydille ämpäreihinsä asetettujen ankeriaiden loiskinta esti näkemästä sitä.
K: Mikä on Kokeellisen taiteen nomadisen akatemian toiminnan rakenne ja mitkä ovat sen toiminnan puitteet?
V: Kokeellisten taiteiden nomadisessa akatemiassa on kaksi sisäkkäistä kehää, joista sisempi on omistettu elitistiselle taidenäkemykselle. Ulompi kehä edustaa ei-taidetta, anti-taidetta ja nomadista sosiaalista taidetta. Kehien välillä tapahtuu jatkuvaa vaihtoa ja kummallakin harjoitetaan korkeakoulutasoisesta kokeellisen taiteen pedagogiaa. Toiminnassa mukana olevat individuaalit voivat perustaa alueita, joilla nomadinen akatemia toimii. Näitä alueita yhdistävät niiden väliset etapit ja viivastot. Toimintaamme varten käytössämme on toimisto Harakan saaressa ja mahdollisuus käyttää siellä olevaa auditoriota opetuskäyttöön. Jatkossa meillä tulee olemaan käytössä myös ajoittainen residenssihuone Alppilassa kaukaa tuleville vieraille.
K: Ketkä voivat liittyä Kokeellisen taiteen nomadiseen akatemiaan?
V: Taiteilijat, kokeellisten ja nomadisten taiteiden tuntiopettajat ja opiskelijat, muut oppimisesta kiinnostuneet individuaalit, ryhmät, muodostelmat ja tahot – kaikki ne, joiden mielestä kokeellinen ja nomadinen taiteellinen ilmaisu ja ajattelu elvyttää ajattelua, sydäntä, sosiaalisia suhteita sekä kriittistä ajattelua. Saatammepa hyväksyä jäseniksemme eläimet sekä jopa veneet ja muut kulkuvälineet.
K: Mistä akatemia saa innoituksensa?
V: Antihierarkkisesta teoriasta, jolla on oma traditionsa Paulo Freiren Sorrettujen pedagogiikasta (1974) Félix Guattarin Kolmeen ekologiaan (1989). Kummatkin kirjat on vasta äskettäin käännetty suomeksi. Freiren kirja on kriittisen pegagogiikan keskeisiä teoksia ja Guattarin teos hahmottaa puolestaan kolmen ympäristön (mentaalisen, sosiaalisen ja luonnon) ekologian.
Innoittajamme on myös “kotimaattomaksi profeetaksi” ja “1900-luvun laboratorioksi” kutsuttu Aleksanteri Ahola-Valo, kuvataiteilija, rakennusten suunnittelija, kirjailija ja pedagoginen ajattelija. Avantgarde- ja vapausliikkeiden perinne innoittaa meitä. Saamme voimaa taistelusta rahatalouden Pavlovin koira -efektin pösilövaikutusta, seksismiä ja kaikentyyppistä rasismia – liittyy se sitten ulkonäköön, rotuun, oppimistapaan tai eettiseen vakaumukseen – vastaan.
1/2 K: Mikä on Kokeellisten taiteiden nomadisen akatemian rahoituspohja?
1/2 V: Toimimme tällä hetkellä käytännössä nollabudjetilla.
K: Mitä syksyn aikana tapahtuu?
V: Syksyllä on luvassa muun muassa HIAPin residenssitaiteilija Gabi Schaffnerin kokeellinen luento, julkilausuma taiteiden tuntiopettajien aseman parantamisen puolesta, taidekorkeakoulujen tuntiopettajien ryhmän järjestymiskokous, osallistuminen mollecular.org -ryhmän kanssa Regulated Liberties -konferenssiin Turussa, musiikkitapahtuma sekä aforistisen poliittis-poeettisen videon mahdollisuuksia tutkivan “Maisema: Eurooppa” -projektin esittäytyminen Galleria Hippolyten Studiossa Helsingissä. Tarkempaa tietoa aiheista ja ajankohdista voi löytää blogistamme.
Marras-joulukuuksi 2009 Kokeellisten taiteiden nomadinen akatemia siirtää toimistonsa Koneen säätiön Saaren kartanon residenssiin Turkuun. Vuoden 2010 aikana esittelemme neljä metodiamme a) riitti, b) rata, c) reitti ja d) ruode, joilla olemme mukana politiikassa, taiteessa ja pedagogiikassa tapahtuvassa kokeellisen ja nomadisen ajattelun eettis-poeettisessa vallankumouksessa, jonka emme soisi tukehtuvan vallan lumoukseen.