Sini Mononen
Vallankumous tarkoittaa arkikielessä poliittista, yhteiskunnan vallanjaon uudelleen järjestämistä. Vallankumouksen käsite on liitetty usein myös kulttuuristen toisten esiinmarssiin: naisliikkeisiin, seksuaalivallankumouksiin sekä syntyperänsä ja vakaumuksensa vuoksi sorrettujen liikehdintään. Mustekalan Vallankumous-teemanumerossa huomio kiinnittyy erityisesti vallankumouksen kumouksellisuuteen liikkeenä. Vallankumous on muutosvoimaa, joka etenee niin yksilön kuin yhteiskunnankin tasolla luoden muutosta ja murtaen totuttuja rakennelmia.
Musiikkitieteilijä Laura Wahlfors puhuu teoksessa Muusikon kumousliikkeet (2013) intiimeistä kumousliikkeistä (révolte intime) psykoanalyytikko Julia Kristevan ajattelussa. Kumouksen kokemus on kristevalaisittain hengen elämän liikettä ja tuon liikkeen ylläpitämistä. Kumous liittyy uusien alueiden etsimiseen, itsen kehittämiseen ja henkiseen työhön. Se on ilmeisten merkitysten ja arvojen kyseenalaistamista. Julia Kristeva piti kumouksen aatetta syvästi eurooppalaisuuteen kuuluvana. Wahlfors tulkitsee Kristevan ajattelua: ”Kumous on eurooppalaisten kriittinen omatunto, ja taiteen ja kulttuurin merkkihetket ovat aina olleet kumouksen hetkiä”. Eurooppalaisuuden ydin liikkuu siis henkisessä työssä, joka pyrkii murtamaan totuttuja kaavoja ja avaamaan ajattelun kautta uusia elämisen alueita. Intiimin käsite on kristevalaisessa kumouksessa oleellinen. Kristevan kumoukseen liittyvä intiimi on monitulkintainen käsite, jonka Kristeva selittää eräänlaiseksi henkisen elämän virtaukseksi. Intiimi on yhteydessä sekä tiedostettuun että tiedostamattomaan. Sen puoleen käännytään kun etsitään suojaa ja turvaa, punnitaan arvoja, etiikkaa ja moraalia sekä silloin kun haetaan lohdutusta.
Vallankumous-teemanumerossa kumous ilmenee kristevalaista kumousliikettä muistuttavina sykähdyksinä. Kumous aloittaa etenemisensä ajattelussa. Se puhuttelee niin mieltä kuin kehoa ja etsii liikkumatilaa normittuneessa, aidatussa ja ennalta määrätyssä maailmassa. Elämän aitaukset rakentuvat monella taholla; normein määrätystä seksuaalisuudesta, vallan käytön politiikasta ja elämää rajaavasta vihamielisestä puheesta etsitään ulospääsyä ajattelun avulla. Ajatustyö on hidasta. Se voi aloittaa matkansa verkkaisina nykäyksinä ja löytää intiimin ja valtaa kumoavan kuohun, joka johtaa uudenlaiseen tapaan olla.
Laura Wahlforsin tavoin moni käsillä olevan Vallakumous-numeron kirjoittaja löytää kumouksellisen elementin äänestä ja musiikista. Musiikin ja äänen virtaus kumpuaa ihmisen alkuperäisyyden alueelta. Jo ennen syntymäänsä ihminen kokee maailman rytminä ja äänen virtauksena. Maailma resonoi musiikin kuuntelusta elämän rytmeihin. Ihminen luo myös omaa rytmiään suhteessa maailmaan. Kulttuuri ja ajan virtaukset luovat todellisuutta, jonka sykkeeseen ihminen sijoittaa itsensä.
Turun yliopiston oppiaineessa musiikkitiedettä opiskelevan Arto Kurosen tekstissä tarkastellaan Viron laulettua vallankumousta. Kuronen kirjoittaa erityisesti punk-musiikin vaikutuksesta ja vaiheista 70- ja 80-luvun Virossa, jossa kulttuurisesta undergroundista nousi uusi vapauden ääni. Viron laulettu vallankumous yhdisti aikoinaan suomalaiset naapurikansaan. Suomalaiset osallistuivat virolaisten itsenäisyystaisteluun laulamalla heidän kanssaan. Esimerkiksi suomalaiset kuorot kulkivat Suomenlahden ylitse tukemaan virolaisia vallankumouksessaan. Kurosen teksti luo katseen solidaarisuuden aikaan nousevan rasismin Suomessa.
Niin ikään Turussa opiskelevan Anniina Kauppisen tekstissä kuunnellaan seksuaalivallankumouksen vapauttavaa utopiaa Berliinissä vaikuttavan Planningtorockin musiikissa. Planningtorockin tuotanto nojaa vahvasti heteronormatiivisen ja misogyynisen vallan murtamiseen. Planningtorockin lava-aktista on mahdotonta sanoa onko esillä mies vai nainen. Planningtorockin vapautunut utopia perustuu oivallukseen perillä olemisen anarkiasta – kyseessä ei ole matka naiseudesta miehisyyteen tai miehisyydestä naiseuteen. Planningtorock seisoo jo vapauttavan utopian maaperällä. Vallankumouksen välineenä hänellä on lauluääni, joka on ottanut omakseen naisen äänet ja miehen taajuudet ja etsii androgyynejä äänenvärejä monipuolisessa ja normeista vapaassa tuotannossa.
Ajattelun ja kielen kumouksellinen virtaus on elävästi läsnä virolaisen esseisti Tõnu Õnnepalun esseessä, jossa Õnnepalu käy sisäistä dialogia Leo Tolstoin kanssa. Esseessä Õnnepalu lukee Tolstoin klassikkoa Mitä on taide? ja etsii taiteen vallankumouksellista aluetta omasta ajastamme. Taiteen kumous löytyy kristevalaista intiimiä muistuttavasta pyhän kokemuksesta. Pyhä on yksilöllistä yhteyttä maailmaan ja sen tarjoamaan todellisuuteen, sairaan äidin kiintymystä telenovelaan, luonnosta tehtyjä havaintoja ja taiteilijuuden kysymistä. Vironkielinen essee julkaistaan Mustekalassa Tuula Irene Frimanin suomentamana.
Õnnepalun ajattelun murrosliikkeet saavat kokeellisen vastinparinsa runoilija Timo Salon anagrammirunossa ”Sankarikansa murtuu tietonsa…”. Runo kumoaa kieleen rakennettua valtaa. Lähtökohtana on yksinkertainen kirjainkorpus. Kirjainpaletti koostuu seuraavista elementeistä: viisi a-kirjainta, kolme n, t, u ja s -kirjainta, kaksi i, k ja r -kirjainta sekä e, m ja o, jotka esiintyvät kukin kerran. Näistä on syntynyt alkulause, “suostu rakentumaan tarinaksi”, joka käynnistää teoksen liikkeen. Alkulausetta Mustekalassa julkaistavassa runossa ei nähdä. Nyt julkaistava runo on pieni fragmentaarinen osa valtavaa kokonaisuutta, jossa alkulause on muuntautunut tuhansia kertoja uusiksi ja uusiksi anagrammeiksi.
Äänen kumouksellista olemusta tutkitaan allekirjoittaneen ja äänitaiteilija-tietokirjailija Petri Kuljuntaustan teksteissä. Kuljuntausta haarukoi äänen arkisia ja ihmeelliseen ulottavia ominaisuuksia usean pienen episodin kautta. Kuljuntaustan tekstissä sivutaan myös äänen väkivaltaisuutta, joka on oman artikkelini lähtökohta. Ääni on vallan tavoin abstraktia liikettä, joka ottaa kohteensa kiinni toisinaan myös julmasti. Hahmottelen äänen vihaa ja raivoa Alfred Döblinin romaanissa Berlin Alexanderplatz sekä äänellä ja musiikilla kiduttamisessa. Perusajatukseni on vallan näkemisen haaste. Kuinka elämäntilaa kaventavia voimia voi vastustaa ja kumota, jos vallan rakenteita ei pysty hahmottamaan?
Numeron kansikuvan toteutus: Timo Salo