Teksti: Tuomas Tiainen 26.10.2017
Kuvat: George Herriman
Krazy Kat on sanomalehtisarjoista suurin ja kulttisarjakuvista kuuluisin. George Herrimanin (1880–1944) luoma unenomainen ja kielellisesti kunnianhimoinen sarja oli ensimmäinen laajempaa taiteellista hyväksyntää saavuttanut sarjakuva. Se on varhaisen sarjakuvan helmi ja yksi lajityypin perusteoksista. Sarjan tenho ei ole laimentunut sadassakaan vuodessa.
Krazy Katin vuosien 1916–1918 sunnuntaisarjat on nyt koottu rakkaudella toimitetuksi kirjaksi. Juuri näissä koko sivun jaksoissa Herrimanin taituruus loistaa kirkkaimmin.
Erämaa elää
Vuosina 1913–1944 ilmestyneen Krazy Katin lähtöasetelmana on varsin yksinkertainen kolmiodraama. Nimikkohenkilö Krazy on lämminsydäminen haaveksija, kissa joka rakastaa tulisesti hiiri Ignatzia. Tunne ei ole molemminpuolinen. Perheenisän velvollisuutensa alati unohtavan jyrsijän pakkomielteinen elämäntehtävä on paiskoa tiiliä kissan kupoliin. Koirakonstaapeli Pupp puolestaan nakkaa sosiopaattisen hiiren tarpeen vaatiessa putkaan osoittaen näin kissalle tunteensa kuten virkamies ainakin.
Todelliselta Yhdysvaltain kolkalta nimen lainannut Coconino on sadunomainen näyttämö, jolla ei ole tarkkaa sijaintia avaruudessa tai ajassa. Maa uinuu keskellä ei-mitään omassa hermeettisesti sinetöidyssä todellisuudessaan, jossa mikä vain on mahdollista. Aavikkomaisemat muuttuvat ruudusta toiseen eivätkä päähenkilöiden identiteetitkään ole kiveen kirjoitettuja. Kaikkea verhoaa kutkuttava epämääräisyyden tunne. Aivan kuin arkikokemuksen tuolla puolen piilottelevan kvanttimaailman sumea hyminä olisi piirtynyt paperille.
Monimuotoisesti sommitellut mustavalkosivut ovat hurmaavia taideteoksia, joita kelpaa ihailla sadan vuoden jälkeenkin. Yleisilme on hallittu ja kepeä, mutta tarvittaessa Herriman käyttää mustaa runsaastikin. Liike on avaran taivaan alla lepäävässä Coconinossa korostetun dynaamista. Eläinhahmot säntäilevät suin päin sinne tänne, ne loikkivat, tallustavat, patsastelevat, viestivät kehonkielellään yhtä paljon kuin sanoin – ja yksi tietenkin saa aina tiilen takaraivoonsa. Ikoninen kohtaus toistuu usein ja varioiden.
Krazy Kat on niitä harvoja tapauksia, joissa ylisanat ovat sekä perusteltuja että totta. Herrimanin mestariteos on juuri sitä, mestariteos. Se on omalaatuinen, ajaton ja altis tulkinnoille. Krazy Kat on yhtä lailla viihdettä ja taidetta siinä missä Blade Runner, Jeesuksen Kristuksen evankeliumi tai A Love Supreme.
Kissa Hearstin hovissa
Krazy Katilla on pieni osansa modernin sanomalehdistön historiassa. Kahden varhaisen lehtimogulin, William Randolph Hearstin ja Joseph Pulitzerin, levikkinokittelussa aseeksi kelpasivat sensaatiojuttujen lisäksi myös sarjakuvat. Vuonna 1896 Hearst perusti New York Journal -lehteensä värillisen sarjakuvaliitteen ja headhunttasi siihen Pulitzerille työskennelleen R. F. Outcaultin ja tämän The Yellow Kidin, ensimmäisen modernin sarjakuvan.
New Orleansissa vuonna 1880 syntynyt George Herriman oli Hearstin palveluksessa jonkin aikaa jo parikymppisenä. Kuvituksia ja sarjakuvia syntyi sekä Hearstille että Pulitzerille. Vuonna 1910 Herriman pääsi menestyksen makuun luotuaan The Dingbat Familyn. Eläinsarja sisälsi useita sittemmin tutuiksi tulleita elementtejä, muun muassa sivun alalaidassa toikkaroineet kissan ja hiiren. Oman stripin Krazy Kat sai 1913, sunnuntaisarjan kolme vuotta myöhemmin.
Krazy Kat oli jo ilmestymisaikanaan suosittu, joskaan ei koskaan mikään suuren yleisön suosikki. Kuuluisia ystäviä sarjalla kuitenkin oli. Sitä rakastivat esimerkiksi runoilija E. E. Cummings ja elokuvaohjaaja Frank Capra – ja tarinan mukaan myös Hearst itse. Saattaa tosin olla, että Krazy Katilla oli kulttuuripiirejä kosiskelleelle Hearstille ennen kaikkea välinearvoa. Totta tai ei, Herriman sai joka tapauksessa piirtää sarjaa yli kolmekymmentä vuotta.
Maatiaiskissanpäivät
Suomeksi Krazy Kat ilmestyi ensi kertaa 1982 Heikki ja Soile Kaukorannan suomentamana Sarjakuvan maailmat -antologiassa. Jalava julkaisi sunnuntaisivuja neljässä kirjassa 1983–1998, niin ikään Kaukorantojen käännöksinä. Otavan vastikään julkaisema Krazy Kat 1916–1918 kokoaa kolmen vuoden sunnuntaisarjat yksiin kansiin. Osa sarjoista on julkaistu Jalavan albumeissa, mutta joka sivu on käännetty ja tekstattu uudelleen.
Krazy Katin kieli onkin oma lukunsa. Herriman on luonut monivivahteinen sekoituksen englantia, espanjaa, kreolia, sanaleikkejä ja katuslangia. Ei ihme, että Krazy Katin Heikki Kaukoranta käänsi uuden kokoelman sarjoja hitaasti, yli vuosikymmenen ajan. Aikarajoista ja tulostavoitteista vapaa paneutuminen on ollut suunnaton rakkauden työ. On suuri ilo todeta Kaukorannan onnistuneen hienosti. Jokaiseen ruutuun haluaa juuttua, joka sivun ääressä hykerrellä.
Hanketta on ollut toteuttamassa muitakin kovan luokan tekijöitä. Eloisa tekstaus on Ilkka U. Pesämaan käsialaa, värikkäät kannet on tehnyt sarjakuvataiteilija Tommi Musturi. Kuvittaja ja pilapiirtäjä Jyrki Vainio taustoittaa Herrimanin ja Krazy Katin historiaa ansiokkaassa esipuheessaan. Kirjan ulkoasu on arvokas ja moitteeton, ja paperiksikin on valittu mukavan karhea laatu. Onko niin, että kaikki on tehty oikein? Siltä vaikuttaa.
Krazy Kat 1916–1918
suom. Heikki Kaukoranta
159 sivua
Otava