Teksti: Tuomas Tiainen 14.9.2014
Kuvat: MUU ry
Tom of Finland: Kake (1975)Liekö modernin machohomon mallin luonut Tom of Finland vihdoin yhtä tunnettu Suomessa kuin ulkomailla? Näkyvyyttä ei ainakaan ole tänä syksynä puuttunut, ei vähiten kehuttujen ja kohuttujen postimerkkien ansiosta. Kipuilu kertoo, että homoseksuaalisuus on yhteiskunnassamme vieläkin arka asia.
Tom of Finlandin eli Touko Laaksosen (1920–1991) alkuperäistaidetta on par’aikaa nähtävillä Muu-gallerian Tuhmat ruudut -näyttelyssä. Näyttely kytkeytyy Setan 40-vuotisjuhlaan sekä syyskuun alussa vietettyyn Helsingin sarjakuvafestivaaliin, jonka toisena teemana oli tänä vuonna sateenkaarisarjakuva.
Tuhmien ruutujen vetonaulaksi on saatu originaaleja Tom of Finland Foundationilta Los Angelesista asti. Ollakseen kansainvälisesti arvostetuimpia ja tunnetuimpia taiteilijoitamme on Laaksosen teoksia nähty meillä esillä varsin harvoin. Suomen ensimmäinen Tom of Finland -näyttely järjestettiin vasta 1990, silloinkin Muu ry:n galleriassa. Samana vuonna, vuotta ennen kuolemaansa, Laaksonen vastaanotti Suomen sarjakuvaseuran myöntämän Puupää-hatun. Työnsä arvon tuntenut taiteilija oli tunnustuksesta hyvillään.
KUUMAT SIVUT
Tuhmista ruuduista ei tällä kertaa kohistu, mutta aiemmin niitä ei saatu Suomeen lainkaan. Näyttelyn kuratoinut Uudenmaan Sarjakuvataiteen läänintaiteilija Solja Järvenpää paljastaa, ettei teoksia aiemmin yksinkertaisesti uskallettu lähettää Suomeen. Pelättiin, että sivut saatettaisiin takavarikoida eikä niitä enää saataisi takaisin Yhdysvaltoihin.
Tom of Finland: Nimetön (1989)
Vuonna 2014 Kaken ja muiden miesten väliset seikkailut eivät toki hätkähdytä, mutta hauskoja ne ovat. Isojäsenisten mieshahmojen nautintohakuinen baletti on taiten ohjattua ja kaikessa ylilyövässä fyysisyydessään verrattoman hupaisaa. Niiden voimaannuttavaa vaikutusta homoyleisöön tuskin voi aliarvioida.
Toki Tom of Finlandin sarjakuvia on lupa tarkastella silkkana pornona. Laaksonen oli itsekin tietoinen siitä, että ”sarjat pyrkivät kiihottamaan lukijoitaan, tarkoin rajattua joukkoa eli homomiehiä”, kuten sarjakuvaneuvos Kalervo Pulkkinen Sarja Kuvia -teoksen esipuheessa tietää kertoa. Liken kustantamaan kirjaan on koottu Tom of Finlandin harvinaisempia sarjoja ja piirroksia, joista osa on esillä Tuhmat ruudut -näyttelyssä.
Arvo-originaaleja sopii tarkastella lähietäisyydeltä. Laaksosen lyijykynäluonnokset ovat esteettisiä ja tarkkoja, ja on varsin hätkähdyttävää havaita, kuinka yksityiskohtaisia luonnoksia hän teki. Hahmotelmien viehätys ei perustu vain niiden tekniseen taituruuteen. Puolivalmiissa kuvissa on kaunista kehollista runoutta. Ylilyövän karkeat tekstit puhekuplissa toimivat vinkeänä kontrastina delikaateille harmaasävyille. Toisaalta ne kertovat ajan homokulttuurista ja pornon luonteesta ylipäätään.
Tom of Finland: Mike -”In the Park” Pt. 1 (1975)
Laaksosen sarjakuvien intentio on suoraviivaisen lihallinen: pukille on päästävä, ja päästäänkin. Hyvänä esimerkkinä toimikoon pimennetyssä nurkkauksessa diashow’na pyörivä ennenjulkaisematon sarja ”Jukka” (”Jukka’s Horny Adventure”, 1957), joka kaiken lisäksi sijoittuu kansallisromanttiseen tukkilaisympäristöön. Siinä kämpän komein jätkä eheytyy naistenkaatajasta homoksi kohdattuaan savotalla kauniin nuorukaisen. Väkisinmaattu Tane kokee hänkin valaistumisen ja himoitsee Jukkaa raiskauksen jälkeen. Se johtaa uuteen pientareella pyöriskelyyn, jossa ”hiki virtasi ja rasva roiskui”. Tarinan lopussa pojat palaavat kämpille vasta aamuyöllä, väsyneinä ja onnellisina, Jukan käsi syvällä Tanen haaruksissa.
MUIDEN TOM OF FINDAND
Näyttelyyn on haalittu tukku Laaksosen perinteen jatkajien töitä. Ne ovat esillä mustaksi maalatussa syvennyksessä seinän takana ja pienessä välitilassa, josta pääsee edellämainitun videon ääreen sekä gallerian kirjakauppaan. Jos Tom of Finlandille pyhitetty gallerian etuosa on grafiittia, lyijykynää ja mustetta, iloittelee Tuhmien ruutujen vierasosio kirkuvissa väreissä.
Seuraajien teokset esitellään suppeasti ja hajanaisesti, eivätkä ne tee alkuperäisen rinnalla vaikutusta. Pikemminkin ne rikkovat näyttelyn integriteetin ja riitelevät Laaksosen töiden kanssa, huutaen ja räikein värein. Tom of Finlandilta vaikutteita ottaneiden tekijöiden töistä olisi saanut koottua omankin näyttelynsä.
Tuhmat ruudut juhlii originaalitöillä, ei ripustuksella. Teokset on kiinnitetty seiniin krouvisti ruuveilla. Hienostuneempi ripustus antaisi Laaksosen työlle enemmän arvoa, mutta ratkaisu lienee tehty turvallisuussyistä. Näyttelyn toteutus olisi siltikin voinut olla huolitellumpi varsinkin Laaksosen töiden osalta. Nyt katse eksyy liian helposti originaaleista sivuun. Sommitteluun olisi toivonut rohkeutta ja kokeilunhalua.
Muokatuista ponileluista uran rakentaneen Mari Kasurisen My Little Tom of Finland -veistos on esillä vitriinissä kirjamyyntinurkkauksessa kopiokoneen vieressä. Kehno sijoittelu ei tee teokselle oikeutta. Kuinka moni edes huomaa piilotettua ponia?
Michael Kirwan: The RoofersMAGE (1996)
Tuomas Tiainen on on Helsingissä asuva sarjakuvakirjoittaja, -taiteilija ja -kustantaja.
Tom of Finland: Tuhmat ruudut Muu Galleriassa 28.9.2014 asti.
Lähteet:
Pulkkinen, K. (2014). Isojen poikien satusetä. Teoksessa Tom of Finland, Sarja kuvia. Keuruu: Like. (s. 4–7)