Kuten on jo monesti todettu, korona-aika on tehnyt lihaksi niitä välinpitämättömyyden, ymmärtämättömyyden ja ulkokultaisuuden aaveita, jotka taide- ja kulttuurialojen ympärillä ovat jo pitkään huhuilleet.
Ikään kuin poliitikkojen ja virastojen mielivaltaisissa kyykyttämistoimenpiteissä ja kansalaisten ”menkää oikeisiin töihin” -uhoamisessa ei olisi riittävästi, viime viikolla Ylen Kupla-podcast nakkeli nurkastaan soppaan omia sattumiaan muun muassa kyselemällä aivan vakavasti, miksi kulttuurijournalistit ovat puolustaneet niin painokkaasti kulttuurialaa rajoitusten alla. Että mitäs puolueetonta ja kriittistä journalismia tämä on.
On hyytävää ja lohdutonta ajatella kaikkea sitä järkeä ja älyllistä rehellisyyttä, joka tämän kysymyksen edestä on teurastettu — eikä todennäköisimmin edes hölmöydestä vaan puhtaasta opportunismista somerumbat ja engagementit silmämunissa pyörien.
***
Taidemaailma ei kuitenkaan aina tarvitse sekoiluun ja sivuutuksiin ulkopuolisten apuja.
Myöhemmin viikolla Sokos-hotellit ilmoitti kilpailusta, jossa Helsingin Torni-hotelliin haetaan taiteilijaa toteuttamaan maalaus (koska sitähän taide on). Teoksen mitoiksi ilmoitettiin 11 x 2,36 metriä eli noin 26 neliömetriä. Palkkioksi kerrottiin 5000 euroa sisältäen kulut — siis vaikkapa materiaalit, työhuone, matkat, majoitukset ja kuljetukset.
Poru nousi ja sietikin. Tuskin tarvitsee avata, miksi palkkiota voi osuvimmin kuvata loukkaavaksi. Vaikuttaa lähinnä siltä, että jossain Sokos-hotellien kokouksessa on todettu maalausliikkeen palvelujen nousevan seinän osalta muutamaan tonniin, joten mavi-tiimistä on ässänä hihasta heitetty, että melkein samaan hintaanhan me saadaan ilmaista mainosta, kun tehdään siitä taidejuttu, jota media automaattisesti puffaa.
Se, että suuri yritys tarjoaa taiteilijalle ala-arvoista palkkiota, ei tietenkään ole yllättävää. Loputtomien esimerkkien tunkiosta poimittakoon vaikka Finlaysonin ja Felissimon vuoden 2020 kuosikilpailu, jonka voittajan suunnitelma meni kansainväliseen tuotantoon — 1000 euron korvausta vastaan. Osakkeenomistajia on varmaan naurattanut, että tällä alallahan on aivan mahdotonta aliarvioida palkkiotasoa, näitä lisää hei.
Sen sijaan miettimään pistää, miten tuomaristoon kutsutuille kokeneille, taidealan vastuu- ja edustustehtävissä toimiville skenettäjille Torni-homma on mennyt sukkana läpi. Naiiviuttani ajattelen, että ilman muuta tällaisen kutsun tullessa aivan ensimmäinen selkäydinreaktio oisi tarkistaa, kohdellaanko projektissa reilusti ja kohtuudella työn tekijää, suorittavaa porrasta ja arvon luojaa, taiteilijaa.
Ei ole väliä, onko kutsussa kerrottu työn ja palkkion suhteeseen liittyviä yksityiskohtia. Jos ei, niistähän täytyy kysyä. Se, että systemaattisesti kukaan tuomaristosta ei ole joko tarkistanut tai ajatellut palkkioasiaa, ei kerro yksilöllisistä hahmotus- tai motivaatio-ongelmista vaan siitä, että ongelma on — tadaa — rakenteellinen. Taideala on tällä haavaa yksinkertaisesti rakentunut niin, että edes siellä työskentelevillä ei lähtökohtaisesti ole palavaa kiinnostusta kantaa huolta taiteilijoiden kohtelusta ja toimeentulosta. Siitä huolimatta, että yhdellekään taidealan vastuutehtävissä työskentelevälle ei ole epäselvää, että kaikenlaisissa kilpailuissa, hankkeissa ja tilauksissa on lähes aina suuri riski taiteilijoiden alipalkkauksesta.
Tästä näkökulmasta on melko vähäpätöinen yksityiskohta, että tuomariston jäsenistä Taidemaalariliiton toiminnanjohtaja Alina Mänttäri päätyi kenttäpalautetta saatuaan ilmoittamaan, ettei suosittele liiton jäsenille kilpailuun osallistumista, ja ettei hän ole mukana, mikäli palkkiota ei nosteta. Muitakin tuomariston jäseniä on jälkikäteen ilmaantunut someen kritisoimaan kuviota.
Asian ydin on, että projektia ei altistettu kysymys-, vaatimus- ja neuvottelukierrokselle heti jurykutsujen tultua.
On tietysti hyvä olla varovainen puhuessaan yhdestä tapauksesta esimerkkinä laajemmasta ongelmasta. Kuitenkin kun kokonaiskuvaa yhtään tarkemmin katsoo, on kirkasta ja selkeää, että Torni-tapaus on oire, ei yksittäistapaus.
Siksikin, että siinä on itse asiassa tapauksia yhtä monta kuin tuomaristoon kutsuttuja.
***
Taidemaailman ”yhteistä rintamaa” on korona-aikana kuuluteltu, ja kai sellaisesta on lyhyitä aavistuksia näkynytkin. Kantava ja uskottava yhtenäisyys on kuitenkin mahdollista vain, jos alan rakenteet ovat terveet, ja taiteilijoiden edunvalvonta kattaa kaikki portaat ja vaiheet. Jos näin olisi, ei hutiloiden lanseerattua – tai vähintään epäonnisesti viestittyä – hanketta olisi tarvinnut heti seuraavana bisnespäivänä (maanantai 31.1.) perua, vaan siitä olisi voitu saada ihan kelpo työtilaisuus.
Teksti: Petteri Enroth
Kuva: Alonzo Heino
(Kuva sisältää kaappauksia seuraavista lähteistä: Sokos Hotelsin ja Helsingin Sanomien verkkosivut sekä Taidemaalariliiton Facebook-sivu)