Janne Vanhanen 30.12.2013
Erkki Kurenniemi: Kohti vuotta 2048, Nykytaiteen museo Kiasma 1.11.2013–2.3.2014
Erkki Kurenniemi on sekä taiteilija että ennustaja. Hänen mukaansa vuonna 2048 informaatioteknologia ja neuropsykologia ovat niin kehittyneitä, että voimme teknisin keinoin luoda ihmismielen simulaation johonkin ei-inhimilliseen ympäristöön. Olemme siis matkalla kohti todellista keinoälyä.
Kuitenkaan pelkkä loogis-matemaattinen samankaltaisuus ihmismielen toiminnan kanssa ei riitä, mikäli haluamme puhua tekoälyn tietoisuudesta. Vaikka mielen neurologinen rakenne olisi selvillä, täytyy pohtia sitä, mistä saadaan suunnitteilla olevalle synteettiselle subjektille sen mielen ”sisältö”, muistiaines, jonka pohjalta tietoisuus voi tunnistaa itsensä.
Miksi ei kopioitaisi jo olemassa olevan ihmismielen sisältöä keinoälyn käyttöön? Tämä ratkaisu lupaa mielelle tai tietoisuudelle kuolemattomuuden – sen ei tarvitsisi odotella kuolemaansa rapistuvassa biologisessa ruumiissa, vaan synteettisenä oliona tietoisuus voitaisiin siirtää yhä kehittyneempiin teknisiin laitteisiin.
Tätä odotellessa suomalaisen elektronimusiikin pioneeri ja yleisvisionääri Erkki Kurenniemi (s. 1941) aloitti pikkutarkan oman elämänsä tallentamisen, ensin päiväkirjamuistiinpanoina paperille, C-kasetille 1970-luvulla ja myöhemmin myös valokuva- ja videotallenteina. Todellista teknologiauskoa osoittaen Kurenniemi on nimennyt vuoden 2048 ajankohdaksi, jolloin hänen tuottamansa aineisto voidaan siirtää virtuaalitietoisuuteen.
“DIMI is born”
Nykytaiteen museo Kiasmassa parhaillaan nähtävä näyttely Erkki Kurenniemi – kohti vuotta 2048 esittelee Kurenniemen arkistoja, hänen suunnittelemiaan DIMI-sähkösoittimia ja varhaisia mediataideteoksia. Se saa vierailijan myös miettimään teknologian visionäärisiä ulottuvuuksia ja niiden arvoa nykyhetken näkökulmasta. 2000-luvun taloudellisten, ekologisten ja humanitaaristen kriisien ansiosta monet Kurenniemen ajatukset tuntuvat lapsenuskoisilta. Vesimiehen aika ja rakkauden kesä ovat menneet menojaan, 1960-luvun lopun kuohunnan positiivinen, yksilön vapautumista uhkunut utooppinen energia tuntuu vaihtuneen jo seuraavalla vuosikymmenellä Vietnamin ja kylmän sodan, terrorismin ja energiakriisin hyytävän dystooppiseen ydintalvi-ilmastoon, jossa tietotekniikka ohjailee mannertenvälisiä ydinohjuksia ja kansainvälisiä raha- ja tietovirtoja.
Modernistisen tulevaisuususkon julistuksen ja sen parodian välimaastossa tasapainotteleva Kraftwerk-yhtye listasi uuden verkottuneen “tietokonemaailman” tärkeimmät tekijät: “Interpol und Deutsche Bank / FBI und Scotland Yard […] Nummern, Zahlen, Handel, Leute / Computerwelt” (“Computerwelt”, 1981). Ensimmäistä persoonaa ei kappaleessa kuulla kertaakaan, yksilö hukkuu tilastoihin.
Siksi onkin mielenkiintoista, että ammatikseen matemaattis-luonnontieteellisellä alalla – esimerkiksi teoreettisen fysiikan laitoksen amanuenssina Helsingin yliopistossa – toimineen Kurenniemen ote tietotekniikkaan on äärimmäisen henkilökohtainen. Pikkutarkat päiväkirjamerkinnät lipuvat jo pakkomielteen puolelle, sähköinstrumenttien kehittely tapahtuu nyrkkipajatasolla underground-artistien käyttöön. Kurenniemen suhde teknologiaan jopa erotisoituu, kuten näkyy hänen instrumentteja valmistaneen yhtiönsä “DIMI is born” -mainosjulisteessa vuonna 1970: psykedeeliseen tyyliin maalatun Äiti Maa -hahmon jalkovälistä avautuu DIMI-A -soittimen käyttöliittymä. Mainoksen suunnitteli Meri Vennamo.
Jonkin uuden synnyttämisestä Kurenniemen teknologiavisioissa onkin kyse, ei vain olemassa olevien prosessien teknokraattisesta tehostamisesta. Onkin huomattava, että Kurenniemen tuotanto sijoittuu ajoittaisista akateemisista kytköksistä huolimatta tukevasti suomalaiseen undergroundiin, kuten esimerkiksi M. A. Nummisen käyttöön suunniteltu Sähkökvartetti-kollektiivisoitin (1968).
Sen lisäksi, että Kurenniemi suunnitteli varhaisia digitaalisia syntetisaattoreita, hän myös sävelsi ja improvisoi musiikkia – joskin hän itse arvioi musiikkinsa merkityksen lähinnä uusien soittimien mahdollisuuksien kartoittamiseksi ja demonstroimiseksi. Kurenniemi on joka tapauksessa vakiinnuttanut asemansa suomalaisen elektroni- ja kokeellisen musiikin historiassa, ja hänen tuotantoaan on viime vuosina julkaistu uusina äänitteinä.
Sähkökvartetti
Näyttelyn aineistoon tutustuessa tulee mieleen, eikö Kurenniemen ennakoima tietotekniikan kehitys ole jo nykypäivää. Ja kokemuksellisesti nimenomaan arkisena ilmiönä, jossa suuri osa tietoverkkojen käyttäjistä sekä hakee ja tuottaa tietoa erilaisista aiheista että tallentaa ajatuksiaan, mielipiteitään ja kokemuksiaan jaettavaksi muiden kanssa. Näin näyttäisi olevan, mutta miksi sosiaalisen median hallitsema nykypäivän tietoverkko tuntuu lopulta niin lattealta? Elämme maailmassa, jonka monet piirteet Kurenniemi vangitsi utopioihinsa. Uusi tekniikka ei kuitenkaan räjäyttänyt ihmisen tietoisuutta tai laajentanut sitä rajattomasti. Ehkä utopiat ovat todellisuudessa lopulta tuomittuja toteutumaan lopulta juuri näin – arkisesti.
Aiheesta myös :
Tekevätkö robotit taidetta – ajatuksia Erkki Kurenniemen näyttelystä