Teksti ja kuva: Irmeli Hautamäki 8.3. 2016
UBI, Universal Basic Income – suomeksi perustulo – on noussut vilkkaan keskustelun kohteeksi Yhdysvalloissa. Taustalla on käsitys työn loppumisesta, joka johtuu automaation ja robotiikan vääjäämättömästä lisääntymisestä.
Katoamassa ei ole ainoastaan liukuhihnatyö tehtaissa, sillä robotit paitsi valmistavat, myös kuljettavat tuotteet paikasta toiseen, kirjoittaa Farhad Manjoo The New York Timesissa. Jopa asiantuntijatyö tulee katoamaan: lääkäreiden, juristien, toimitusjohtajien ja jopa toimittajien tilalla voidaan tulevaisuudessa käyttää älykkäitä, neutraaleja ja viehättäviä algoritmeja. Ne ovat viehättäviä siksi, etteivät ne tee virheitä eivätkä ne ole puolueellisia.
Nyt Yhdysvalloissa kysytään, kuinka yhteiskunta selviää, jos robotit vievät kaikki työpaikat. Ratkaisuna on perustulo, UBI. Jos tekoäly kerran lisääntyy, annetaan kaikille käteen kuukausittain vaikkapa 1000 dollarin shekki. Sillä summalla arvioidaan suurimman osan amerikkalaisista kattavan tärkeimmät menonsa kuukausittain. Nyt perustulosta ovat kirjoittajan mukaan kiinnostuneita paitsi vasemmalle suuntautuneet akateemikot, feministit ja muut edistykselliset piirit, myös Silicon Valleyn sijoittajat. He ovat ihmisiä jotka parhaiten ymmärtävät älykkään teknologian yhteiskunnallisen potentiaalin. Niinpä automaation ja UBI:n yhdistelmää tutkitaan nyt jo tosissaan.
Aihe kuulostaa suomalaisesta ehkä turhan futuristiselta, mutta meilläkin on puhuttu siitä, ettei työtä riitä tulevaisuudessa kaikille. Perustuloa on väläytetty ratkaisuna täälläkin.
Perustulon puolustajat sanovat USA:ssa, ettei ole mitenkään suurenmoista, että ihminen käyttää 20 vuotta elämästään ajamalla rekkaa. Se on ihmisaivojen hukkakäyttöä.
Automaatio voi vapauttaa ihmisen yksitoikkoisen duunin orjuudesta, jolloin elämälle voi löytyä paljon mielekkäämpää sisältöä ja tehtävää. Keksiikö rekan kuljettaja sellaista? Onko hän motivoitunut tekemään mitään 1000 dollarin shekkinsä eteen? Ei ehkä ihan heti, ellei häntä auteta. Mielekkään tekemisen keksiminen vaatii luovuutta, hyvää yleissivistystä, tietoja, mielikuvitusta ja toimivia sosiaalisia verkostoja.
Perustulosta on yritetty keskustella Suomessakin, mutta toistaiseksi asia ei ole saanut riittävästi huomiota edes tutkijoiden, taiteilijoiden ja muiden luovien ihmisten piireissä. Kuitenkin juuri Suomessa kannattaisi uhrata perustulolle hetki päänvaivaa. Perustulo yhdistettynä hyvään peruskoulutukseen ja yleissivistykseen voisi olla aika mainio yhdistelmä juuri Suomessa – suomalaisilla kun on etunaan hyvä koulutus ja asioiden ymmärrys.
Mutta mitä perustulo sitten tarkoittaa? Asiasta ei olla yhtä mieltä. Yhden näkemyksen mukaan se olisi kansalaistulo, jonka saisivat kaikki kansalaiset. Se voitaisiin kustantaa yhteisistä varoista nykyistä monimutkaista tukijärjestelmää yksinkertaistamalla. Jokainen saisi tietyn summan verotonta rahaa tililleen, ja sen päälle voisi ansaita tekemällä palkkatyötä. Ongelmana olisi, että yhdenmukainen kansalaispalkka tuskin poistaisi sosiaaliturvan tarvetta. Kansalaispalkka ei voisi olla kovin suuri.
Toisen käsityksen mukaan perustuloa ei voitaisi toteuttaa yhdenmukaisena, vaan sen pitäisi olla mieluummin vastikkeellista. Perustuloa saisi sitoutumalla johonkin yhteiskunnallisesti hyödylliseen työhön, joka ei olisi palkkatyötä. Sen lisäksi voisi tehdä myös palkkatyötä osa-aikatyönä. Suomessa Tere Vadén ja Juha Suoranta ovat puolustaneet tätä perustulomallia siten, että
“[p]erustulo edistäisi luovuutta, lisäisi yritteliäisyyttä, alentaisi riskinoton kynnystä sekä lisäisi luottamusta ja mahdollisuutta yhteistoimintaan. Se vähentäisi työttömyyttä, koska se tekisi osa-aikaisen työnteon kiinnostavammaksi ja kannattavammaksi”.
Tätä mallia vastaan voidaan esittää kritiikkiä, ettei se ole tasa-arvoinen. Yhteiskunta ei voi antaa joillekin ja jättää toiset ilman.
Onko kuvassa työtön vai luova ajattelija?Voisiko perustulo olla ratkaisu luovien ihmisten, erityisesti taiteilijoiden, elämässä? Kysymys on käynyt mielessäni monta kertaa kuunnellessani luovien alojen ihmisten toimeentulohuolia. Monet taiteilijat, tutkijat, freelance-toimittajat ja muut kulttuurielämän toimijat, joita on kasvava joukko, voisivat hyötyä perustulosta, mikäli se onnistuttaisiin toteuttamaan oikein. Heidän töitään robotit ja algoritmit eivät tule kuitenkaan koskaan korvaamaan.
Työn muuttuvaa luonnetta voi miettiä paitsi teknologian kehityksestä lähtien, myös lähtien työn luonteesta. Filosofi Hannah Arendt (1906–1975) on erotti toisistaan valmistamisen (work) ja elämää ylläpitävän työn (labor). Work on Arendtin mukaan uusien merkityksellisten asioiden valmistamista ihmisten maailmaan, se on taitoa vaativaa työtä; labor taas liittyy elämän ylläpitämiseen.
Labor tuottaa maailmaan harvoin uusia asioita; useimmiten se tuottaa vain kulutustavaroita, jotka ovat välttämättömiä elämän ylläpitämiselle. Labor on siis sitä työtä, joka tulee katoamaan automaation ja robotiikan aikakaudella. Elämän jatkumisen kannalta laborin väheneminen ei ole ongelma, sillä robotit ja algoritmit ovat jo nyt hirvittävän tehokkaita ja niiden tuottavuus on valtavaa.
Work on arvokasta toisella tavalla kuin labor. Se on valmistamista, joissa maailmaan syntyy uusia merkityksellisiä asioita. Ne voivat olla myös aineettomia teoksia, vaativassa mielessä tieteellisiä tutkimuksia tai taideteoksia (works). Ne ovat arvokkaita koska ne takaavat yhteisön pysyvyyden ja kestävyyden pidemmällä aikavälillä. Ne luovat ihmisille yhteisen maailman, mitä ilman aktiivinen elämä ei ole mahdollista, Arendt sanoo.
Perustulokeskustelussa on kyse siitä, että pitkällä aikavälillä automaatio tulee korvaamaan työn nimenomaan labor-merkityksessä. Siihen on kuitenkin vielä aikaa, mutta siihen voidaan totuttautua perustulon avulla. Olisi hyvä, jos perustulon merkitys ymmärrettäisiin nimenomaan luovien alojen, taiteilijoiden ja tutkijoiden keskuudessa uutena mahdollisuutena mielekkääseen työhön tulevaisuudessa, joka ei ole siis ”post work” -maailma vaan ”post labor” -maailma.
Lähteet:
Farhad Manjoo: ”How to cope if robots take all the jobs”, International New York Times, Thursday 3rd March, 2016.
Tere Vadén & Juha Suoranta: ”Perustulo on pohjoismaisen hyvinvointivaltion seuraava menestystekijä” (https://suoranta.wordpress.com/2007/02/23/perustulo-on-pohjoismaisen-hyvinvointivaltion-seuraava-menestystekija/), siteeraus Wikipediasta (https://fi.wikipedia.org/wiki/Perustulo)
Hannah Arendt: Vita Activa, Ihmisenä olemisen ehdot, Vastapaino 2002. Toim. Riitta Oittinen. Alkut. The Human Condition, 1958.