Ennisofia Salmela
Maailmankaikkeus on lähempänä hämähäkinverkkoa kuin arvaammekaan. Tämän osoittaa Tomás Saracenon Taidehallin näyttely, joka koostuu 14 Billions (Working Title) -installaatiosta sekä moniosaisesta tilateoksesta. Taidehallin salit ovat pimeät. Yhdessä huoneessa on valaistuja vitriinejä, joissa hämähäkit kutovat seittejään, toisen videoteoksessa taas lennetään melkein painottomasti leijuen, telttamaisessa rakennelmassa. Videokankaan edessä olevan pöydän päällä lukee: “Ladies and gentlemen, we are floating in space.” Hämähäkkien kutomat seitit kumoavat painovoimaa samalla kun taiteilija lentää videoteoksessa. Näyttely ottaa haltuun tilan, ajan ja universumin.
Teosten seitit sinkoilevat joka suuntaan, yhtä määränpäättömästi, mutta täydellisesti kuin taiteilija leijailee videossa. Näyttelyssä maailmankaikkeus on rakentunut hämähäkinverkon kaltaisesti, joustavaksi, laajentuvaksi ja uudelleenrakentuvaksi. 14 Billions on mallinnus mustalesken verkosta ja numero, 14 miljardia viittaa maailmankaikkeuden ikään. Verkkoteos sisältää 25 000 solmua ja kolme kilometriä köyttä. Maailmankaikkeus ei ole kovin pieni mustaleskenkään rakentamana. Lesken verkko on valkoisessa tilassa, ja seitti on mustaa köyttä. Huoneessa on utooppista tilattomuutta. Verkko levittäytyy seiniltä kattoon, lattiasta seiniin, ja joka paikkaan.
Hämähäkin seitti ei osoita vain maailmankaikkeuteen, vaan myös verkkoon ja verkostoon globaalissa ja vuorovaikutuksellisessa maailmassa. Identiteetti syntyy suhteessa ympäröivään maailmaan ja nämä verkot muistuttavat meitä visuaalisesti siitä. Vitriineissä verkkojaan kutovat hämähäkit vaihtuvat toisiin ja uusi laji jatkaa edellisen keskenjäänyttä verkkoa. Kyse ei ole vain universumista tilana ja aikana, vaan myös sen sisällä tapahtuvasta liikkeestä, muutoksesta ja jatkumosta. Me saatamme lakata olemasta, mutta se mitä olemme jättäneet jälkeemme jatkaa oloaan, vaikka mahdollisesti muuttaen muotoaan. Jos me tuhoamme, mitä meille on jätetty, tuhoamme itsemme. Hämähäkin verkko tuhoutuisi, jos edellisen rakentama perusta häviäisi. Teokset muodostavat jatkumon ja aiheuttavat jatkuvan ajatuskulun. Hämähäkkien verkot näyttävät meille unelman paremmasta maailmasta. Ne kertovat sellaisesta yhteisöllisyydestä ja yhteiskunnasta, jossa kaikkien on mahdollista elää.
Samalla teosten keskellä etsitään identiteettiä ja pohditaan globalisaatiota. Sisäinen on yhteydessä ulkoiseen. Jos uloimmat köydet katkeavat, verkon sisus kärsii. Se, minne kaikkialle ulompi verkko levittäytyy vaikuttaa siihen, millainen verkosta tulee. Ehjä identiteetti vaatii vuorovaikutusta, ulkopuolta ja levittäytymistä. Mutta vaikka, verkot levittäytyvät ja ottavat tilaa itselleen, ne eivät ole hierarkkisessa suhteessa. Toisaalta verkostolla ei ole sisusta, vain säteittäin erkaantuvia välikappaleita. Reunat ovat kaikkialla, mutta rakennetta ei missään. Toiselta reunalta siirrytään toiselle eri pisteiden ja yhtymien kautta. Globalisoituva yhteiskunta voisikin parhaimmillaan toimia näin.
Tomás Saracenon näyttely on elämys. Taiteilija tuo katsojan eteen pienen yksityiskohdan luonnosta ja saa meidät pauloihinsa. Maailmankaikkeuden rakenne, identiteetti, globalisaatio, unelmat ja ihmisen paikka visualisoituvat luonnollisella tavalla rihmastojen kautta. Saraceno osoittaa yksinkertaiseen ja itsestään selvään saaden katsojan pohtimaan koko universumin rakennetta. Mutta teoksia voi katsoa myös puhtaasti luonnontieteellisestä näkökulmasta. Seittien rakentumista voi seurata eri puolilta maailmaa tuotujen hämähäkkien opastuksella. Näyttely on tekninen, tieteellinen, mutta myös esteettinen ja taiteellinen. Saracenon teemat sinkoilevat seittien lailla ja yhtyvät toisiinsa. Lopulta, kaikki on yhteydessä kaikkeen. Hyvät naiset ja herrat, me todella leijumme tyhjyydessä, joka täyttyy rihmoina säteilevistä unelmista.
Tomás Saraceno
18. elokuuta – 3. lokakuuta
Taidehalli
Nervanderinkatu 3
Helsinki