Leena Kuumola
Marginaalilla on tärkeä asema uuden taiteen synnyttäjänä. Avantgarden alkujuuret ovat aina olleet siellä alhaalla ja sivussa. Mutta mikä se marginaali oikein on? Käsitteenä se tarkoittaa kapeaa kaistaletta, jotakin joka on sivussa tai reunalla. Ikään kuin antamassa ilmaa suurelle määrälle tekstiä tai muuta kokonaisuutta. Tämä asetelma on kuitenkin vain näennäinen. Todellisuudessa marginaali koostuu usein niistä oivalluksista ja pohdinnoista joissa asiat lopulta kiteytyvät. Sille luonteenomaista on myös että se keskittyy puhtaasti sisältöön ja jättää muotoseikat muiden kiisteltäviksi.
Taiteessa marginaali on eräänlainen toiseuden ilmentymä. Sinne hakeutuvat tai joutuvat ne joilla on voimakas oma näkemys jota he eivät ole valmiita muuttamaan ulkoisten seikkojen vuoksi. Näitä ulkoisia seikkoja voivat olla näkökulmat jotka perustuvat hyötyyn tai muunlaiseen seurausten laskelmointiin. Niitä voivat myös olla yleisesti vallalla olevat käsitykset jotka perustuvat enemmistön näkemykseen tai katteettomiin mielikuviin. Marginaalissa toimivia yhdistääkin monesti kriittinen suhtautumistapa joka väistää kompromisseja. Sieltä kun näkee asioita eri perspektiivistä ja sillä tarpeellisella etäisyydellä joka keskiössä olevilta puuttuu.
Taiteen keskiössä eli etabloituneen tekemisen piirissä ei usein tapahdu mullistuksia itse sisällön suhteen. Siellä mullistukset koskevat ennemminkin juuri ulkoisia seikkoja kuten niin kutsutun taide-elämän eri piirteitä. Siellä ollaan kiinnostuneita sosiaalisista ja muodollisista rakenteista. Taide-elämähän on monimutkainen kudelma johon yhteiskunnan muiden alueiden tapaan kuuluu niin kuvitteellisia kuin todellisia valtarakenteita. Ulkoiset asiat saavat siellä usein suhteettomia mittasuhteita ja merkitykset latistuvat helposti puheeksi menestyksestä ja taiteen hinnoista. Menestystä mitataan silloin taloudellisten tai ulkoisten mielikuvien näkökulmasta sen sijaan että kiinnostuttaisiin taiteellisesta kehityksestä.
Marginaali ei ole vain konkreettinen sijainti vaan myös vertauskuvallinen ilmaus toisenlaisesta suhtautumistavasta. Sen piiriin kuuluvat kokeellisuus ja ajatus taiteesta elämäntapana ennemmin kuin välineenä jonkin toisarvoisen saavuttamiseen. Siellä tekeminen alkaa ajatuksesta ja ideasta joita seurauksista välittämättä kokeillaan ja toteutetaan usein hyvinkin niukoin mahdollisuuksin. Päämääränä ei ole suurin mahdollinen yleisö tai hienolta kuulostava esityspaikka. Puhumattakaan hännystelijöistä joita aina pyörii maineen ja rahan liepeillä. Marginaalin elämäntavakseen valinneilla kiinnostuksen kohteet ovat aivan muualla. Niihin sisältyvät aito ihmetys ja halu ottaa selvää, pohtia ja keskustella. Lukea ja nauttia kaikesta mikä vielä on kokematta.
Tuntuisi luonnolliselta että nuoret taiteilijat ainakin aloittaisivat tekemisensä marginaalin tuntumasta. Siellä olisi mahdollisuus rauhassa tunnustella omaa ilmaisuaan ja suhtautumistapaansa vailla ulkoa päin tulevia paineita. Niin ei kuitenkaan aina käy. Tämän päivän taidekoulutuksen järjettömistä mittasuhteista seuraa lieveilmiöitä. Valmistujien joukossa on niitä tuskin koulunsa päättäneitä nuoria taiteilijoita, jotka jo ovat vaatimassa oikeuksiaan apurahoihin ja muunlaiseen yhteiskunnan apuun. Tämänkaltaisilla taiteilijanaluilla tuntuu olevan kova kiire ohittaa se varsinainen sisältö ja pyrkiä oikaisemaan suoraan keskiöön. Olisi ehkä aiheellista ensin tutustua itseensä ja tekemiseensä ja samassa yhteydessä selvittää taiteilijan todellisuutta. Sen enempää yhteiskunnan kuin taidemaailman toimijoidenkaan luonteeseen ei kuulu kenenkään puolesta sitä selvittää, kyllä se on tehtävä ihan itse.
Tämän ovat huomanneet ne monet nuoretkin taiteilijat jotka aktiivisesti luovat itselleen ja muille tilaisuuksia tehdä taidetta, saada sitä esille ja olla vaikuttamassa siihen minkälaiseksi taiteen kenttä tulevaisuudessa muotoutuu. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat ne lukemattomat taiteilijoiden itsensä perustamat galleriat ja residenssipaikat joita ympäri maailmaa on tänä päivänä tarjolla. Ne ovat mahdollisuuksia aidolla tavalla kohdata muita kulttuureja ja päästä vaihtamaan ajatuksia ja kokemuksia ilman suurten instituutioiden ja koneistojen usein passivoivaa vaikutusta. Ja ennen kaikkea ne perustuvat oikeaan vuorovaikutukseen henkilökohtaisella tasolla.