”Evil Paradise”: Neoliberal Landscapes & The Erosion of Human Rights
Professori Lawrence D. Bergin luento Helsingin yliopistossa 19.5.2010
23.5.2010 Virpi Alanen
Nykyparatiisit ovat privatisoituja luksuskeskuksia, joita vartijat ja kamerat valvovat – ja joiden rakentamisessa työntekijöiden ihmisoikeudet helposti unohtuvat, kertoi professori Lawrence D. Berg luennollaan, jonka järjesti Helsingin yliopiston geotieteiden ja maantieteen laitos. Lawrence D. Berg on maantieteen professori British Columbian yliopistosta, Kanadasta. Hän johtaa myös keskusta nimeltä Centre for Human Rights, Diversity and Identity, ja on kriittisen maantiedenettilehden, ACME:n, toimittaja. Berg tarkasteli kaupunkimaisemaa ja kansalaisuutta, lähtökohtanaan globaali uusliberalisoituminen ja sen vaivihkainen vaikutus ihmisyyteen. Hän totesi, että uusliberalismin vaikutus kaupunkisuunnittelussa ei näy kaikkialla aivan yhtä selvästi: USA:ssa se korostuu enemmän kuin esimerkiksi Uudessa Seelannissa, ja Pohjoismaissa vaikutus näkyy enenevässä määrin.
Bergin vertailussa kolme luksusrakentamisen suurprojektia eli Palm Jebel Ali, Outback Okanagan ja Freedom Ship linkittyvät toisiinsa juuri uusliberalistisen tilan privatisoitumisen myötä.
Palm Jebel Ali
Dubaissa sijaitseva Palm Jebel Ali on hanke, jossa kaupunki laajenee autiomaapohjaltaan meren päälle valtaisina, molukkiravun muotoisina yksityisalueina. Kun kaupunki laajenee meren päälle keinotekoisina saarina, yhteiskunnan rakentamiseen liittyvät säännöt problematisoituvat: saaret eivät ole julkista tilaa, vaan suunnattoman suuria ”privaattikaupunkeja”, joihin rakennetaan muun muassa maailman suurimpia huvipuistoja ja lentokenttiä. Paratiisilla on kuitenkin kääntöpuolensa: kaupunkia rakentavien, usein ulkomailta rekrytoitujen, työntekijöiden halutaan pysyvän näkymättöminä, ja heidän oikeutensa ovat heikot. Jos epäreiluja ehtoja vastustaa, tulee lähetetyksi takaisin kotimaahansa.
Bergin mielestä myös Kanadan vierastyövoimaohjelma pitää sisällään ihmisoikeuksia kiertävää työntekijöiden sortoa, joka on osittain verrannollinen Dubain tilanteeseen. Kanadassa järvenranta-alueelle luonnonympäristöön sovittaen rakennettu Outback Okanagan koostuu ylellisistä ”uniikkien mahdollisuuksien” yksityisasunnoista huikeine näköalaikkunoineen, media- ja teatterihuoneineen. Työntekijöiden, jotka näitä ”uniikkeja mahdollisuuksia” rakentavat, on kuitenkin luvattava, etteivät he esimerkiksi seurustele paikallisten kanssa.
Bergin kolmas esimerkki oli kansainvälisillä vesillä seilaava, luksusasuntoja tarjoava Freedom Ship, joka tarjoaa vapautta – mutta vapautta mistä? Vapautta yhteiskunnasta? Paratiisillista yksityisyyttä tarjoava tila on kuitenkin lopulta vain ostettua tilaa, jossa vietetty elämä on itse asiassa varsin epävapaata elämää uusliberalististen ihanteiden sääntelemässä uudismaisemassa.
Freedom Ship
Suurimpana ongelmana kaupunkitilojen nykykehityksessä Berg näkee sen, miten uusliberalismi muuttaa kansalaisten käsitystä itsestään ja ihmisoikeuksista. Kansalaisoikeudet muuntuvat kuluttajan oikeuksiksi, kansalaisoikeuskäsityksen perustaksi on tullut käsitys ostokyvystä tärkeimpänä oikeutenamme. Hyvinvointiyhteiskunnan painopiste on siirtynyt markkinaehtoisempaan suuntaan.
Huolestuttavimmillaan ihmiskäsityksen muutos merkitsee Bergin mukaan sitä, että privatisoituneessa tilassa inhimilliset tarpeet nähdään yksinomaan individualistisina, ei enää yhteisinä, yhteiskunnallisina tarpeina. Ihmiset eivät välttämättä enää ymmärrä olevansa vastuussa apua tarvitsevista yhteiskunnan jäsenistä. Yksityisalueistuminen alkaa myös säännellä vapautta liikkua kaupunkitilassa, sillä muodostuu kiellettyjä alueita, joilla oleilu on rikos. Berg otti esimerkiksi Kanadan ”punaiset vyöhykkeet”, joille saapuvat ei-toivotut vieraat voidaan pidättää: alueelle tuleva kerjäläinen saa rangaistuksen – ei kuitenkaan kerjäämisestä, vaan pelkästä red zonella olemisesta.
Luennollaan Berg mainitsi edellä kuvatun kaltaisten uusien kaupunkimaisemien olevan utopistisia visioita. Itse ajattelen, että utopistisissa visioissa tuntuu sangen usein näkyvän myös niiden kääntöpuoli, kuin scifin kuvamaailman dystopia. On hämmentävää, että esimerkiksi nykyarkkitehtuurin kunnianhimoisimmat ja kalleimmat pilvenpiirtäjät assosioituvat usein Blade Runnerin tai Batmanin Gotham Cityn tapaisiin synkkiin fiktiivisiin kaupunkeihin. Scifimäisen kaupunkiestetiikan visiot ovat tietysti toisaalta synkänviileydessään kiehtovaa urbaaniromantisointia. Toisaalta voi myös miettiä, tuottaako uusliberalistinen kaupunkisuunnittelu – kenties tahattomasti – visuaalisia ilmentymiä sisällään piilevästä epäinhimillisyydestä?
Berg totesi maailman muuttuvan vähitellen yhä enemmän kauppakeskuksen kaltaiseksi. Näin myös ihmissuhteiden moninaisuus on muuttumassa yksiulotteisiksi osto- ja myyntiprosessien kaltaisiksi suhteiksi, ja ”vapaa tahto” merkitsee lähinnä vapautta valita tietty ostos. Bergin mukaan vauraus lisää privatisoitumiseen lukittautumista. Yksityisillä asuinalueillaan ihmiset elävät porttien takana, kotielämä on turvatoimikeskeistä – USA:ssa kehitykseen on osaltaan vaikuttanut myös terrorismin pelko.
Yhteiskunnallisesti suuntautuneena humanistina olin Bergin luennosta ilahtunut; olen tottuneempi kohtaamaan uusliberalismikriittisyyttä humanistis-yhteiskunnallisissa konteksteissa, ja Bergin kautta aiheeseen avautui myös maantieteen näkökulma. Tärkeän, yhteistä globaalia todellisuuttamme koskevan aiheen tutkiminen on tieteidenvälisyyttä parhaimmillaan. Viitisentoista kuulijaa kerännyt luento olisi sopinut kenelle tahansa uusliberalismin ja ihmisyyden suhteesta kiinnostuneelle tieteenalasta riippumatta, mutta helteisen toukokuun päivän terassisää Helsingissä oli ilmeisesti houkutellut yliopistolaisetkin ulos kaupunkitilaan. Berg kertoi havainneensa kaupunkitilassamme uuden ilmiön: kauppakeskusten liepeillä ja kadunkulmissa olevat romanialaiset kerjäläisnaiset, joihin suhtaudumme kuin emme huomaisi heitä. ”Suomalaisen yhteiskunnan muutos on käynnissä”, hän kommentoi katunäkymäämme.
Kirjoittaja työskentelee tutkijana taiteiden tutkimuksen Regulated Liberties -projektissa, Turun yliopistossa.
Lisätietoa:
Lawrence D. Bergin esittelysivu
The Centre for Human Rights, Diversity and Identity
ACME: Kansainvälinen kriittinen nettilehti maantieteestä
Bergin julkaisuja:
Berg, L.D. And J. Vuolteenaho, eds, 2009. Critical Toponymies: The Contested Politics of Place Naming, Ashgate.
Berg, L.D. 2009. “Critical Human Geography” in The Encyclopedia of Geography, B. Warf, ed. Sage Publishers. (in press).
Berg, L.D. 2009. “Geographical Journals” and “Discourse Analysis” in The International Encyclopedia of Human Geography, R. Kitchin and N. Thrift, eds. Elsevier Publishing (in press).
Evans, M., R. Hole, L.D. Berg, P. Hutchinson, and D. Sookraj. 2009. “Common Insights, Differing Methodologies: Towards a Fusion of Indigenous Methodologies, Participatory Action Research, and White Studies in an Urban Aboriginal Research Agenda.” Qualitative Inquiry. 15(5): 893-910.
Gilmartin, M, and L.D. Berg. 2007. “Locating Postcolonialism”. AREA. 39(1): 120-124.
Berg, L.D. 2006. “Hierarchical Space: Geographers and Neoliberalism.” In special thematic section on Research Assessment and the Production of Geographical Knowledge, Progress in Human Geography. 30(6): 747–782.