Väline on viesti eli kritiikki ja kriitikot internetissä 29.4.2008 Irmeli Hautamäki

Irmeli Hautamäki

Tietooni on tullut, että eräs itseään vaikutusvaltaisena pitävä kriitikko oli äskettäin luonut lausumaan, ettei kritiikillä ja internetillä ole mitään tekemistä toisensa kanssa. Tarkistin tietysti heti hänen tietonsa Googlesta ja katso: siellä ei ollut kuin pari mainintaa hänestä ja nekin vain pelkkinä niminä. Kyseinen Herra X oli saanut jaetun E.J. Vehmaksen palkinnon vuonna 2000, mutta mitään muita tietoja hänen ansioistaan tai toiminnastaan kriitikkona ei löytynyt.

Nykyäänhän jokainen henkilö ja asia googlataan! Miksi jättää käyttämättä internetin tarjoamat mahdollisuudet oman toimintansa esittelyyn? Onko sellainen kriitikko edes uskottava ammatissaan, jolta ei ole kannattanut laittaa yhtään artikkelia internetiin? Entä taiteilija? Löytyyhän lähes kaikista vähänkin merkittävistä nykytaiteessa vaikuttavista taiteilijoista artikkeleita internetistä, varsinkin ulkomaisilla kielillä. Nämä ovat yleensä kriitikkojen kirjoittamia, sillä pelkkä esittely ja mainostus ilman kunnollista arviointia ei vakuuta. Monista suomalaista ja ulkomaistakin taiteilijoista löytyy myös Mustekala infon julkaisemia internet-arvioita.

Eräs selvä etu internetissä julkaistuissa arvioissa verrattuna paperisen mediaan on, että tiedosto säilyy netissä, se on luettavissa siellä vielä vuosienkin päästä ja sitä on helppo levittää kiinnostuneille. Eräs opiskelija kirjoitti kritiikkikurssillani 2005 arvion Riiko Sakkisen näyttelystä ja kun Sakkinen sai sen netin välityksellä luettavakseen, oli hänen kommenttinsa, että se oli hänen unelmakritiikkinsä!

En tiedä, osaavatko galleristit vielä laittaa netissä julkaistuja kritiikkejä esiin. Ne voisi printata ja panna galleriassa kävijöiden luettavaksi muiden kritiikkien oheen. Printtaamisen ei luulisi olevan sen suuremman vaivan kuin saksien käytön. Monet galleriat saksivat kyllä kynnenkokoiset ja yhden lauseen pituisetkin ’kritiikit’ iltapäivälehdistä ja ties mistä lehdistä, kun ne ovat painettu paperille.

Internet kritiikkien esittely gallerioissa olisi myös oikeudenmukaista netissä toimiville lehdille, sillä monet perinteisen median piirissä ammatikseen toimivat käyttävät hyväkseen internetistä julkaistuja artikkeleita. Yleensä asian uskotaan olevan päinvastoin. Nettilehtiä on moitittu amatöörimäisyydestä ja on jopa väitetty että netti amatöörit suorastaan tuhoavat länsimaisen kulttuurin. Mustekala ei ole edes lähtenyt amatööri-ideasta, vaan asiantuntijuudesta. Sivuja ei ole avattu anonyymille chatille.

Mustekalan piirissä toimivista kriitikoista ja toimitusneuvoston jäsenistä aika moni kuuluu Suomen arvostelijoiden liittoon. Allekirjoittanutkin on toiminut 1990 –luvulla SARV:in kuvataidejaoston aktiivina. Muuten Mustekala kriitikot ovat yliopistolla pidettyjen erittäin suosittujen kritiikki kurssien parhaimmistoa. Osa kirjoittajista on taiteilijoita tai taiteen tutkijoita.

Panin ilahtuneena merkille, että SARV oli antanut kritiikin kannukset tänä vuonna tanssija Eeva Muilulle, jonka Loppuunmyyty teosta arvioitiin antaumuksellisesti Mustekalassa. Arvion kirjoittaja, Maria Tamminen on itse nuori tanssin ammattilainen, joka täydentää koulutustaan yliopistossa.

Väline itsessään on tietysti viesti. Painetulla sanalla on suomalaisessa kulttuurissa uskomattoman kova auktoriteetti. Kirjojen sanat painavat, ne paukahtelevat ja jytisevät ja jyrisevät. Ehkä sanomalehtikritiikin auktoriteetti, johon mainittu netissä tuntematon herra X vetosi, johtuu painetun median perinteisestä asemasta suomalaisessa kulttuurissa. (Siitä huolimatta että sanomalehdet ja niiden kritiikit joutuvat seuraavana päivänä roskikseen). Suomi on vielä hyvin perinteinen maa, eivätkä suomalaiset ole netin käyttäjinä kuin aloittelijoita. Onneksi nuorison suosima lyhenne KVG ! Kato V***u Googlesta! kertoo jo paremmasta.

Nettikirjoittelussa merkitsevät vain ajatukset. Ajatteluun ei yhdistetä painavuuden tai painovoiman ideaa, päinvastoin. Ajatus juoksee, kulkee kevyesti, liikkuu nopeasti tai sitten se sotkeutuu ja katkeaa, mutta ylipäätänsä ajatus on jotakin, joka on liikkeessä, jos siitä ylipäätänsä on jotakin havaintoa.