11.11.2008 Irmeli Hautamäki
Arvio Emma Juslinin romaanista Frida ja Frida (2008 Teos, 2007 Schilds)
Häkellyttävän nuoren suomenruotsalaisen Emma Juslinin toinen romaani Frida ja Frida on taiteilijaromaani vahvalla asenteella. Monet ainekset siinä ovat tuttuja entuudestaan: kuten se, että nuori ja lahjakas ihminen lähtee syrjäiseltä pikkupaikkakunnalta suureen maailmaan, vieläpä Pariisiin, opiskellakseen taidetta ja löytääkseen rakkauden. Kuvio on klassinen: tarina on kerrottu usein ja kerrotaan yhä uudestaan. Kiinnostavan siitä tekee tässä asenne, joka on samalla kertaa sekä suorasukainen, älykkään kapinallinen että aseistariisuva. Romaanin nuoret naiset ovat hyvin menestyviä, fiksuja oppilaita. He murtautuvat ulos kiltin tytön roolista.
Romaanissa on kaksi kertojaa: sisarukset Selma ja Irina. 13-vuotias Selma asuu vielä kotona perheen luona. Hänen älynsä herääminen on alkanut ja hän on usein hämmentynyt kaikesta, juoksee hurjasti ja kiipeilee puissa, ikään kuin saadakseen perspektiiviä ja noustakseen, konkreettisesti, ahdistavan ja riitaisan perhe-elämän yläpuolelle. Selma ei mielestään enää ’leiki’ naapurin tytön kanssa vaan ’seurustelee’. Selman esittää arjen tilanteissa häiritsevän älyllisiä ja verbaalisesti monimutkaisia kommentteja, mikä saa vanhemmat käskemään häntä pitämään suunsa kiinni. Hän alkaa ymmärtää kielen ja sanojen mahdin. Selma on kahden maailman välissä: koti ja pikkusisarukset, joita on kokonainen liuta, perheen kissat ja koira ovat oma maailmansa, jota hän tarkkailee ulkopuolelta. Toinen maailma avautuu Irina-siskon piirroksista, joita Selma katselee huoneensa seinillä. Irina on muuttanut Pariisiin opiskelemaan taidetta ja filosofiaa.
Toinen kertoja, 21-vuotias Irina elää rakkaussuhteessa ruotsalaisen Fridan kanssa Pariisissa. Hänen toinen rakkautensa on Frida Kahlo, jonka taulut ja värit ovat hänelle elävää elämää. Irinan kertomus on mietiskelevä ja keskittyy haltioituneen rakkaussuhteen kuvaukseen. Rakkaus tapahtuu, samoin kuin taidekin, eikä niitä selitetä sanoin. Frida ja Irina elävät jonkinlaisessa rakkauden muodostamassa taikapiirissä, arkisemmin kuplassa, jonka Irina tietää olevan vaarassa puhjeta ulkomaailman kosketuksesta.
Myönnän olleeni aluksi hieman vaivautunut paitsi kirjoittajan, myös romaanin henkilöiden nuoruudesta, onhan kirjailija ollut vain 22–vuotias romaanin ilmestyessä. Mutta Juslinin viisautta on ollut pysytellä asioissa, jotka hän tuntee hyvin, ja sen mitä hän kuvaa, hän kuvaa yleensä hyvin ja terävästi. Vaikka sisarusten vanhemmat ovat uupuneita perunanviljelijöitä Brysselin hylkäämässä kyläpahasessa, joka ruotsinkielisyydestään huolimatta ei ole tippaakaan liberaali, niin maailma ei kaadu päälle. Toinen todellisuus on olemassa. Taide avaa sen Selmalle, joka katselee sisaren piirroksia. Irina on todiste toisenlaisesta, oikeasta elämästä.
Sisarusten isä on maanviljelijä, jolla on ollut haaveita kirjailijaksi ryhtymisestä. Hän ei kuitenkaan viljele peltojaan sen enempää kuin runouttakaan, tuijottaa vain eteensä, omien sanojensa mukaan ”maata, jota ei ole”. Viittaus Edith Södergraniin esiintyy kaikkea muuta kuin syvällisenä romaanissa, sillä ironista kyllä Selma ymmärtää sen konkreettisesti. Hän näkee vain isän, joka tuijottelee tyhjin silmin ikkunasta ulos siirtyäkseen sitten maatilansa työkaluvarastoon – juomaan kaljaa.
Irinan suhde isään on kirpeämpi ja kipeämpi. Irina on lähtenyt, eikä kerran lähdettyään ole tyytynyt puolinaiseen, ei opiskelupaikkaan Helsingin yliopistossa, missä taidehistorian ja filosofian opinnot olivat hänelle ”haaleaa ja väritöntä”. Kiihkeä oman totuuden löytämisen vimma ajaa häntä, ja hän seuraa sitä.
Emma Juslinin romaanissa on yhtymäkohtia Heidi Liehun romaaneihin. Varhaiskypsä Liehukin on kirjoittanut romaaneja rakkaudesta ja taiteilijaelämästä Pariisissa. Myös Liehu halusi irrottautua akateemisesta filosofiasta, ja samoin kuin Juslinin romaanin päähenkilö, lähti Pariisiin etsimään identiteettiään runoilijana. Liehun Café Mandarin -romaanin ratkaisu muistuttaa Frida ja Frida romaania siinä, että molemmissa totuus löytyy naisten välisestä rakkaudesta tai ystävyydestä. Café Mandarinin umpikujaan ajautunut naiskirjailija saa takaisin luomisvoimansa ystävyydestään nuoreen Leiaan. Kirjailija jättää itseään paljon vanhemman naimisissa olevan itsekkään miehen, jonka kiltiksi rakastajattareksi hän on alistunut. Erojakin on: Liehun kirjassa naisten välinen suhde ei kehity avoimen eroottiseksi, vaikka se mahdollisuus on olemassa.
Frida ja Frida ei ole romaani pelkästä lähtemisestä, siinä myös palataan takaisin yhteisöön, jossa nuoret naiset ottavat paikkansa ja vaativat tunnustusta. Tässä asiassa romaanin äidillä on tietysti tärkeä osa.
Äiti on kireä ja etäinen hahmo, hänet kuvataan hyvin esineellisesti. Äitiys ja perhe-elämä, heteroseksuaalinen avioliitto on romaanissa kuvattu ulkoapäin Selman kypsymättömästä, mutta tarkkanäköisestä perspektiivistä. Vanhempien parittelu, jota Selma joutuu yöllä todistamaan vertautuu (eläin)lajin lisääntymiseen. Lapsia perheessä on kaikkiaan seitsemän. Perheen kissa on raskaana ja siihen Selma suhtautuu myötätunnolla. Mutta kun on kyse äidistä, niin Selma kysyy aiheellisesti: eikö meitä ole jo tarpeeksi ?
Vaikka romaanissa ei psykologisoida lainkaan, äiti saa armon: hän paljastuu enemmän pelkäksi rooliksi kuin henkilöksi. Selman sanoin: ”Hän on vain äiti joka yrittää esittää äitiä aika suurelle yleisölle joka vain buuaa. Ja heittää tomaatteja ja perunamuusia.” Näin todella romaanissa tapahtuu, sillä kotona olevista lapsista nuorimmat ovat oikeita riiviöitä.
Frida ja Frida romaanin raikkaus johtuu paljolti siitä ettei se selittele eikä yritä ymmärtää henkilöitään. Henkilöiden ratkaisut nousevat tilanteista muutenkin täysin perustellusti ja toisinaan yllättävästi. Äidin suhtautumista lukija tietysti saa jännittää loppuun saakka.
Vaikka äiti ei kenties tajua Fridan ja Irinan suhdetta, ainakin hän puolustaa heidän valintojaan pikkuporvarillisen maalaisyhteisön ahdasmielisyyttä vastaan. Naapureiden kyselyihin hän vastaa, että Irina käy taidekoulua Pariisissa ja opiskelee siinä sivussa vähän filosofiaa. ”Vähän niin kuin Edelfelt aikoinaan”, äiti heittää.