11.5.2009 Saara Hacklin
MUU galleria studio 8.-31.5.2009
Kati Ruohomäen (s. 1978) videoteos No More Encore (2009) tuo yhteen arkkiviholliset Batmanin ja Jokerin. Kohtaaminen tapahtuu elokuvateatterissa, sankarit ovat siirtyneet valokankaalta tyhjään katsomoon. Ikääntyneet, resignoituneet sankarit liikkuvat jo kovin raskaasti, eikä kiivasta yhteenottoa tapahdu. Sen sijaan teos hahmottelee kaksikon taistelulle lopun. Tästä ei enää tehdä jatko-osia.
Olen taiteilija Ruohomäen kanssa samaa ikäluokkaa, ja niinpä teos ohjaa helposti ajatukseni Batman-kuvastoon: Kävin vielä ala-astetta kun isoveljen huoneen seinälle ilmestyi Batman-juliste ja kirjahyllyyn sarjakuva. Tim Burtonin ohjaama Batman (1989) nosti Bob Kanen luoman sarjakuvasankarin uuteen kukoistukseen. Se on jatkunut läpi 1990-luvun tähän päivään asti. Viime vuonna valmistunut Yön ritari (ohj. Christopher Nolan) herätti huomioita jo ennen ensi-iltaansa, kun Jokeria esittänyt Heath Ledger (s. 1979) löydettiin kuolleena kotoaan.
Selasin hiljattain Batman and Philosophy (2008, Blackwell Philosophy and Pop Culture Series) nimistä kirjaa. Teoksen tarkoituksena oli lähinnä vakuuttaa lukijansa populaarikulttuurin filosofisista ulottuvuuksista. Kirjan artikkeleissa pohdittiin mm. Batmanin moraalia, ja sitä miksei Batman vain yksinkertaisesti tapa umpikieroa ja läpeensä pahaa Jokeria, hänellähän on siihen tilaisuus. Mutta mitä olisi sankari ilman arkkivihollista, anti-sankaria?
En ajattele Ruohomäen No More Encoren olevan sukellus Batman-triviaan, vaan pikemminkin teos näyttäytyy erilaisten roolien, vanhuuden ja luopumisen tarkasteluna. Ruohomäen vähäeleinen teos käsittelee populaarikulttuurin kuvaston kautta yleisinhimillisiä kokemuksia. Taiteilija. ei ole käyttänyt teoksessa tunnelmaa ohjailevaa musiikkia, mutta asetelmallisesti – kahden miehen jännitteinen ja outo kohtaaminen – No More Encore tuo mieleen esimerkiksi tanskalaisen Jesper Justin (s. 1974) videoteokset.
Ruohomäen teoksessa Batman ei tapa Jokeria, eikä Jokeri myöskään hyökkää Batmanin kimppuun. Sen sijaan Batmanin nähtyään Jokeri – jonka naamiossa näen sekoituksen Ledgerin rapistunutta pelleä, uurteisissa kasvoissa ja vanhuuden ähinässä taas Jack Nicholsonia – kaivaa salkusta esiin välineistöä: hän ryhtyy pesemään vaivalloisesti naamiotaan, ja Jokerin hymyn alta paljastuu tavallisenoloinen vanha mies. Kun harmaaseen poplariin pukeutunut mies on valmis jättämään elokuvateatteri Orionin, Jokerista muistuttaa vain hennosti vihertävät hapset.
Kuvataideakatemiasta 2006 valmistuneen Ruohomäen teoksissa on nähty ennenkin naamioita. Aivan kuten kaikki muutkin -sarjan kuvissa valkoiset ja uurteiset kasvot sulautuvat eri-ikäisten mallien kasvojenpiirteisiin, niin että on vaikeaa erottaa mallia ja naamiota toisistaan. Naamio on sekä suoja että este. Rooleihin ja naamiohin tuntuu liittyvän olennaisesti myös erilaiset rituaalit. No More Encoressa Jokerin suorittama kasvojenpesu alkaa rituaalinomaisella käsienpesulla.
Roolista luopumisella on seurauksia myös ympäristölle. Kun vihollinen on poissa, voi Batmankin riisua naamionsa. Samalla on mietittävä sitä, mitä Batmanista jää jäljelle vihollisen poistuttua. Toimintaelokuvien maailmassa kehon rapistumista ja taistelusta luopumista ei yleensä näytetä. Elokuvat voivat hyppiä aikajanalla niin, että tarpeen tullen jatko-osa siirtyy tarinassa edellistä osaa varhaisempaan aikaan. Näin vanhuus, rollaattori ja unohdus eivät koskaan tule ajankohtaisiksi. Todellisessa elämässä luovuttamisen ja väsymisen kohtaaminen on – kaikesta välttelystä huolimatta – tietysti väistämätöntä.
MUU galleriassa on esillä myös Laura Liljan (s. 1975) Sankareita. Kahden taiteilijan sankaruus-kuvasto kurottaa hyvin eri suuntiin. Lilja on naamioinut kipsirintakuvat mustilla huppareilla ja huiveilla, muodoista voi yrittää jäljittää kaanonista tuttuja veistoksia. Siinä missä Ruohomäen teos antoi populaarikuvaston hahmoille kuvitteellisen rauhan, Liljan teos tuntuu kutsuvan nykykatsojaa barrikadeille. Kipsirintakuvien tunnistamisen sijaan teos houkuttelee etsimään omasta ajasta ne tilanteet, jossa vastarintaa ja sankaruutta tarvittaisiin.
Linkit