Dan Perjovschi, Projects 85, Museum of Modern Art, New York
Dan Perjovschi tuo teoksessaan “Projects 85“ esiin niitä elementtejä ja haasteita, joita kaupallisuuden ja taidemaailman yhdentymiskehitys on aiheuttanut. Hän käsittelee erilaisia aiheita spontaaneilla piirroksillaan, jotka on maalattu suoraan MoMA:n The Donald P. & Catherine C. Marronin atriumin seinälle. Teos kulkee otsikolla “Capitalism”, minkä vuoksi katson sen liittyvän aiheeseen, jota haluan tässä esseessä käsitellä hieman laajemmin. Tällä hetkellä taide ja taidemaailma joutuvat pienen yksilön tavoin luovimaan globaalissa maailmassa omien ja kaupallisten tavoitteiden välissä. Kysymykseksi jää, kumman kustannuksella halutaan toimia.
Dan Perjovschi on työskennellyt vuodesta 1991 kuvittajana ja kolumnistina kahdelle suurelle oppositiolehdelle “Contrapunctille” ja “22”:lle. Jälkimmäinen herätettiin eloon vähän sen jälkeen kun Romanian mahtihallitsija Ceausescu syrjäytettiin vallasta. Lehden kustantaja on voimakas yksityinen taho Group of social dialogue (GDS), joka tuo yhteen toimittajia, poliittisia analyytikkoja, kulttuurihistorioitsijoita ja muita tärkeitä romanialaisia vaikuttajia. Sen missiona on edistää demokratiaa. He ovat edistäneet mm. feministien ja vähemmistöjen oikeuksia sekä vapaan lehdistön toimintaa.
Perjovschin erityinen taito yhdistää monitahoiset ideat visuaalisiksi kuviksi on luultavammin perua juuri hänen piirtämistään poliittisista sarjakuvista, joita hän tehtaili kyseiseen lehteen. Taiteilijan, journalistin ja poliittisen aktivistin rooleissa on päällekkäisyyksiä, mikä mahdollistaa sen, että Perovsch on hyvin perillä erilaisista asiayhteyksistä ja julkisista toimista.
Vuonna 1991 hän perusti yhdessä vaimonsa kanssa CAA:n (Contemporary Art Analysis), ”kannettavan” museon, joka kommentoi nykytaidetta. Se on instituutio, jonka tavoitteena on tukea itsenäisiä tahoja ja henkilöitä taidemaailmassa sekä toimia linkkinä paikallisten ja kansainvälisten elinten välillä. Taiteilija itse on sitä mieltä, että taiteen ei välttämättä tarvitse olla poliittista, mutta jollain tapaa osallistuvaa. Hänen mukaansa taiteilijat ovat herkkiä humanisteja, joiden mielipiteitä pitäisi kuunnella myös taidemaailman ulkopuolella. Taiteilijoilla on sanottavaa yhteiskunnasta, jossa he elävät samalla tavoin kuin urheilijalla.
Romanialaisen Perjovschin työ The Donald P. & Catherine C. Marronin atriumissa MoMA:ssa on suuri seinämaalaus, jonka otsikko on “Capitalism”. Piirrokset ovat taiteilijan omia “mikromaailmoja”, joilla hän kommentoi ajan tapahtumia. Hänen taiteensa on ennen kaikkea sosiaalista kritiikkiä ja analysointia, terävän ironisella, humoristisella sekä myötätuntoisella otteella. Se kommentoi esimerkiksi maailman uutisia, kulutuksen tai taidemaailman mekanismeja sekä Romanian tilannetta. Monista aiheistaan taiteilija ammentaa olennaisen yhteen ainoaan piirrokseen.
Katso sivua:
http://www.perjovschi.ro
Hiukan groteskit luonnosmaiset hahmot täyttävät suuren valkoisen seinän. Ne vyöryvät katsojan ylle – kuin lukisi valtavaa kirjaa tai sarjakuvaa. Hahmot irvailevat seinältä odottaen katsojan tulkintaa ja yhdistämistä ajankohtaisiin poliittisiin, kulttuurisiin tai sosiaalisiin aiheisiin, jopa konflikteihin. Seinämaalaus vaatii keskittymistä. Se pitää liittää johonkin uutiseen, henkilöön, ympäristöön, maahan tai symboliin. Perjovschi ei siis välttämättä päästä katsojaa helpolla, vaan edellyttää tietoa maailman tilasta. Toisinaan taiteilija liittää kuhunkin hahmoon jonkun lyhyen lauseen tai puhekuplan, joka kuitenkin jättää sopivasti varaa katsojan omalle tarkastelulle.
Osansa piirrosten aihepiireistä saavat informaatioteknologia eli Internet, kännykkä, satelliitti ja televisio. Perjovschi palauttaa meidät teknologiahuumasta ja suuruudenhulluudesta takaisin maan pinnalle. Yksi hahmoista romahtaa epätoivoisena nojatuoliinsa, koska on saanut 342 sähköpostia kun taas toinen vaipuu syvään epätoivoon, kun kuvaruudulla lukee teksti “no news”. Perjovschin piirrokset kritisoivat vapaasti globaalin maailman edistysuskoa ja tuntuu, että häneltä ei jää mikään näkemättä. Hän alleviivaa kuivalla ja ovelalla tavalla asioita, joita katsoja ei välttämättä ole edes tullut huomanneeksi. Karikatyyrinomaisilla riisutuilla hahmoillaan hän joko lyö nyrkillä suoraan vatsaan tai jättää ajatuksen alitajuntaan. Katsoja haluaa ottaa kantaa tai selvittää piirrosten alkuperää vielä senkin jälkeen kun on siirtynyt eteenpäin ehkä juuri Perjovschin tyylin vuoksi, joka jättää kirjaimellisesti tilaa ajatuksille. Valkoinen seinä hengittää samalla kun sitä katsoo, koska piirrokset on siroteltu epäsymmetriseen järjestykseen.
mene sivulle
http://www.perjovschi.ro/projects-85-dan-perjovschi-moma.html
Taiteilija liikkuu laajojen aihepiirien lisäksi myös henkilökohtaisemmalla tasolla, mikä on nähtävissä piirroksessa, jossa tekstinä on:“ I like your ideas.” tai “ I like your Mercedes.” Ensimmäisen lauseen voi kuvitella tulevan kuraattorin tai taidekeräilijän suusta ja jälkimmäisen kumpuavan skeptisen ja taiteilijan reaktiona. Yhtälailla autenttisen tulkinnan voi tehdä kukin tahollaan kuvasta, jossa on iso neliö höystettynä tekstillä “Museum”. Sen reunassa on pienen pieni halkionomainen kolo, jossa lukee “Project room”. Tarkoittaneeko tämä sitten sitä, että suurissa instituutioissa on kovin vähän liikkumatilaa tai varaa rahoittaa uusia ideoita?
Toisaalta taiteilijan on vaikea kritisoida instituutiota, jonka kanssa on niin tiiviissä yhteistyössä. Perovjschi tutustuu aina tarkoin tilaan, johon aikoo hahmonsa maalata. Hän työskentelee antropologin lailla paikassa, jossa aikoo pitää seuraavan näyttelyn. Hän puhuu ihmisille, kuuntelee juoruja, tarkastelee tai seuraa paikallisia uutisia. Perovjschi kantaa aina mukanaan mustaa muistikirjaa, johon hän merkitsee kaiken. Muistikirja toimii ikään kuin terapeuttisena välineenä hänen ja ympäristön välillä ja auttaa häntä reagoimaan ympäröiviin tapahtumiin. Perjovschi itse on sanonut (www.moma.org):
” Everything: talks, sightseeing, rumours, newspaper articles, gossip, television, jokes, major stories, insignificant stories, global news, local events, everything. The notebooks are my resources, my private Wikipedia. Out of two hundred drawings I sketched down in notebooks, twenty will make it to the wall.”
Perjovschin työmetodit edellyttää sosiaalista kompetenssia. Taiteilija ottaa huomioon teoksen ympärillä tapahtuvat asiat. Esimerkiksi ”Projects 85” syntyi museon normaalina aukioloaikana, mikä antoi yleisölle mahdollisuuden seurata työn valmistumista. Tämä tekee teoksesta myös jollain tapaa performanssin. Perjovschi sanoi:
” I rather draw than write. My projects/drawings are improvised, half performance, and developed according to the space and mood. World mood. Accidents may happen. Mistakes may occur. I understand the world if I draw it. As simply and directly as possible. Intellectual graffiti, political cartoons, kids drawings. A language for the 21st century.”
Hän on korostanut, että haluaa maalata suoraan seinälle paperin sijaan:
” I wanted to be quick, mobile, and direct. When traveling with nothing, I could improvise on the spot. Like in performance, there is a huge sense of creative freedom.”
Hän kierrättää hahmojaan niin, että lisää niihin ajankohtaisia aiheita tai sekoittaa niihin uusia elementtejä. Näin vanhat hahmot pidetään elossa, noin puolet uuden projektin hahmoista on vanhoja, ne vain maalataan hieman uudessa muodossa.
Perjovschin olennot kohtaavat nykymaailman muutospaineet inhimillisinä. Ne näkevät asiat toisaalta täysin avuttomina ja epätoivoon vaipuneina valkoiseen taustaan häviten tai tragikoomisella uhmakkuudella ja vallanhimoisesti taistellen. Hänen töissään on kysymys inhimillisistä väärinkäsityksistä ja hahmoista, jotka kohtaavat liian suureksi paisuneen globaalin maailman vielä suurempine lupauksineen, joita ihmisille syötetään. Se joka seisoo voittajana sivilisaatiomme huipulla, on useimmiten länsimainen ihminen, joka riemuitsee. Mutta piirrokset tuovat hänet esiin hahmona, joka on myös omien halujensa vanki ja esimerkiksi kulutushysterian tai omien vaatimustensa kahleissa.