APINOITA
16.10.2007 Maus&Orlovski: Mr Nilsson – I memo of time. Kansallisteatteri Omapohja. Mira Karjalainen
Kuusi esittäjää ja rypäs monitoreja käsittelee ihmisen ja eläimen rajapintaa Kansallisteatterin Omapohjassa vierailevassa esityksessä, joka liittyy tämän syksyn /teatteri.nyt–festivaaliin.
Esitys lähestyy ihmisyyttä muiden eläinlajien kautta. Eläimet huijaavat, matkivat, leikkivät ja tekevät rituaaleja, mutta teoksen mukaan “vain ihminen tekee esityksiä lajitovereilleen, joita muut ihmiset tulevat katsomaan.” Simpanssit ja gorillat valehtelevat ainakin hoitajilleen, ja moni muu eläinlaji huijaa tarkoituksella toisia saadakseen vaikkapa saalistajan pois kotipesän luota. Simpanssi juksaa hoitajaansa (omistajaansa? vangitsijaansa?) teeskentelemällä jääneensä häkin kalterien väliin jumiin, kun tavoitteena on päästä karkuun. Toinen taas matkii haavoittunutta lajitoveriaan ja ontumisellaan näin hauskuuttaa muita. Korpit laskevat lumisilta katoilta pyrstömäkeä hupailumielessä. Metsojen ja monien muiden soidinmenot ovat esimerkkejä eläinten riiteistä. Entä eläinten uskonnollisuus? Siitä ei ole todisteita.
Eläimet siis keekoilevat tahallisesti, mutta vain ihminen valmistaa esityksiä. Teos kysyykin elääkö ihminen ikuista performanssia, onko hänen jokainen tekonsa esitys lajitovereille (tai itselle)? Performatiivisuuden kahleessa elää myös Koko, tuo jo 35-vuotias maailmankuulu gorillatyttönen, joka etsii itselleen uutta poikaystävää edellisen elämänkumppanin kuoltua. Videotreffien avulla hän ihastuu Ndume-nimiseen urokseen ja ensitapaamisella näyttelee parhaimpia puoliaan, keinuu autonrenkaalla ja tekee kaikkensa saadakseen Ndumen ihastumaan itseensä. Kenties Kokon jokainen teko ei ole performanssia, mutta katsoin juuri hänen pyytävän peiliä, tarkastelevan olemustaan ja kohentavan sitä. (Videot löytyvät: www.koko.org)
Maus&Orlovskin evoluutiofilosofian mukaan ihminen ei kehitä mitään, mikä ei olisi lajin säilymiselle hyödyksi. Kaikki muu karsiutuu pois. Onko esitys siis tarpeen, evoluution tulos, entä esitystaide? Esittäminen ja esiintyminen kaiketi menevät evoluutiotaistelun piikkiin – mitä parempi voltti ja hauskemmat jutut, sitä todennäköisemmin löytyy siippa pesimispuuhiin. Esitystaiteen voi siis nähdä tässä jatkumossa, ellei koko ajatusta kyseenalaisteta ”ihminen kehitti muuten myös atomipommin”-kortilla.
Esitys liittyy laajempaan Maus&Orlovskin Muistioita ajasta –sarjaan, joka on osa teoksen käsikirjoittajan ja ohjaajan Tuija Kokkosen tulevaa taiteidentohtorin tutkintoa. Mr Nilsson – I memo of time sai ensi-iltansa viime vuoden /teatteri.nyt-festivaaleilla nimellä Herra Tossavainen – I muistio ajasta.
Muurahaiset ovat altruistisia, pystyykö ihminen samaan?
Kirjoittaja on kulttuurintutkija