19.10.2007 Hiljaisuuden politiikka- esityksestä ja kuulosuojaimista Sofia Silfast
En ole duunari, en ole ikinä pitänyt kuulosuojaimia. Todellisuuden
tutkimuskeskuksen esityksen ”Hiljaisuuden politiikka” katsojille
jaetaan sellaiset esityksen alussa. Ne puristavat poskipäitä,
korvanympärystä, hiukset jäävät väliin ja rahisevat päätä liikuttaessa. Ja
jotenkin hassusti ne eivät vain vaimenna ulkomaailman ääniä, lisäksi myös
ympäröivä tila näyttää vieraalta, etäiseltä, epätodelliselta. Huomaan
hengittäväni syvemmin, yskin kuuluvasti ja rumasti, kuvitellen ettei kukaan kuule minua.
Esityksen nimestä keskusteltua: Missä oli politiikka esityksessä?
Teko: hiljaisuuteen tuominen, jättäminen. Yllättävä toimeettomuus,
pysähtyminen huoneissa, joissa on pieniä kylttejä neuvomassa mitä
kuuluu tehdä.
Sanoja ja illmauksia mitä minulle tulee mieleen:
Hiljaisuuden tarve, etsiä hiljaisuutta, hiljaisuuden puute, tilaa
hiljaisuudelle, tuntea hiljaisuutta, mennä hiljaiseksi, kulkea
hiljalleen, hiljentyä. Hiljaisuuden vastakohtana ei välttämättä puhe tai melu vaan ahtaus ja täyteys.
Hiljaisuus voi olla myös äännettömyyttä, sanomatta jäämistä ja jättämistä, sanojen ja olemusten katoamista, sanomattomien sanojen hiljaisuus, rikkomaton hiljaisuus tai hiljaisuus joka on hauras ja herkkä,
helposti rikkoutuva.
Ole hiljaa! Hiljaisuutta pitämässä väkivaltaa piilossa,
tukahduttamassa ei-sallittua, pelottavaa, hiljaisuus joka lamauttaa, tai hiljaisuus joka paljastaa yhteydettömyyden, todellisen tilan tai suhteen.
Olla hiljaa, vaieta. Pysähtyä, riisua? Sulkea, rajata, avata,
paljastaa? Jumalan hiljaisuus; rukoukseni kaikuivat kuuroille
(kuulosuojaimellisille) korville.
Minulle hiljaisuutta on nopeissa autoissa, 120 decibelin konsertissa,
juostessa väsymyksen äärirajoille.
Hiljaisuuden politiikka oli mielestäni enemmän palvelu tai tila kuin
esitys. Työryhmä on leikitellyt, harrastanut olemisen tapoja, joista sitten
on syntynyt ”Hiljaisuuden politiikka” – esitys tai aktio tai installaatio.
Mielestäni esitys oli Kiasmassa jotenkin liian puhdas, ristiriidaton.
Esityksessä kokemani asennetunnelma hiljaisuudesta arvokkaana,
miellyttävänä (?) jäi ilman haastajaa, Kampin kauppakeskuksessa ”hiljaisuus-palvelun tarjoaminen” oli enemmän poliittinen teko.
Kirjoittaja on opiskelija.