Miksi masai-nainen katsoi Sannaa? Kyttäsi kuin jotain eläintä. Kyttäsi kuin jokin eläin.
Sanna ponnistelee musta penis selässä. Eikö masai-naisen katse riitä?
Sanna osaa pitkittäisspagaatin. Eikö masai-naisen katse riitä?
Sanna on punainen ja pissasi pienenä alleen. Eikö masai-naisen katse riitä?
Sofistikoitunut esitystaiteen yleisö nauraa kun Sanna laulaa. Miksi? Sannahan laulaa hyvin. Liian hyvin, jotta edes laulun sanat tekisivät esityksestä naurettavan. Kun Sanna laulaa hän muuttuu valoa hohtavaksi olennoksi. Voima tulee häneen. Mutta kaikki nämä esitystaiteen ystävät nauravat sille.
Heitä ei naurata niin paljoa kun Sanna tanssii. Sillä Sanna osaa liikekielen. Fine.
In tribe we trust. African pudding vs. white trash. Sanna pissi alleen savimajassa. Lavalle Sanna ei pissaa. Ehkäpä hän on kasvanut ulos julkisesta pissaamisesta. Siksi Sanna on tanssitaiteilija eikä performanssitaiteilija. Vaikka hän liikkuukin taiteen rajamaastossa… Anteeksi missä? No Kiasma teatterissa, keskellä Helsinkiä, merkittävän nykyteatterinfestivaalin avajaisesiintyjänä. Eihän tämä ei ole taiteen rajamaastoa. Tämä ei ole taiteen Afrikka, periferia eikä ainakaan mikään kirppuinen savimaja.
Muovi oli muuten kiva. Se oli yhtä läpikuultava kuin Sannan iho.
Oli helpottavaa kun Sanna oli alasti. Silloin tätä katsojaa ei enään vaivanneet Sannan ihoa myötäilevät jumppapuvut. Mikä aikatrippi. Antiikin Kreikka, Minotauroksen palvelijat tanssimassa alasti härkien kanssa…
Ihanaa kun Sanna muuttui taas kehoksi, alkoi laulaa, irtoasi ruumiistaan ja muuttui valoa hohtavaksi olennoksi. ”…This is modern music..” But why I do not get the joke in here? Serious arty bitch. Too serious.