30.10.2007 Maija Hirvanen ja Terike Haapoja
Osa /teatteri.nyt:in esityksistä tuli tilallisesti ja tunnelmallisesti
lähelle katsojiaan, luoden tunnun joustavammasta rajasta esityksen ja
katsojan välillä. Tämä joustava raja periytyy omista
perinnepaleteistaan.
/teatteri.nyt:in esityksistä oli johdettavissa
niin kansainväliset situationistit, Andy Warhol kuin The Wooster Groupin
teatteriperinnekin. Brittiläisen Live Art – kentän kaltainen
monimuotoisuus ja kekseliäisyys näyttäytyi ohjelmistossa
suomalaisten tekijöiden kautta. Tämä kertonee jotakin myös nyt kansallisen
esitystaiteemme tulevaisuudesta; esitys uudistuu jatkuvasti.
Suuri osa /teatteri.nyt:in esityksistä sijoittui näyttämöille, joka
tässä ajassa lienee usein oletettu ’perinteinen’ esityksen
paikka. Tämä riippuu tietenkin näkökulmasta.
Esitystähän voi esim. esitystutkijaRichard Schechnerin mukaan tarkastella jokapäiväisen esiintymisen,urheilun, rituaalin, näytelmän, julkisen poliittisen
käyttäytymisen, semiotiikan, ihmisten ja eläinten käyttäytymiskaavojen, leikin,
psykoterapian, etnografian tai nämä näkemykset yhdistävien
teorioiden näkökulmista.
Tämän laajan horisontin kautta katsoen esityksen
tulkitsijan eteen avautuu sekä vapaus että vastuu luennastaan. Kokija
joutuu teoksen äärellä entistä vahvemmin tarkastelemaan myös oman
näkökulmansa aiheellisuutta tai todenmukaisuutta. Uudelleen
arvioinnin prosesseissa kaikkien osapuolien tieto, taito ja ymmärrys taiteen
paikoista kasvavat.
Parallax – kirjoitusakti muodosti laboratorion, joka toteutui näiden
keskustelujen tuiskeessa. Tuloksena siitä syntyi parisenkymmentä
kirjoitusta /teatteri.nyt –festivaalin esityksistä. Tekstit puhuvat
puolestaan. Kenties niiden rivien välistä on myös luettavissa
jotakin niistä prosesseista ja keskusteluista, joita Parallaxin aikana
käytiin läpi. Metodikokeiluja, perustellusti risteäviä mielipiteitä,
taiteilijoiden näkemyksiä projisoituina Kiasman seinään.
Tästä jatketaan: Parallax tulee taas.