Teksti: Tuomas Tiainen 22.2.2018
Kuva: William C Media
William C Media: Jaiks Ankka
Talvea pitää. Yhteiskunnalliset ja yksityiset toiminnot lamauttavan hirviömäisen siperialaisen jäätikköilman Suomeen saapumista odotellessa on hyvä tiedostaa, että kevätkin etenee. Varma merkki on Sarjakuva-Finlandia-ehdokkaiden julkistaminen ja myöhemmin itse palkinnon jakaminen. Kumpikin toimenpide herättää sarjakuvapiireissä jännittävää supinaa.
Sarjakuvatapahtuma Tampere Kupliin yhteydessä myönnettävä tunnustuspalkinto jaetaan tänä vuonna kahdennentoista kerran. Metodi on tuttu maamme ainoimmasta kirjallisuuspalkinnosta. Festivaaliyhdistyksen vuosittain asettama lautakunta valitsee kymmenen ehdokasta, joista ulkopuolinen henkilö nostaa yhden tekijän ja teoksen palkittavaksi. Uutiskynnyskin yleensä ylittyy.
Tämänvuotiset ehdokkaat erottuvat aiemmista kymmenikköläisistä julkaisijoidensa vuoksi. Suuret kirjatalot ovat ensimmäistä kertaa ulkona kisasta jo nyt, maamme ruotsinkielisen kirjallisuuden suurinta kustantajaa Schildts & Söderströmsiä lukuunottamatta. Jos ei suuriksi niin ainakin pitkäikäisiksi ja merkittäviksi voisi mieltää Suuren Kurpitsan ja Aseman. Klassikkotoimija ja tavan takaa finaaliin yltävä Suuri Kurpitsa on mukana peräti kolmella teoksella. Niistä päivitetyn uusintapainoksen saanut Pauli Kallion ja Kyky Ahosen Maalaispunkin päiväkirja on ehdolla toistamiseen, mitä voi pitää huvittavana ellei tyystin mokana. Asemalla sen sijaan on valttinaan kepeähköä ennakkosuosikin viittaa kantanut Emmi Valveen rouhea ja värikäs tilityskirja Armo. Muumi-sarjakuvia maailmalle vievältä Schildts & Söderströmsiltä on mukana Ulla Donnerin Spleenish ja sen ”graafisen sukupolven elämäntyyli ja ahdistus”. Kustannusosakeyhtiö Kosmoksen julkaisema Johanna Vehkoon ja Emmi Niemisen Vihan ja inhon internet on hienoisessa kuvakirjamaisuudessaankin puhutteleva teos aikamme ilmiöistä. Pienempiä julkaisijoita edustavat myös POKUTO (eli oululainen taiteilijayhteisö Pohjoinen Kustannustoiminta) Harri Filpan teoksella Kuolema meidät erotti sekä Mika Lietzénin Jääkärit-sarjakuvan takana oleva Vaasan kaupungin museot.”
Kaksi täysin omakustanteistakin sarjakuvaa löytyy. Ne ovat muotonsa ja osin sisältönsäkin puolesta myös innovatiivisimmat. Absolute Truth Pressin eli tekijöidensä Kaisa ja Christoffer Lekan kustantama Imperfect venyttää sarjakuvateoksen rajoja. Lekoilta tätä formaatilla leikittelyä osaa jo odottaakin. Petomiehen kustantama Roope Erosen sarjakuvalehti Jaiksfukin leikittelee sarjakuvalehden ja lukijoihin lämmintä yhteyttä pitävän mutta hieman hukassa olevan toimituksen konsepteilla.
Ehdolla on useita palkitsemisen arvoisia teoksia. Kaikki riippuu tietenkin voittajan valitsevan julkisuuden henkilön mieltymyksistä. Tämänvuotisen palkinnon valitsee avaruustähtitieteen emeritusprofessori Esko Valtaoja, joka paljasti sarjakuvamieltymyksensä taannoisessa Aamulehden haastattelussa. Perinteistä kerrontaa arvostava Valtaoja omistaa 7 000 nimikkeen kokoelman amerikkalaista supersankarisarjakuvaa. Vaihtoehtosarjakuvasta hän ei pidä.
Tämä saattaa olla huono uutinen meille Jaiksfukinia kannustaville. Toisaalta Valtaoja tuntee sarjakuvalehden formaatin ja kertoo arvostavansa yllättävyyttä. Sen hän peräti nostaa kaikkein tärkeimmäksi valintakriteeriksi. Toivottavasti kukaan ei vinkkaa Valtaojalle, että Jaiksfukin jos mikä on vaihtoehtosarjakuvantekijän vaihtoehtosarjakuvanlukijoille tekemää ehtaa vaihtoehtosarjakuvaa. Hys nyt!