24.2.2010 Tuomas Gröndahl
Anssi Hanhela tm-galleriassa 27.1.–14.2.2010
Anssi Hanhelan (s. 1962) maalausnäyttely tm-galleriassa koostuu naivistisista, miltei luonnoksenomaisista maalauksista, joissa käsitellään vaikeita aiheita lapsenomaisen rivosti. Yksinkertaiset muodot ja yksityiskohtien puute tuovat esiin maalausten tabuaiheet ja niiden merkitykset.
Hanhela kuvaa toistuvasti arkisia aamutoimia, joiden rivot yksityiskohdat kiinnittävät katsojan huomion. Seisova penis tai viinapullo aamiaispöydässä ovat kaiken keskellä. Teosten vitsikkään vaivaton tapa käsitellä stereotyyppistä yksinäisen miehen seksuaalisuutta herättää tiettyä hilpeyttä, vaikkei ankea kuva parrakkaasta miehestä masturboimassa ja polttamassa tupakkaa sängyn laidalla vaikutakaan erityisen humoristiselta aiheelta.
Alkoholismin kuvaus on niin ikään vaivatonta, koska Hanhela säilyttää humoristisen kuvaustapansa. Maalaus Illanvietto (2009) kuvaa tukevaa miestä synkissä väreissä. Pöydällä on pullo ja miehen kädessä puukko, taustalla ovat synkeät viinapirut, jotka ovat kuin hirviöitä suoraan lasten piirustuksista. Vakavassa aiheessa on sarjakuvamaisen liioittelevia piirteitä, jotka saavat katsojan nauramaan miehen yrmeälle ilmeelle, vaikka myöntäisimmekin alkoholismin ja syrjäytymisen ongelmat.
Näyttelyssä on kolme teosta nimeltä Taakka. Kaikille on yhteistä henkilön pään päällä istuva takapuoli. Voihan ihmissuhteiden ja kommunikaation vaikeuden nähdä niinkin, että toinen vain istuu pään päällä ja paskoo naamalle. Yksinkertainen ja tökerö tapa kuvata yleisinhimillistä ongelmaa onnistuu jälleen hauskuuttamaan, sillä se lyö vakavan aiheen reilusti lekkeriksi.
Anssi Hanhela: Illanvietto (akvarelli, 2009)
Teos nimeltä Kateus (2009) noudattelee samaa yksinkertaistavaa tyyliä, mutta tällä kertaa aiheessa ei varsinaisesti ole mitään rivoa tai humoristista. Alaston mies etualalla puree nyrkkiään pariskunnan tanssiessa taustalla. Teoksen merkitys on hyvin selvä, jopa lapsenomaisen yksinkertainen. Yksinkertaisuus on myös teoksen ansio. Tunteiden ja ajatusten monisyisyyden kuvauksen sijaan Hanhela keskittyy välittömään kokemukseen, siihen miltä kateus tuntuu. Turhien koukeroiden välttäminen tekee teoksesta helposti lähestyttävän ja samastuttavan. Tähän perustuu Hanhelan töiden vetoavuus.
Hanhelan yksinkertaistava ja liioitteleva tyyli korostaa teosten rivoa puolta. Maalauksissa hän ei edes pyri kuvaamaan esimerkiksi seksuaalisuutta tai alkoholismia niiden eri ilmenemismuodoissa, vaan keskittyy rikkomaan tabuja, liioittelemaan ja osoittelemaan. Ajatus huumorista ahdistuksen tai tabujen murtajana kuuluu Hanhelan ilmaisuun. On monia asioita, joista emme voi puhua ääneen muuten kuin lääketieteen kielellä: esimerkiksi alkoholismia tai seksuaalista turhautumista voidaan kuitenkin käsitellä taiteessa tai keskustelussa huumorin keinoin. Usein yhteisön viljelemä huumori onkin kiinteässä yhteydessä yhteisön tabuihin.
Huumori on paikoin jopa ainoa keino purkaa sisäisiä ahdistuksia, joita yhteisön säännöstö aiheuttaa. Samalla vitsit tosin vahvistavat sääntöjä, koska ne muodostavat kiellon kääntöpuolen, ikään kuin sallitun kanavan ilmaista kiellettyjä asioita. Jos itse tabua ei olisi, ei aiheesta voisi repiä huumoria samaan tapaan. Hauskuus perustuu juuri siihen, että aihe on kielletty tai vakava. Tällä tavoin huumori usein tulee vain pitäneeksi yllä tiettyä tapaa puhua ja olla puhumatta tabuista. Hanhelan maalauksissa voi nähdä juuri tällaista liioittelevaa vitsailua tabuaiheista. Vitsailu pitää vain yllä vaikenemisen käytäntöä, joka rikotaan ainoastaan huumorilla. Tässä mielessä ei voi sanoa, että Hanhelan teokset olisivat erityisen rajoja rikkovia, hauskoja kylläkin.
Anssi Hanhelan näyttely vilisee oivalluksia alkoholismin ja seksuaalisuuden kuvauksesta. Monet teokset ovat osuvia juuri siksi, että ne ovat niin yksinkertaisia. Hanhela käsittelee rivoja aiheita kuin lapsi, joka alkaa jo oivaltaa yhteisön tabujen luonteen, mutta haluaa silti kokeilla rajojaan ja möläyttää kiellettyjä asioita.
Kirjoittaja on estetiikan ensimmäisen vuoden opiskelija Helsingin yliopistossa.