25.8.2011 Sini Mononen
Jani Ruscican Scene Shifts Forum Boxissa 12.8.-4.9.2011
Jani Ruscica: Scene Shifts, 2011Jo muutaman vuoden ajan Jani Ruscica (s. 1978) on tutkinut teoksissaan paikan olemusta. Joitakin vuosia sitten kirjoitin Mustekalaan kritiikin Ruscican teoksesta Batbox/Beatbox (2007). Tuolloin Ruscica käsitteli videoteoksessaan paikan yksilöllisyyttä, sitä kuinka läsnäolo reflektoitui suhteessa paikan luonteeseen. Ruscican uusin näyttely Scene Shifts jatkaa pohdintaa paikan ja läsnäolon välisestä suhteesta.
Scene Shifts koostuu seitsemästä teoksesta. Ensimmäinen niistä, Travelogue, on installaatio. Teokseen kuuluu 16 mm filmi, joka on siirretty HD:lle ja heijastettu valkokankaalle. Ennen filmin katselua vieras johdatetaan tutustumaan serigrafiaan, johon on koottu matkakertomuksia Lontoosta. Osa kertomuksista on kerätty Lontoo-kirjallisuudesta, osa verkosta löytyneistä blogeista. Serigrafia on ulkoisesti pelkistetty: mustaa printtiä vaalealla pohjalla. Tekstit vievät Lontoon eri aikoihin ja tunnelmiin. Kuvauksia lukiessa voi melkein haistaa kaupungin hajun ja kuulla liikenteen melun.
Tekstien jälkeen on aika siirtyä valkokankaan ääreen. Filmi näyttää kuvaa tyhjästä galleriasta. Kamera kiertää Forum Boxin vaaleita seiniä ja liikkuu hitaasti lattiapinnoilla. Kuva-alan päällä kulkee vaaleana grafiikkana serigrafiasta tutut tekstit. Vaikutelma on hätkähdyttävä. Ruscica onnistuu kuvaamaan yksinkertaisella eleellä paikassa olon problematiikan. Teos asettaa vastakkain matkanteon ja viipymisen. Paikassa oleskelu on harvinaisuus kulttuurissamme.
Musiikkitieteen professori Eero Tarasti kirjoittaa kirjassaan Esimerkkejä – semiotiikan uusia teorioita ja sovelluksia (1996) paikan poetiikasta. Tarasti huomauttaa, että ”Virtuaalitodellisuus pyrkii nimenomaan häivyttämään ihmisen eksistentiaalisen läsnäolon tunteen.” (s. 254). Kännykät, Internet ja halpalennot mahdollistavat pääsyn eri paikkoihin nopeasti ja helposti. Nopea pääsy ei kuitenkaan takaa todellista paikan kokemista. Puolittaisesta läsnäolosta kertoo se, että emme havaitse paikan luonnetta, historiaa tai muistia. Paikan varsinainen tarina jää näkemättä. Havaitsemme vain sen, minkä jo tiesimme. Paikasta tulee merkityksetön. Traveloguen matkakertomukset kertovat tarinaa paikan luonteesta. Hiljainen läsnäolo antaa itselle tilaa havaita paikan lukemattomien tarinoiden monikerroksisuus. Samalla paikassa oleskelu saa syvemmän merkityksen.
Jani Ruscica: Scene Shifts – in six movements 2011Tämä tuntuu ainakin olevan Ruscican perimmäinen viesti. Harmikseni en päässyt todistamaan kun tuubisti Tuomas Saloniemi tulkitsi Ruscican teosta Sounding back (proposition for an anthem). Teoksessa tuubisti luo musiikkia seismografisten datojen grafiikasta. Esillä olevat maan liikettä kuvaavat käyrät vaikuttivat kuitenkin kiinnostavilta, ikään kuin transkriptiolta paikan sisäisestä äänestä. Voisi kuvitella, että tuuban kautta paikat saavat oman äänen, joka identifioi ne omiksi erityisiksi paikoikseen.
”Scene Shifts” -kokonaisuuden teoksen keskustelevat kiinnostavalla tavalla keskenään. Teokset numero 3-6 olivat numeroituja digitaalisia värivedoksia, kaikki otsikoltaan Anyplacewhatever. Niissä viivytään suljettujen esirippujen edessä. Itse paikka on katsojalta piilotettu. Gallerian perällä olevassa katselutilassa on esillä videoteos Scene shifts, in six movements. Kuudessa lyhytelokuvassa paikkoja lähestytään kuuden eri kertojan kautta. Yhdessä puhuu romaanin päähenkilö, toisessa Egypti animoidun hahmon muodossa, jossakin äänessä on tuntematon runoilija ja lopulta viimeisessä Francois Couperin sävellys cembalolle Les Chinois.
Jos Ruscican näyttelyä analysoi Tarastin semioottisten esimerkkien kautta, siihen voi liittää monia osuvia käsitteitä: transsendoiva tila, konkreettisen paikan muisti, musiikin luomaa transsendenssi paikasta toiseen, ja paikan monikerroksisuus kuvan ja kertojan kautta koettuna. Vähäeleisyydestä ja paikallaan olosta tulee hyve. Kyse ei kuitenkaan ole negatiivisesta joutilaisuudesta, henkisestä laiskuudesta. Näyttely virittää mielen havaitsemaan ympäristöä tarkemmin. Teosten kokija luo näyttelyyn vielä yhden, ennalta määräämättömän paikan määreen: näyttely muuttuu tarkasteltavasta objektista keskustelukumppaniksi, joka paljastaa esittelemiensä paikkojen rikkauden. Näin tarkasteltuna, matkailu todellakin avartaa.
Huom! Sounding back (proposition for an anthem)
Esitysajankohdat: 28.8. klo 14:00-16:00 sekä 4.9. klo 14:00-16:00
Kirjallisuus:
Tarasti, Eero (1996) Esimerkkejä: semiotiikan uusia teorioita ja sovelluksia. Helsinki:
Gaudeamus.