22.11.2011 Christine Langinauer
The Spell
Ikääntynyt Prinsessa Ruusunen nukkuu ikiunta, joka on yllättänyt koko juhlaseurueen kesken kahvittelun. Videoteoksessa näkyvä ensemble nukkuu rauhallisesti, vailla tietoa muusta maailmasta. Mutta aika ei ole heitä unohtanut, vaan se vaanii jokaista nukkujaa ja on salakavalasti hiipinyt heidän elämäänsä pienten ryppyjen ja juonteiden muodossa. Eletyn elämän merkkejä elämättä jääneestä elämästä.
Seuraavassa huoneessa kaksi ihmistä on toisenlaisen pysähtyneisyyden äärellä; aikasilmukkaan juuttuneena he ovat tuomittuja kiertämään samaa korttelia ja palaamaan samaan baariin, josta lähtevät yhä uudelleen ja uudelleen.
Round -videoteos koostuu kahdesta osasta; kaksi kuvaa kahdella eri kuvapinnalla. Kummallakin kuvataan yhtä henkilöä. On baarikohtaus, jossa aika on pysähtynyt ja sitä seuraava (tai edeltävä) humalainen hoipertelu korttelin ympäri päättyen lähtöpisteeseen, samaan baariin. Aina ja ikuisesti.
Elena Näsäsen teoksen narratiivi toistaa videoteokselle tyypillistä piirrettä; luuppia. Mutta sen sijaan, että teosta esitettäisiin luuppina, se on jo itsessään luuppi. Siitä tulee eräänlainen äärettömyyden symboli, jossa kierretään kehää eikä ikinä päästä päämäärään, loppupisteeseen.
Perinteisen elokuvakerronnan tietoinen sotkeminen ja siten elokuvan jännitteen tutkiminen kiehtoo Näsästä. Juuri teoksen rakenne onkin ollut keskeinen lähtökohta Roundia varten. ”En usko kehityskertomukseen”, Näsänen itse selvittää. Taitelijan mukaan ei tarvita selkeää alkua ja loppua ja niiden väliin sijoittuvia tapahtumia. ”Elokuvateattereissa esitettävissä elokuvissa minua monesti jopa häiritsee se tietty raami.” Elokuva ei ikinä kerro kaikkea, siksi Näsänen ei haluakaan tarjota katsojalle vastauksia vaan jättää asiat auki. Keitä Roundissa esiintyvät henkilöt ovat ja mitä heille on tapahtunut? Mikä on ajanut heidät ikuiseen ryyppyputkeen?
Vastauksia ei anneta. Kuten monissa Näsäsen aikaisemmissa teoksissa myös Roundissa henkilöt ovat jonkinlaisessa elämänsä risteyskohdassa, valinnan edessä. He tavoittelevat päämäärää, jota he eivät koskaan saavuta.
Round Nainen
Roundissa baarikierrosta kiertävät nainen ja mies tehden samat asiat samanaikaisesti, erillisillä, vierekkäin asetetuilla kuvapinnoilla. Molemmilla on päällään samankaltainen beigen-värinen trenssi ja mustat aurinkolasit. ”Ajatuksena on, että he pysyvät anonyymeina ja etäisinä ja voivat siten edustaa ketä tahansa.” Näsänen kertoo. ”Se, että teoksessa on sekä mies, että nainen, voi tuoda esille ajatuksen parisuhdekuvauksesta tai surullisesta rakkaustarinasta. Tai ehkä mies ja nainen edustavat saman henkilön kahta eri puolta.”
Toimisto-henkinen pukeutuminen tuo silti mieleen ”kunnon ihmisen”, sellaisen jota ei odota näkevänsä humalassa kadulla keskellä päivää. Elämä ei kuitenkaan ole suoraviivaista ja kuka tahansa voi tiukan paikan tullen sortua, myös nk. kunnon ihminen. Tämä on mahdollista nykypäivän yhteiskunnassa, jossa tahti vaikuttaa vain kiihtyvän ja ihmiseltä vaaditaan yhä enemmän tehokuutta.
Aikatutkimuksen mukaan elämme nykyisin yhteiskunnassa, jossa vallitsee non-stop -elämä ja 24/7 -kulttuuri. Tyypillistä tällaiselle ajankäytölle on ”samanaikaisuus, epälineaarisuus, katkonaisuus ja välittömyys”. Ajan kulun nopeutumisesta, akseleraatiosta, on kehitetty teesi, jonka mukaan alituinen kiire ja pula ajasta piinaavat ihmisiä sekä työssä että vapaa-ajalla. Tämän seurauksena nykyhetki laajentuu ja tulevaisuus kaventuu, aiemmat saavutukset menettävät merkitystään ja siksi tulevaisuutta on vaikea ennustaa.
Ajalla on tärkeä rooli Näsäsen teoksessa. Aika on läsnä fyysisesti, sillä ”ikuisesti” jatkuva videoteos houkuttelee katsojan viipymään teoksen äärellä laajentaen katsojan nykyhetkeä. Round -video sekä tavoittelee non stop -elämää, että pyrkii siitä pois. Kahdella kuvaruudulla samat asiat tapahtuvat samanaikaisesti ja elokuvan kerronta on epälineaarista. Teos ei silti ole katkonainen, vaan päinvastoin se jatkuu pysähtymättä. Baarissa vietetty ajanjakso on kaikkea muuta kuin välitön, aika vaikuttaa pysähtyneen ja vaikuttaa siltä että täysin liikkumaton päähenkilö on ikään kuin siirtynyt toiseen todellisuuteen.
Aikasilmukka, time loop, ei ole aiheena uusi, sillä sen rakennetta ja sillä leikkimistä on käsitelty lukuisissa tv-sarjoissa, videopeleissä ja elokuvissa. Yksi tunnetuimmista lienee Bill Murrayn tähdittämä Päiväni Murmelina vuodelta 1993. Näsäsen työ poikkea kuitenkin televisio- ja elokuvaformaateista. Round on tehty nimenomaan kahdelle kuvalle galleriatilaa varten, eikä se toimisi yhden screenin varassa.
The Spell, Lumous. Mitä jos Ruususen lumottu uni ei olisi ikinä päättynyt? Tällä ajatuksella leikitteleminen on toiminut Näsäsen toisen teoksen lähtökohtana. Samalla se myös kietoutuu Roundissa esiintyvään pysähtyneeseen baarikohtaukseen.
Teoksen estetiikka, sen sommittelu, tunnelma ja tummat, täyteläiset värit tuovat mieleen barokkiajan maalaukset. Teoksen väritys on kuin 1600-luvun flaamilaisista asetelmista ja lähikuvat ihmisistä muistuttavat saman aikakauden muotokuvia. Koko seurueen yhdellä kertaa näyttävä kamerakuva on kuin jonkinlainen omituinen synkempi versio Gunnar Berndtsonin valoisasta Morsiamen laulu -maalauksesta. Toisaalta henkilöt ovat katsojan edessä kuin teatterin lavalla.
Taiteilijalle itselleen ihmisten lähikuvat toivat vahvasti mieleen Rembrandtin maalamat muotokuvat. Niinpä näyttelyssä on esillä myös neljä valokuvaa, jotka on otettu Spell -teoksen kuvauksen aikana. Niissä esiintyy videosta tuttuja henkilöjä hiukan eri kuvakulmasta katsottuina.
Kuvassa näkyvät lakastuneet ruusut ja puoliksi loppuun palaneet kynttilät liittävät videoteoksen vanitas -traditioon. Vanhoissa flaamilaisissa asetelmissa juuri samanlaiset esineet muistuttivat katsojia kaiken katovaisuudesta ja heidän omasta kuolevaisuudestaan. Spell -teoksessa on kuitenkin ristiriita; lumous, joka kietoo seurueen ikuiseen uneen, ei kuitenkaan pysty pelastamaan heitä ajan lahjomattomalta kululta vaan he vanhenevat hitaasti mutta väistämättömästi.
Non-stop -yhteiskunnassa elävällä yksilöllä on tapana pelätä pysyvyyttä enemmän kuin nopeasti ja jatkuvasti tapahtuvaa muutosta. Kaipaamme ja etsimme jatkuvasti uusia kokemuksia ja meidän on vaikea pysyä paikoillamme, päinvastoin kuin Spell -teoksissa esiintyvien henkilöiden. Spell muistuttaakin meitä omasta kuolevaisuudestamme, samalla kun se houkuttelee (myös kirjaimellisesti)pysähtymään ja nauttimaan nykyhetkestä. Tietoisesti ja täysin kiireettömästi.
Näyttelyssä Round- ja Spell-teosten voi nähdä edustavan kahta eri tapaa käsittää aikaa. Spell -teoksessa aika hiipii hitaasti, mutta varmasti eteenpäin, kuin länsimaisen modernin yhteiskunnan aikajana. Round -teoksen kohdalla aika taas vastaa monen varhaisen ja itämaisen uskonnon ja kulttuurin syklistä aikakäsitystä.
Teosten rakenne ja muoto ovat Round-näyttelyssä Näsäselle edelleen tärkeitä, mutta jonkinlainen muutos aikaisempaan tuotantoon on havaittavissa. Vaikka teosten henkilöt ovat edelleen nimettömiä, vailla identiteettiä, heistä on tullut teosten kokonaisuuden kannalta huomattavasti tärkeimpiä.
Round- ja Spell -teokset toimivat hyvin itsenäisinä teoksina, mutta muodostavat näyttelyssä mielenkiintoisen kokonaisuuden sekä visuaalisesti että kerronnallisesti. Yhteiskunnan oravanpyörään juuttuminen, mutta yhtälailla liiaksi paikallaan pysyminen ovat monelle nykyihmiselle painajaismainen tilanne. Se, että oma elämä pysyy kasassa voi välillä olla kiinni hyvin pienistä asioista, joihin ei aina pysty itse vaikuttamaan. Round -näyttely tarjoaa katsojalle tilaisuuden pysähtyä myös omassa elämässään ja reflektoida omaa arkipäiväänsä teosten äärellä.
Elena Näsänen: Round
Forum Box 4.11.-27.11.2011
Lähteet:
Elena Näsäsen haastattelu 15.11.2011