Väline 2/2019, vol. 74
Teemanumero tarkastelee välineitä taiteessa ja taiteilijan suhdetta välineeseen. Kannen kuva: Sheung Yiu.
Teemanumero tarkastelee välineitä taiteessa ja taiteilijan suhdetta välineeseen. Kannen kuva: Sheung Yiu.
Mustekalan käsillä olevan uuden teemanumeron teemana on väline. Teemanumero koostuu joukosta esseitä, jotka eri tavoin lähestyvät taiteen ja välineen tematiikkaa. Kutsuimme neljä eri aloilla toimivaa taiteilijaa kirjoittamaan ajatuksistaan ja suhteestaan välineisiinsä ja välineen käsitteeseen. Numeron päätoimittajina ovat toimineet Mustekalan päätoimittajat Nuppu Koivisto ja Jaakko Uoti sekä dramaturgi Elina Minn. Teemanumeroon ovat kirjoittaneet esseitä Karoliina Hellberg, Maija Muinonen, Nuppu Koivisto, Jaakko Pallasvuo ja Eeva Rönkä.
”Fiktio on yksi työvälineistäni. Mutta en ole ihan varma, miten se toimii. Minulle romaaneissa, joita teen, on tärkeätä kohtuuttomuus ja äärimmäisyys ja villeys ja kreiseys. Eli kaikki tämä tämmöinen holtiton, joka meissä kaikissa on läsnä ja johon minusta meidän on hyvä olla elävässä suhteessa. Fiktio on minusta hyvä väline tuon elävän suhteen luomiseen ja vaalimiseen. Fiktio ei opeta että näin on hyvä elää, vaan tuo parhaimmillaan eteen jotakin epämääräistä ja outoa, jota voi itse ajatella, että mitäs tämä onkaan, mitäs helkkaria. ”
”Taiteilija poseerasi lankkulattialla jalka penkin päällä. Hän siemaili Kulta-Katriinaa. Taiteilijalla oli päällään väritöntä pellavaa ja itse taottu amuletti. Joku oli autenttinen. Jotain voitiin vielä palauttaa aitouteen.”
”Ehkä tärkein väline minulle on työhuone, se on vertauskuvallisesti ja käytännöllisesti katto työskentelylle, jonka alle voin ajatella muiden välineiden asettuvan. Se, mitä yritän tehdä ennen itse työskentelyä, mikä toki kuuluu työskentelyyn, on luoda olosuhteet jotka mahdollistavat maalaamisen. Yritän tehdä itsestäni ihmisen, joka työhuoneelle mennessään pystyy toimimaan.”
”Valmisteilla olevat mukaelmat ja palasina oleva työsuunnitelma pitävät teokset vielä huokoisina. Se on ihana vaihe, tilkut ovat parempaa kuin valmis teos. Puolikkaassa on latautunut kauneuden mahdollisuus. Olen nähnyt sen muidenkin silmissä työhuoneilla ja ompelustudioissa; he leikkaavat kankaasta kaavan palasia ja katselevat niitä, haluamatta ommella niitä yhteen, sillä ne ovat sellaisenaan niin esteettiset.”
”Tuntuu itsestäänselvyydeltä todeta, että musisoiminen on lähtökohtaisesti fyysistä. Jopa kaltaiseni harrastelija tietää, ettei pianosta saa kaunista ääntä pelkästään sormia liikuttamalla. Kysymys on koko kehon liikkeistä, asennoista ja anatomiasta – siitä, mitä muusikko saa välineestään irti. Musiikkipuheessa tämä itsestäänselvyys ei paradoksaalista kyllä ole millään tavalla itsestään selvää – päinvastoin.”