Seppo Renvall käyttää yhtä aikaa useampaa filmiprojektoria, kännykkää ja tietokoneen kuvankäsittelyn mahdollisuuksia. Valkokankaalle heijastuu rakeista filmikuvaa lapsuuden kesäpäivistä, luontoa, ihmisiä askareissaan, abstrakteja kuvioita, valoja ja varjoja. Joskus Renvallin oma käsi – onko se (taiteen) luojan käsi vai kutsu käsittämiseen? Vai kutsu käsittämättömyyteen?
Renvall kiiruhtaa laitteelta toiselle ja tulee luoneeksi omanlaisensa nykivän koreografian. Projektorien raksutus sekoittuu Pedro Aparicion ja Arto Huhtalan musiikkitaustaan, johon on tallennettu tuhannen vinyylilevyn ensimmäinen ja viimeinen ääni. Levähdys-nimisessä esityksessä mekaaninen teknologia kohtaa digitaalisen; historian eri kerrostumat ovat yhtä aikaa läsnä samalla tavalla kuin kuvan, äänen ja liikkeen elementitkin.
Diskopallon ja valonsäteen avulla Renvall tekee Yön seinälle tähtitaivaan. Se avartaa loputtomiin surrealismin perinnettä kehittävää ja kommentoivaa taidetta, jota gallerian muut seinät ovat täynnä.
Mutta ennen Levähdystä on ahkeroitu.
Historian hulluudesta
Kuluvana syksynä sata vuotta täyttävän surrealismin kunniaksi Taitelijayhdistys Yö ry on järjestänyt Helsingin Lönnrotinkadulla sijaitsevassa Yö Galleriassa Yö Kekri vol. 3 -nimisen monitaidefestivaalin aikavälillä 15.10.–2.11.2024. Siihen kuuluu luentoja, esityksiä ja galleriassa esillä oleva taidenäyttely (taiteilijat Antti Annanpalo, Jyrki Heikkinen, Tuomas Karjalainen, Laura Kopio, Silja Kumpulainen, Johannes Länsiö, Noora Nouku, Jussa Pennanen, Lau Rämö, Otto Santala, Susanna Storbacka, Veera Vartiainen ja Milja Veini).
Perjantaina 18.10. kuultiin kolme luentoa otsikolla ”Tiedostamaton mieli”.
Avauspuheenvuorossaan Yö ry:n hallituksen puheenjohtaja Kalle Ahonen selvitteli tiedostamattoman käsitteen historiaa ja sen yhteyttä yhtäältä mielisairauden muuttuviin tulkintoihin ja toisaalta surrealismin taidehistorialliseen liikkeeseen.
Ahosen tulkinnan mukaan ”tiedostamaton” käsitteenä syntyi romantiikassa samaan aikaan kun ”tieteellinen maailmankuva” vakiinnutti asemansa. Myös mielen häiriöt valloitettiin tieteellisyyden piiriin Michel Foucault´n (1926–1984) Hulluuden historiassaan (Histoire de la folie à l´âge classique, 1961) esittämällä tavalla. Sigmund Freudin psykoanalyysi jatkoi tieteellistämistä jakamalla ihmismielen tiedostettuun ja tiedostamattomaan, joista ensimmäinen järjestyy todellisuus- ja jälkimmäinen mielihyväperiaatteen mukaan.
Surrealismin voisi Ahosen mukaan sanoa toimivan ylitodellisuusperiaatteella.
Hän esitteli myös saksalaisen psykiatrin ja taidehistorioitsijan Hans Prinzhornin (1886–1933) käänteentekevän kirjan Bilderei der Geisteskranken (1922), jossa ensimmäistä kertaa analysoitiin mielisairaiden taiteellista luovuutta.
Vaikka surrealistit ”flirttailivat” ahkerasti mielisairauden teeman kanssa, he pitivät siihen kuitenkin selvän etäisyyden. Terävimmin tämän asenteen kiteytti Salvador Dalí (1904–1989) tunnetussa lausahduksessaan: ”Ainoa ero minun ja hullun välillä on se, että minä en ole hullu”.
Yksityiskohtaisemmin Freudin ja surrealistien suhteita valotti omassa luennossaan kulttuuripsykologi Juhani Ihanus – etäyhteydellä Nizzasta, Guillaume Apollinairen (1880–1918) huoneiston naapurista (”surrealismi” -nimitys on Apollinairelta peräisin).
Ihanuksen esitys perustui ”surrealismin paavin” André Bretonin (1896–1966) arkistossa suoritettuihin tutkimuksiin.
Breton tutustui Freudin ajatteluun jo palvellessaan ensimmäisessä maailmansodassa lääkintäjoukoissa neurologisella klinikalla. Mestarin Breton onnistui tapaamaan Wienissä 1921. Freudin kerrotaan olleen tapaamisessa pidättyväinen; hän ei milloinkaan innostunut surrealismista eikä muutenkaan harrastanut modernia taidetta. Bretonin arkistosta löytyy seuraavilta vuosilta muutamia Freudin lähettämiä pinnallisia kohteliaisuusviestejä.
Palavimmin surrealisteista Freudiin hullaantui Salvador Dalí, jolle Unien tulkinnan (Die Traumdeutung, 1899) espanjalainen käännös näyttää olleen lähes uskonnollinen teksti. Dalí vieraili useaan otteeseen Wienissä nähdäkseen Freudin, mutta se ei koskaan onnistunut. Tapaaminen järjestyi vasta Lontoossa 1938. Freud oli silloin fasismin kotimaastaan ajama pakolainen ja Dalí saanut potkut surrealistien ryhmästä oletettujen fasismisympatioidensa takia.
Tiedostumaton tiedostamaton
Yllättävä yhteys löytyy myös Dalín ja ranskalaisen psykoanalyytikon Jacques Lacanin (1901–1981) väliltä. Miehet tunsivat toisensa ja kehittivät teorioitaan samaan aikaan 1930-luvun alussa: Dalí paranoidis-kriittistä metodiaan surrealistien Minotaure-lehdessä julkaisemissaan artikkeleissa, Lacan akateemisemmissa piireissä (hänen väitöskirjansa paranoidisen psykoosin suhteesta persoonallisuuteen ilmestyi 1932). Myöhemmin Dalí katsoi Lacanin plagioineen omia näkemyksiään.
Luentonsa lopuksi Ihanus esitteli psykoanalyysin keräämää kliinistä evidenssiä tiedostamattoman olemassaolosta.
Vastakkaisen näkemyksen omaksui 1960-luvun antipsykiatrinen liike: sille tiedostamatonta ei ollut olemassa, vaan – kärjistetysti – psyyken sairaudet olivat terve reaktio sairaaseen yhteiskuntaan. Tutkijaliiton Jaakko Karhunen esitteli omassa luennossaan antipsykiatrian tähden brittiläisen R. D. Laingin (1927–1989; suomennetut teokset Kokemisen politiikka ja Paratiisin lintu sekä Pirstoutunut minuun, molemmat 1971).
Sartrelaista eksistentialismia ja amerikkalaista kvantifioivaa psykologiaa hankalasti yhdistellyt laingilaisuus kärsi Karhusen mukaan teoreettisesta ohuudestaan. Kenties sen voi sanoa jääneen psykoanalyyttiseen perinteeseen verrattuna tähdenlennoksi.
Surrealismista muistuttavan juonteen antipsykiatrian tarinaan tarjonnee Mary Barnesin (1923–2001) tarina, josta Karhunen myös muistutti. Laingin Lontoon Kingsley Halliin perustaman skitsofreenikkojen kodin ensimmäinen potilas löysi kuvataiteen terapiaväyläkseen; uransa hän aloitti maalaamalla potilashuoneensa seiniin omalla ulosteellaan. Myöhemmin Barnesista tuli normaaleja välineitä käyttänyt, menestynyt ja tunnustettu ekspressionistinen taiteilija.
Teksti: Veli-Matti Huhta
Kuvat: Kalle Ahonen ja JP Lehtinen.
Yö Kekri vol.3 – Surrealismi 100 vuotta -tapahtumasarja jatkuu 2.11.2024 saakka Yö Gallerian tiloissa.