What’s new in San Francisco? Kuulumisia San Franciscosta 26.10. 2010

Irmeli Hautamäki

Terveisiä Golden Gaten kaupungista, jossa elämä jatkuu näennäisesti easy-going tyyliin kuten aina ennenkin. Leppoisa pinta voi pettää, sillä huolet kasvavat kaupunkilaisten mielessä. Kuuluisan kaupunkilehden The San Francisco Guardianin mukaan täällä käydään nyt tosissaan kamppailua luovasta luokasta. Nuoret, energiset ihmiset kun eivät pysty enää asettumaan tänne asuntojen hintojen karattua pilviin. Vielä 80-luvun alussa asunnon sai 150 dollarin kuukausivuokralla, nyt alueelta ei saa mitään alle 1500 dollarin.

The SF Guardianin perusti yli 40 vuotta sitten nuoripari, joka saapui rahattomana kaupunkiin ja päätti että kaupunkia täytyi ryhtyä suojelemaan sen rakenteita innokkaasti runtelevilta gryndereiltä. Lehti oli mahdollista perustaa, kun toimitus mahtui nuorenparin huusholliin, jonka vuokra oli 100 dollarin pinnassa. Kun kaupunki ei enää tarjoa mahdollisuutta nuorille ja aktiivisille ihmisille, se menettämässä sielunsa, toteaa SF Guardian. 85 prosenttia San Franciscon asunnoista on sitä hintatasoa, että vain miljonääreillä on mahdollisuuksia. Lähes kaikki ihmiset, jotka olen viikon aikana tavannut, ovatkin puhuneet vain asunnoista ja hinnoista.


Ilmapiiri on kovenemassa San Franciscossa, lähestyvissä vaaleissa äänestetään lakiehdotuksesta, joka kieltää kadulla istumisen. Ns. sit-lie propositio kieltäisi siis toteutuessaan rangaistuksen uhalla jopa jalkakäytävän reunalle tilapäisesti istahtamisen. Lakiehdotus kriminalisoi tähän saakka sallitun kodittomien oleskelun julkisessa tilassa ja tilapäisesti rahan tarpeessa olevien ihmisten rahan pummaamisen. Pentti Otto Koskisen tapaisista katuperformansseista täällä joutuisi telkien taakse.

Amerikklaiseen dispiliiniin kuuluu jotain hämmästyttävääkin. Täällä rangaistavien asioiden joukkoon kuuluvat rikokset ’elämän laatua vastaan’, eli kaduille virtsaamisesta, roskaamisesta ja humalassa olemisesta saa sakot. Silleen, ei menisi läpi Suomessa, missä kaduille kuseminen kuuluu kansalaisten perusoikeuksiin?

Kirjoitin jo kolmisen vuotta sitten luovan luokan ja taiteilijoiden uhanalaisesta asemasta Bay Arealla blogissani. Näyttää siltä, että kehitys on menossa juuri siihen pahaan suuntaan, jota silloin uumoilin. Mutta taiteilijat eivät suinkaan ole lannistuneita, sillä esimerkiksi Oaklandissa, jossa parhaillaan asustan, taiteilijat valmistautuvat vaaleihin esittäen kaupungin johdolle vaatimuksia paremmasta kulttuuripolitiikasta. ArtistSpeak –tilaisuudessa esitetyt ajatukset tuntuvat meikäläisestä näkökulmasta kuitenkin aika erikoisilta. Taiteilijat vaativat nimittäin, että kaupunki tunnustaisi taiteen harjoittamisen pienliiketoiminnaksi. Suomessahan samaa asiaa vastustetaan taiteeseen sopimattomana.

Taiteilijat vetoavat yhteiskunnalliseen hyödyllisyyteensä, siihen, että taidealat luovat uusia työpaikkoja, kun monet muut työpaikat häviävät. Samalla korostetaan, että taiteilijat eheyttävät yhteisöä ja luovat kestäviä ja turvallisia yhteisöjä. Käsitteet community ja neighborhood ovat täällä kaiken perusta.

Oaklandin taiteilijayhteisö onkin kasvanut sitä mukaa kun taitelijat ovat lähteneet huippukalliista San Franciscosta. Americans for the Arts’ 2008 tilasto kertoo, että 50 kaupungin joukossa Oakland sijoittuu sijalle 13 taidetoiminnan suhteen per kapita, korkeammalle kuin New York. Oakland, mustien panttereiden kunniakas kotikaupunki, tuottaa siis enemmän amerikkalaista taidetta kuin New York. Parin viime vuoden aikana kaikki taiteeseen liittyvän toiminnan määrä onkin kasvanut kaupungissa 19.5 prosenttia, mikä koko maan huomioon ottaen paljon! Kaikki tämä kertoo samalla surullista tarinaa viereisen San Franciscon tilasta. Myös läheisestä Berkeleyn yliopistokaupungista on tulossa rikkaiden mänttien ‘ghetto’, jossa yliopistoväellä ei ole enää varaa asua.

Kaikesta huolimatta San Franciscon taiteilijat järjestävät jälleen vuosittaisen Open Studios -tapahtuman jokaisena lokakuun viikonloppuna. Kun vierailimme eilen sadetta uhmaten Fort Masonin taiteilijayhdyskunnassa vastaanotto oli erityisen lämmin. Taiteilijat kiittelivät paikalle tulleita, jotka eivät välittäneet huonosta ilmasta. Totesimme siihen, että sadepäivä taiteen parissa vietettynä on hyvää ajan käyttöä. Tulimme myös erään abstraktin maalauksen omistajaksi. Viehättävä eläkkeelle jäänyt matemaatikkonainen hurmasi meidät ja juttelimme pitkät tovit väreistä, rytmeistä ja totta kai Kandinskysta.

Linkit :

Piilaaksolaisten unelmat ja taiteilijoiden murinat

Yhteisöllisyydestä ja avoimista työhuoneista