Teksti: Sini Mononen 20.3.2018
Kuva: Saara Autere
Honkasalo-Niemi-Virtanen: Nature Morte (kuvassa Emilia Kokko ja Elina Pirinen)
Kuvataiteilija Felicia Honkasalon, kuvataiteilija ja muusikko Akuliina Niemen ja dramaturgi Sinna Virtasen muodostama monitaiteellinen työryhmä on kerännyt huomiota kuluneen vuoden aikana tutkimuksellisella taiteellaan. Honkasalo-Niemi-Virtanen-kollektiivi tekee monimediaista käsitetaidetta, jossa se yhdistelee musiikkia, kuvataiteen eri ilmaisumuotoja, tekstiä ja esitystaidetta. Tällä hetkellä työryhmällä on esillä galleria Sinnessä kolmeosaisen teoskokonaisuuden ensimmäinen osa, Chimera. Trilogian toinen osa, Nature Morte, on parhaillaan käynnissä olevan Mad House -festivaalin ohjelmistossa. Teossarjan kolmas osa on paikkasidonnainen ääniteos. Se voidaan kokea ensi syksynä Levänluhdan lähteellä, Orismalan kylässä Isossakyrössä, jossa sijaitsee rautakaudelta peräisin oleva vesikalmisto. Kalmiston kautta hahmottuu trilogian teema: kuolema ja sen kulttuuri.
Levänluhdan lähteeseen liittyy paljon tarinoita. Lähteen vesistöstä on löytynyt sinne pronssikaudella haudattujen ihmisten ruumiita sekä erilaista esineistöä. Ihmisten luiden seassa on myös eläinten luita, mikä viittaa vesistön käyttöön yleisenä hautapaikkana. Tarinan mukaan lähteen vesi värjäytyy aika ajoin punaiseksi. Mad Housen lavalla ruosteenpunaiset pressut muistuttavat lähteestä ja sen tarinasta. Sinnessä koko gallerian lattia on vuorattu punaisella kankaalla ja lattiapinnassa pulppuaa verenpunainen vesihöyry.
Honkasalo-Niemi-Virtanen-kollektiivi piti ensimmäiset näyttelynsä vuonna 2015. Viime syksynä Suomenlinnassa ollut työryhmän edellinen gallerianäyttely 7 Days Before Deluge käsitteli tuotantoeläimen kuolemaa. Augustan kokonaisuus voidaan nähdä käsillä olevan trilogian alkusoittona. Se liittää kollektiivin työskentelyn samaan linjaan kuvataiteilija Terike Haapojan ja kirjailija Laura Gustafssonin Toisten historia -projektin ja aivan erityisesti siihen kuuluvan Epäihmisyyden museon (2016) kanssa, joka käsitteli niin ikään tutkimuksellisin ottein eläimiin kohdistuvaa väkivaltaa ja eläimen kuolemaa. Tutkimuksellinen lähestymistapa ja tutkijoiden kanssa tehtävä yhteistyö ovat keskeisiä molemmille työryhmille. 7 Days Before Deluge -näyttelyssä oli pitkiä tutkijoiden kirjoittamia artikkeleita sekä erilaisten asiantuntijoiden kanssa tehtyjä haastatteluita. Chimeran avainteoksessa, This is the place where death rejoices to teach those who live (2018), kollektiivi on haastatellut plastiikkakirurgian erikoislääkäri Patrik Lassusta. Tämän lisäksi Sinnen seinälle on sommiteltu otteita museologi Anna Wessmanin kirjoittamasta Levänluhdan lähteen hautapaikan löytöjä käsittelevästä tutkimusartikkelista ja gallerian peräseinälle on kuratoitu kriminologisen tutkijaryhmän tekemä 3D-animaatio ihmisen kasvojen anatomiasta. Tutkimuksellinen ote ulottuu myös Mad Housen lavalle, jolla kuullaan otteita muun muassa Sinnen teosten teksteistä.
Chimeran ja Nature Morten välillä on monia siltoja. Chimera keskittyy kuolemaan kehon ja identiteetin kautta. Chimera, tai suomeksi kimeira, on myyttinen eläin, jonka keho koostuu useiden eri eläinten ruumiinosista. Lassuksen haastattelussa esitetään kimeiran inspiroimia avainkysymyksiä: Mitä tapahtuu, jos kehosta osa jatkaa elämäänsä kehonosan alkuperäisen kantajan kuoltua? Mitä elimensiirto merkitsee ihmisen identiteetin kannalta? Olenko minä yhtä kuin ruumiini? Nature Morte puhuttelee muinaisihmistä ja tavoittelee hänen kuolemansa kautta elämän rajoja. Mitä elämä ja kuolema merkitsivät rautakauden ihmiselle? Entä onko Levänluhdan lähteestä nostetuissa ja vitriineihin säilötyissä kalloissa muinaisihminen ja hänen identiteettinsä? Kehon identiteettipolitiikka suuntautuu Chimeirassa voimakkaasti kasvoihin. Lassus on plastiikkakirurgian erikoislääkärinä ollut tekemässä myös kasvojensiirtoja. Nykyihminen sijoittaa kasvoihin sielun peilin. Kasvojen merkitys identiteetin kiintopisteenä alkaa kuitenkin liukua toisaalle kasvojensiirtoa tai vitriinin sijoitettua muinaisihmisen pääkalloa ajatellessa.
Honkasalo-Niemi-Virtanen-kollektiivi on paljosta velkaa Donna Harawayn filosofialle. Haraway on myös syy sille, miksi viimesyksyinen 7 Days Before Deluge -näyttely tekee mieli nähdä nyt esillä olevan trilogian osana. Harawaylle eläimet ja kyborgit edustavat toiseutta, joiden avulla voidaan käsitellä myös ihmisenä olemisen ehtoja. Niiden kautta voidaan lähestyä niin ikään erilaisia elämää ja kuolemaa määrittäviä käsitepareja: ihmistä ja ei-ihmistä, orgaanista ja teknologista, vapautta ja järjestystä. Harawayn feministinen ajattelu karttaa universaaleja totuuksia ja pyrkii risteymien kautta kohti olemisen yksilöllisyyttä. Sen mukaan maailmassa oleminen määrittyy erilaisten suhteiden kautta; sosiaaliset suhteet määrittävät meitä siinä missä kehomme materiaaliset ehdot ohjaavat tapaamme olla maailmassa fyysisinä olentoina. Maailmassa olemisen kokemus on siis tulosta erilaisten olevien kanssaolemisen prosesseista. Kyborgissa ja khimairassa eri olevat kietoutuvat konkreettisesti yhteen. Eläinfilosofina Haraway puhuu kumppanuuslajeista, joiden kulttuurinen evoluutio kulkee ihmisen historian rinnalla.
Honkasalo-Niemi-Virtanen-kollektiivin taidetta kannattaa lähestyä korvat auki. Mad Housessa esitystä kannattelee Akuliina Niemen ja Ilkka Saastamoisen lavalla esittämä musiikki. Kyborgin musiikki syntyy elektronisesta konemusiikista ja lähes unenomaisen lasitorven soundista. Kone ja torveen puhaltaminen luovat ambienssia, jossa voi kuulla kehon teknologiaa hengityksestä sydämen lyöntiin ja veren kohinaan. 7 Days Before Deluge -näyttelyssä eläimen kuolemaan liitettiin pyhän ulottuvuus Gregorio Allegrin (1582–1852) kuoroteoksen Misere Mei, Deus (Anna armoa minulle, Jumalani) kautta. Mad Housessa kuultu Niemen torvi muistuttaa suomalaisessa kansanperinteessä käytössä olleista paimen- tai rukoustorvista. Rukoustorvien avulla yhteisö kutsuttiin yhteiseen rukoushetkeen. Torvella on muutenkin voimakas historiallinen symbolinen asema. Paimen- ja metsästystorven ääni liittyy paitsi pastoraaliin ja luontokuvaukseen, sillä on myös kuoleman kutsun merkitys. Elokuvissa torven parkaisu merkitsee usein lähestyvää henkilöhahmon kuolemaa. Teoskokonaisuuksien musiikillinen oivaltavuus herättää kiinnostuksen syksyn ääniteosta kohtaan, josta luvataan Sinnen näyttelytekstissä teoksen hyödyntävään ”binauraalista äänitekniikkaa, jonka avulla voi luoda kolmiulotteista ääntä ja vahvan illuusion kosketuksesta”.
Musiikillista ulottuvuutta lukuun ottamatta Chimera ja Nature Morte lähestyvät kuoleman kulttuuria maallisena ilmiönä. Nature Mortessa kuolemaan liittyy myös humoristisia elementtejä: lavalla esiintyvien Emilia Kokon ja Elina Pirisen liikekieli yhdistää kepeän huumorin kehon raskauteen. Syntyy vaikutelma paikoin painottomasta tilasta, ei-paikasta, jossa elävät ja kuolleet keskustelevat.
Honkasalo-Niemi-Virtanen
Chimera
Galleria Sinne
9.3.–8.4.2018
//
Nature Morte
Esiintyjinä:
Emilia Kokko, Elina Pirinen,
Akuliina Niemi & Ilkka Saastamoinen
Mad House
16.3. klo 19:00
17.3. klo 19:00
20.3. klo 19:00
21.3. klo 19:00
Kirjallisuutta:
Haraway, Donna 2009 [2003] The Companion Species Manifesto: Dogs, People, and Significant Otherness. Chicago: Prickly Paradigm Press.
Haraway, Donna 2016 [1991]. ”Cyborg Manifesto: Science, Technology, and Socialist-Feminism in the Late Twentieth Century.” Teoksessa Donna Haraway, Manifestly Haraway. Minneapolis & London: University of Minneapolis Press.