Teksti: Tanja Parkkonen 15.3.2016
Talouden ja taiteen suhde puhuttaa jälleen kerran. Viime aikojen talousleikkaukset ja suoranainen pelko kaiken kurjistumisesta värittävät keskusteluja tällä kertaa. Talousleikkausten myötä muutokset apurahoissa ja tukijärjestelmissä näyttävät väistämättömiltä. Samaan aikaan vaatimukset lisätä vapaiden markkinoiden rahoitusta eli taiteen kaupallisuutta ovat saaneet tunteet jopa kuohumaan.
Tunteilun lisäksi on tarjolla myös selvitettyä tietoa. 18.2.2016 Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi raportin, jossa kartoitetaan taiteen rahoitusvaihtoehtoja ja pohditaan uusia mahdollisuuksia. Selvitys on kattava mutta synkkä siinä mielessä, että uusia vaihtoehtoja rahoitukselle ei helposti löydy. Raportti jakaa taiteen rahoituksen kahteen päätulovirtaan: verotuksen ja taloudellisen toiminnan kautta rahoitettuihin apurahoihin sekä markkinoiden ehdoilla tuotettuun tuloon. Raportin kehittämis- ja toimenpide-esitykset tähtäävät lähinnä koulutukseen, jotta toimialalla ymmärrettäisiin paremmin sopimuskäytäntöjä ja niiden merkitystä. (OKM 2016, 24, 44, 45.)
Taiteen ja sen esittämisen rahoituksen malleissa paras tulos saadaan varmasti aikaan monimuotoisuudella. Apurahoja tarvitaan, jotta uusia taidemuotoja saadaan esille. Samaan aikaan koko taidekenttä ei mahdu tähän malliin ja tilalle tarvitaan muita keinoja. Katseet kääntyvät kuin luonnostaan kaupallisuuteen, mistä seuraa uusia, jopa yllättäviä haasteita. Olen huomannut, että apurahoilla aloitettu projekti ja sen siirtäminen omillaan toimeen tulevaksi kaupalliseksi toiminnaksi on kuin yrittäisi sekoittaa öljyä ja vettä keskenään. Ilmiöön voi löytyä useita syitä, mutta yksi ilmeinen niistä on mielestäni se, että kyse on puuttuvasta kokonaisuuden hallinnasta. Kaupallinen prosessi on melko yksinkertainen: investointi kulutetaan, jotta saadaan aikaan riittävä määrä uutta tuloa. Tämän prosessin osien tulee olla sopusoinnussa keskenään, jotta saadaan aikaan luonteva ja yhtenäinen toimintamalli. Kokeiluna tai peräti harrastuksena liikkeelle lähtenyttä hanketta ei usein ole alkujaan suunniteltu esimerkiksi tekijänoikeussopimuksien puitteissa kaupalliseen malliin soveltuvaksi, joten haasteet toimintamallia muutettaessa voivat olla ylipääsemättömiä. Kaupallisuuden mukana toimintaan tulee moninainen joukko myös muuta lainsäädäntöä ja tarkkuusvaatimuksia, mikä saattaa yllättää ja jopa lannistaa monen taitavankin tekijän.
Seurasin jokin aika sitten pienoista somekohua, jonka Otso Kantokorpi aiheutti blogitekstillään, jossa hän kertoi kieltäytyneensä luennosta, koska ei olisi saanut siitä palkkiota (Kantokorpi 2016). Ihmettelin kohua, koska onhan jopa viisasta priorisoida: oman ajan ja resurssien priorisointi on itsenäisinä yrittäjinä toimiville erityisen tärkeää. Jokaisen hankkeen kohdalla on tarkkaan mietittävä, kannattaako osallistuminen taloudellisesti ja muista tavoitteista käsin. Kävin tutustumassa tarkemmin kyseiseen tekstiin ymmärtääkseni, mistä on kyse. Ongelman juurena on havaittavissa ainakin yksi syy ja seuraus: rahanlähde. Tukijärjestelmän varassa toimivan on ensisijaisesti pyrittävä hyödyntämään omassa toiminnassaan ilmaiset mahdollisuudet. Moni instituutiohan on samassa veneessä teosten tekijöiden kanssa. Esimerkiksi taidemuseot ja muut taideinstituutiot kamppailevat apurahoista nekin. OKM:n raportissa avattiin tarkemmin museoiden kulurakennetta. Rakennuksen ja siellä toteuttavan toiminnan ylläpitoon kuluu budjetista yhteensä peräti 78 % (OKM 2016, 24). Kun jäljelle jäävästä vielä maksetaan muita kuluja, voi pikaisesti päätellä, että itse taiteelle jää vähän. Pitäisikö taidetta esitellä keveämmissä puitteissa ja miten katsojat silloin löytyvät? Museokortin hankkineena en haluaisi ainakaan taiteen raameista karsittavan.
Tarkastelin samalla Kantokorven vuonna 2010 kirjoittamaa tekstiä, joka käsittelee hänen bloginsa lähtökohtia ja hänen syitään julkaista kirjoituksiaan webissä. Yhdeksi syyksi hän nimeää varmuuskopioiden tekemisen kaikesta kirjoittamastaan. Voihan tämän käytännön asian toki näinkin hoitaa. Kyseenalaistaisin hänen tavoitteessaan kuitenkin johdonmukaisuuden: avoimeen tiedonjakoon perustuvassa internetissä kaiken jakavan voi olla vaikea perustella, miksi hän ei jaa tietoaan toisaalla. Kantokorven tekstit sisältävät hienoja ajatuksia ja ovat laadukkaasti kirjoitettuja. Miksi blogiportaaliin ei alun perin suunniteltu pientä sisäänpääsymaksua? Näin olisi voitu testata vastaanottoa samalla kun viestitään, että kyse on työstä, josta tekijällään on oikeus korvaukseen.
Kaupallisuuden liittämisessä taiteen tekemiseen on kyse kokonaisuuden hallinnasta. Kyse ei ole vain päätöksestä saada käyttöön tuloja. Jos tämä on lähtökohta, on tuloksena varmasti pettymyksiä ja sotkua. Taiteen toimiala on kaupallisuudessa vielä alkuvaiheessa ja siten on selvää, että kaikkia mahdollisuuksia ei ole huomattu saatikka jalostettu toimiviksi. Työ tulee aloittaa perusasioista eli sopimuskäytännöistä, selkeistä tavoitteista, toiminnan johdonmukaisuudesta sekä kokonaisuuksien hallinnasta. Mikä tahansa uusi malli tarvitsee onnistuakseen myös soveltuvaa osaamista. Suomen Kulttuurirahaston julkaisemassa raportissa Rahan kosketus. Miten taidetta Suomessa rahoitetaan? painotetaan koulutustarpeen lisäksi verkostoitumisen merkitystä: kaikkea ei tarvitse opetella kantapään kautta itse (SKR 2016, 72). Elämmehän aikaa, jolloin kapitalismin negatiivisuus on muuttunut verkostotalouden positiivisuudeksi. Tässä maailmassa taiteelle löytyy varmasti uusia mahdollisuuksia, joita pitää etsiä ja jalostaa käytäntöön asiansa osaavien yhteistyökumppaneiden kanssa.
Lähteet:
Kantokorpi Otso 2010. Miksi kirjoitan? Alaston kriitikko. 10.4.2010. URL: http://alastonkriitikko.blogspot.co.uk/2010/04/keravan-taidemuseossa.html . Viitattu 10.3.2016.
Kantokorpi, Otso 2016. Freelancerin arkea: Avoin kirje Helsingin yliopiston tutkijakollegiumille. Alaston kriitikko. 20.1.2016 URL: http://alastonkriitikko.blogspot.co.uk/2016/01/freelancerin-arkea-avoin-kirje.html. Viitattu 10.3.2016.
Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) 2016. Taidenäyttelyiden järjestämiseen liittyvistä sopimus- ja korvauskäytännöistä. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016:4. URL:
http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2016/taide.html?lang=fi Viitattu 10.3.2016.
Suomen Kulttuurirahasto (SKR) 2016. Rahan kosketus. Miten taidetta Suomessa rahoitetaan? Suomen Kulttuurirahaston julkaisuja. URL: http://skr.fi/sites/default/files/tiedostot/Rahan_kosketus.pdf. Viitattu 10.3.2016.