Hyvä pöhinä Helsinki Biennalessa

24.11.2008 Anna Jensen

Helsinki Biennale
25.10.2008–25.1.2009
Design Museo

Helsinki Biennale

Design Museon Helsinki Biennale on näyttely, jota on helppo vihata. Kellariin on ahdettu sitä sun tätä, kaikkea veistoksista ja valokuvista ääniin ja installaatioihin. Enimmäkseen ryhminä tehdyt työt ovat leikkisiä ja siten suomalaisessa (taide)kulttuurissa todennäköisesti provosoivia. Taiteen oletetaan olevan vakavaa (ilmeisesti ainakin näin talviaikaan: tällä hetkellä tarjoavat galleriat lähes poikkeuksetta mustia, ruskeita ja harmaita teoksia, jotka tekevät ympäröivästä pimeydestä vähän vielä ankeampaa), mutta kyseisessä näyttelyssä vakava alkaa vaikuttaa tekopyhältä ja itsetarkoitukselliselta.

Riskeistä huolimatta näyttely onnistuu nousemaan banaalin sisäpiirivitsin yläpuolelle. Tekijöillä on varmasti ollut mukavaa, mutta se ei estä ajoittaista oivaltavuutta. Kuvitteellisten maiden paviljonkien taso on vaihteleva, kuten biennaaleissa yleensäkin. Taiteilijat ja kollektiivit pääsevät kokeilemaan oman tekemisensä joustavuutta työstäessään taidetta valitsemastaan ”vieraasta kulttuurista” käsin.

Köyhimmät maat juhlivat diktaattoreitaan halvoilla materiaaleilla, kuten vaikkapa aaltopahvilla toteutetuilla monumentein. Kaikilla diktaattoreilla ei ole edes kotia, mutta onneksi heitäkin muistetaan: Friends of Helsinki Biennale on rakentanut teltan kodittomille diktaattoreille, kuin kyseenalaistaen biennaalien yleistä nationalistista henkeä.

Tekijät toivovat, että Helsinki Biennale “toimisi eräänlaisena testilaboratoriona, joka synnyttää uusia ja kiinnostavia rajapintoja, ideoita, yhteistyömuotoja, toimintatapoja ja ‘hyviä juttuja’ “. Näin varmasti tapahtuukin; yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen on edelleen harvinaista, ja on hienoa, että siihen tällaisten tapahtumien kautta tarjotaan tilaisuus ja puitteet jotka todennäköisesti houkuttelevat tutustumaan nykytaiteen moniin muotoihin.

Design Museon kellari on tilana oiva kyseiselle tapahtumalle, koska se on muuta museota särmikkäämpi ja intiimimpi. Toisaalta juuri sokkeloisuus, intiimiys ja teosten paljous johtaa siihen, että osa teoksista tuntuu väkisinkin jäävän huomaamatta. Aiemmin Helsinki Biennalen kotina toiminut Myymälä 2 galleria oli ehkä hengeltään sopivampi ja luontevampi valinta, mutta Design Museon kautta näyttely saavuttanee laajemman ja heterogeenisemmän yleisön.

Vallilan bingon paviljonki näyttää aivan oikealta paviljongilta: siinä missä Maaria Wirkkala esitteli Venetsian Biennaalissa lasinsiruista rakentuneen meren, luo Vallilan bingo merensä roskasta ja muovipulloista Pavilion of Thingland teoksessa. Pavilion of hiddden war treasures from Sweden viehättää: ruotsalaisillahan on aina kaikki paremmin, mutta onneksi sieltä on saatu kähvellettyä mukaan koko joukko onnelliseksi tekeviä asioita: nuuskaa, näkkäriä, iloa, toleranssia ja onnea. “Borta är bra men hemma är best, för mig livet är en fest”; Super8in lautalla juhlistetaan ruotsalaisen kansankodin kauneutta ja onnellisuutta.

Royalist Javisst

Samaan aikaan Jari Silomäki pohtii valokuvissaan vieraantuneisuutta ja tunteiden yksityisyyttä. Pavilion of land of estranged – private emotions on yksityinen ja henkilökohtainen paviljonki, ja samalla kaiken kaaoksen keskellä hiljainen ja hyvin suomalainen. Kotoisa on myös Hyäryllistä ryhmän käsitöitä ja tarpeellisia kotitalousesineitä esittelevä Pavilion of Hyäryllistä, jossa tarpeellinen muuttuukin vaivihkaa pseudotarpeelliseksi, ylenmääräiseksi ja ylijäämäksi. Hyveellinen nuukuus synnyttää lähes hysteerisen tavarapaljouden, jonka turhuus piilotetaan näennäisen järjestelmällisellä estetiikalla, mikä varsin surrealistisella tavalla ohittaa funktionaalisuuden.

Helsinki Biennalen kuraattori ja johtaja, Ari-Pekka Sinikoski ei ole turhan vaatimaton aikaansaannoksensa suhteen, vaan kirjoittaa Helsinki Biennalen tulevan olemaan ”noisy, magnificent and über gigantic”. Ehkä näyttely ei aivan tähän yllä, mutta ainakin se jakaa mielipiteitä, herättää keskustelua ja on hauskasti poikkitaiteellinen ja – tieteellinen. Ja kyllä: meluisa ja äänekäs näyttely ainakin on.

Linkki: www.helsinkibiennale.com